Arsenal Finland Supporters Club

Saimmeko todistaa kenties kriittisintä päivää Wengerin Arsenal uralla eilen, huh, mahtoi olla raskas päivä heille jotka vielä vannovat managerin nimeen. Tuskin edustavat kiihkeimmät AKB:t enää kannattajien enemmistöä ja vaikka edustaisivatkin, heikoilla jäällä astelevat.

Itse olen kritisoinut jo pidempään kuinka Arsenen tukijoukkojen puolustuspuheenvuorot käyvät päivä päivältä ontuvimmiksi, kuinka jäljellä tuntuisi olevan enää meriitit ja me tiedämme jokainen hyvin miten paljon meriitit painavat tässä hetkessä. Hyvä on, painavat jossain määrin mutta usko on monella koetuksella ja kovin monen kärsivällisyys on koetuksella.

Edellinen ei missään tapauksessa tarkoitattanut ettäkö allekirjoittanut olisi nyttemmin joku Arsene Knows Nothing, ei tietenkään. Ehkäpä sittenkin edustan valtaosaa kannattajista mutta tuskin olen kovin väärässä jos väitän että valtaosa kannattajista on juuri nyt jossain määrin epätietoisissa tunnelmissa. Väitän että moni kannattaja on ensimmäistä kertaa konkreettisesti kyseenalaistanut Arsenen tulevaisuuden ja vaikkeivat sitten tulleetkaan - kuten en minäkään - tulokseen että on aika muutoksen, kyseenalaistaneet joka tapauksessa.

Olemmeko sitten vain tilanteessa missä kärpäsestä ollaan tekemässä härkästä, tilanne on lopulta vain myrsky vesilasissa vai onko tilanne oikeasti hälyttävä ja onko meillä syytä suurempaan huoleen. Onko Arsenen projekti epäonnistunut, olemmeko oikealla tiellä, poljemmeko paikallaan Arsenen metodeilla.. Kysymyksiä sinkoilee joka suunnasta ja vastaukset, onko niitä.. ja kenellä? Managerilla, pelaajilla, kannattajilla, seurajohdolla..?

Jos ja kun otsikoin eilisen blogin Arsenen epäonnistuneena projektina, tehtäköön selväksi että projekti jonka henkilökohtaisesti olettaisin olevan tässä vaiheessa valmiimpi, epäonnistui nimenomaa eilen. Projekti polkee paikallaan eikä ero ManUun ja Chelseaan tunnu kaventuvan lainkaan ja pidän täysin oikeutettuna suhtautua asiaan kriittisesti. Kuten eilen totesin, viisi vuotta on jalkapalloilijan uralla todella pitkä aika, olemme mielestäni saaneet kuulla nyt liian monta vuotta selityksiä.

Tiedän että olen turhautunut, ehkä liiankin turhautunut mutta yli seitsemän kuukautta sitten alkanut suunnaton odotus ja latautuminen kaikkine toiveineen tähän kauteen, jälleen uuteen kauteen ja sitten matto vedetään alta tyylillä millä Drogba sen veti, se tekee h*lvetin kipeää. Sitä kokee tulleensa johonkin tienhaaraan jossa samalla pitäisi pystyä pitämään pään kylmänä ja suhtautumaan positiivisesti vielä tämän kauden haasteisiin, mutta samalla tuntuu että josko katseet pitäisi kääntää jo tulevaan kauteen, se on henkisesti äärimmäisen raskasta ja piinaavaa.

Ihmettelin jo eilen saattoiko Arsene olla tosissaan toteamalla että Chelsea tappio oli vaikea niellä koska tunsimme olevamme parempi joukkue ja kysyin kuka näin mahtoi tuntea, manageri vai pelaajat vai sekä että. Sikäli kuin Arsene sen sanoi, epäilemättä ainakin hän mutta eilen saimme kuulla että myös osa pelaajista oli tarttunut syöttiin ja altistuneet propagandalle, Theo:

“We dominated the game, but Chelsea took their chances and you have got to be decisive.”

Kuten tekin kommentoitte, palloa voimme siirrellä pelaajalta toiselle vaikka 90 prosenttia peliajasta mutta sillä ei ole mitään tekemistä pelin dominoinnin kanssa, päinvastoin. Totuus on että Chelsea dominoi, 23 minuuttia ja 2-0 ja vaihde pykälää pienemmälle, miksi he olisivat tuhlanneet yhtään enempää energiaa kun pelit jatkuvat heilläkin jo huomenna. Kuulostaa lähes julmalta mutta jotenkin oli aistittavissa että Chelsea tiesi pelin olevan taputeltu kahden maalin johdossa, että meidät oli lyöty lopulta helpommin kuin hekään uskalsivat odottaa.

Sitten Englannin Cupin tappion Stokelle saldomme on neljä peliä joista yksi vaivainen tasapeli, kaksi tehtyä maalia ja kahdeksan päästettyä ja tämä siinä kauden tärkeimmässä vaiheessa mistä managerikin puhui ja korosti sen tärkeyttä, haastoi joukkueensa. Jos joku väittää etteikö se näy tekemisessä, hän on väärässä ja saman näkivät ja aistivat siniset sunnuntaina. En minä voi väittää ettäkö Stoke tappiolla olisi rooli sen jälkeisissä tuloksissa, mahdotonta tietää. Mutta sen uskaltaisin väittää tietäväni että joukkue tuskin olisi pahoillaan jos vapaan viikonlopun sijaan edessä olisi cupin seuraava kierros, mahdollisuus taistella pokaalista.

No ainakin meillä on vapaa viikonloppu ennen ensi viikon Mestareiden liigan vieraspeliä ja jos niin hullusti kävisi että onnistuisimme senkin ryssimään, eipähän pääsisi ‘kukaan’ sanomaan kuinka viikonlopun ottelu painoi jaloissa tai kuinka otteluohjelma ei suosinut tms. Taidan alkaa kuulostaa vainoharhaiselta, ainakin tunnen oloni vainoharhaiseksi sillä suhtaudun epäluulolla jopa Poolin kohtaamiseen Grovella huomenna. En kyllä parisen viikkoa sitten olisi uskonut että kannamme harteillamme tällaiset paineet ja lähdemme huomiseen niistä lähtökohdista jotka nyt olemme itsellemme onnistuneet rakentamaan.

Ex pelaajista ainakin Dixon ja Keown, kolumnistit kautta linjan, jopa Chelsean pelaajat kuorossa ja managerinsa, saimme täyslaidallisen sunnuntain esityksestä, esityksestä mistä Arsene oli ‘completely happy’ ja Theo manasi kuinka emme onnistuneet hyödyntämään dominointia kolmeksi pisteeksi. Yhteinen sävel on puolustaminen ynnä ettei kaunis jalkapallo ole yhtä kuin olennainen, tulos.

Puolustuspään virheet a’la Clichy ym. on puitu kommenteissa, blogeissa, mielipiteissä ja raporteissa riittämiin, enkä koe tarpeelliseksi omalta osaltani kääntää veistä haavassa. Yhtä lailla oli lähes itsemurha lähteä Stamfordille ilman ainoatakaan todellista hyökkääjää. Chelsea kotikentällä, he voivat iskeä maalin kaksi tyhjästä kotikentällään ilman kaverin apuakaan ja me lähdimme sotaan peluuttamalla piikissä kaveria joka suorastaan inhoaa siellä pelaamista apunaan keskikenttäpelaaja ja laput silmillä juokseva ravihevonen joka ei mahdu nuorten EM-kisoissa maansa avauskokoonpanoon.

Huomista silmällä pitäen meidän pitää löytää lääke maalintekoon, me emme voi laskea sen varaan että maailman paras keskikenttäpelaaja on ainoa joka kykenee ratkaisemaan meille voiton. Onko kukaan muu laittanut merkille kuinka paljon pelaamme palloa alaspäin, aina niin pitkälle että lopulta Almunia vetää sokkopallon kohti korkeuksia ja näin käytännössä luovutamme pallon suosiolla kaverille? Onko sitten enemmän Manuelin vika että hän avaa käytännössä aina pitkällä vai se että pelaamme niin usein syvälle alas mutta ehkäpä tuokin asia jota kannattaa miettiä. Vai onko kyseessä jokin kollektiivinen pelko olla pallon kanssa omalla kenttäpuoliskolla ja siitä lähes paniikki saada pallo toimitettua sinne minne se on helpointa, toisin sanoen pelata se alas maalivahdille joka sitten tempaisee sen kovaa ja kauas.

Edelleen kapteenista.. Sekä ManU että Chelsea onnistuivat pitämään Cescin pimennossa ja Katalaani joutui hakemaan taikatemppuja yhä syvemmältä omalta alueelta ja täysin selvää että jopa Cescin kohdalla homma menee enemmän ja vähemmän arpapeliksi. Muistanko yhtään puolustuksen pilkkovaa läpisyöttöä joka olisi lähtenyt siltä sektorilta missä Cesc on omimmillaan, 30-40 metristä. Fabregas joutuu hakemaan palloa syvältä, vastustaja jopa antaa siihen tilan mutta prässi alkaa keskiviivan tienoilla. Ehkä teen liian pikaisia analyysejä mutta olisiko syytä harkita vakavasti Ramseyn peluuttamista huomenna?

Diaby - Bendtner - Arshavin

Ramsey - Song - Cesc

Traore - Vermaelen - Gallas - Sagna / Eboue

Gerry Peyton

Edellinen kovasti etuajassa huomista silmällä pitäen mutta tarkoitus oli ehkäpä hakea enemmän jotain radikaalimpaa muutosta, tulokset vaativat muutoksia. Tällä sapluunalla meillä voisi käydä jopa onni siinä että boxissa voisi hyvällä tuurilla olla kaveri joka voittaa pääpallon tuli se sitten alhaalta Peytonilta tai keskityksestä laidalta. Ja edelleen jos Benitez on katsonut edelliset ottelumme ja huomannut että Cesc on syytä ottaa tarkasti, meillä olisi Ramsey jolla on sisäänrakennettu visio, joskaan ei tietenkään kapteenin tasoa mutta kuitenkin. Lisäksi uskaltaisin väittää että kolmikosta Diaby, Denilson, Ramsey.. jälkimmäinen on halukkain puolustamaan kaverin vastahyökkäyksissä.

No tarkennellaan tätä huomisessa, sillä tänään saamme kuulla ketkä ovat loukanneet peukalonsa niin pahasti että nappulakenkien sitominen on mahdotonta ja sitä kautta pelaaminen. Tämän lisäksi saamme toki kuulla kuinka nuori joukkue meillä on ja kuinka hyvä taloudellinen tilanteemme on. Ehkä saamme myös kuulla kuinka Theo näyttää pian närhen munat kaikille, kuinka ensi kesän hankinnat on jo kartoitettu ja manageri tietää mitä me tarvitsemme mutta ratkaisu ei kuitenkaan ole hankkia seitsemää uutta pelaajaa niin kuin me kaikki Arsenen mielestä vaadimme.. ZZzzz..

Tiedättekö mitä, minäkin tiedän. Tunnen oloni yhtä ruosteiseksi kuin Andrei kahden kolmimetrisen topparin jalkojen välissä. Hyväksyn sen että voisin olla positiivisempi mutta laitoin kaikki roponi likoon reilu viikko takaperin ManU ottelun ennakossa ja elän nyt pelkällä toimeentulotuella. Aloitin eilen pullojen keräämisen mikä kuvastaa sitkeyttäni ja ennen kaikkea haluani nousta suosta mutta jokainen ymmärtää että tämä keino ottaa aikansa. Voisin toki harkita pikavippiä huomisen ennakkoon mutta siinä vasta hullusti voisikin käydä. Luulen että on parasta pitää pää kylmänä ja pysyä nöyränä. Aion tehdä hartiavoimin töitä ja suuntaan viikonloppuna meheville pullonkeruuapajille Kallion kaduille ja kun ahkerasti paiskin hommia, pääomaa ehtii kertyä kummasti ensi viikon Portugalin reissua silmällä pitäen.

Elämä on yllätyksiä täynnä.. Ei, en sentään löytänyt pestyjen farkkujen taskusta setelinippua jolla olisin kyennyt ‘ostamaan’ toiveen palaamisestamme mestaruustaisteluun, mutta Patrick Vieira kertoo uransa yllättävistä käänteistä. Kyllä Paddy oli jotain suurta, niin suurta että luen lämmöllä näitä muisteloita vaikka kaveri juoksi rahan perässä Manchesteriin. En muistanutkaan viikonloppuna kommentoida kuinka absurdia oli nähdä hänet Citehin paidassa tositoimissa. On se kuulkaa ihmeellinen peli odotettavissa huhtikuussa kun Shitty saapuu Grovelle.

Tämän halusin säästää kauniiksi lopuksi, pelaajasta periaatteessa viis mutta kuten artikkelissa todetaan; a smiling Wenger told Canal+:

“We do like him a lot, but the day we sign him - we will let you know.”

A smiling Arsene, oh bollocks, is there really something to smile about even with a hint of this issue, striker! Arsene, you sure can do the talking.

Chelsea - ARSENAL  2 - 0  (2-0)

Olo on niin tyhjä etten ihmettele lainkaan että ennen eilistä ottelua pään sisällä vellonut stressi laukesi kuten vuoden isä hämäräpuuhissa h*lvetilliseksi migreeniksi Drogban iskiessä toistamiseen. Kärsin siis tätä kirjoittaessa suunnattomasta päänsärystä, halusta olla kirjoittamatta sanaakaan ja taistelen ehkäpä jossain määrin painokelvottomia ajatuksiani vastaan.

En yksinkertaisesti muista vastaavaa lähivuosilta, Drogban iskiessä toistamiseen olin täysin valmis sulkemaan television ja lähtemään piiiitkälle kävelylle ulos tuiskeeseen. Sen verran hyvin itseni tunnen ja sen verran satoja ja taas satoja näitä pelejä on tullut nähtyä etten tuskin kykene edes täysin ymmärtämään miten vakavasta asiasta puhutaan jos ja kun olen valmis jättämään leikin kesken.

Lopulta tilanne päättyi siihen että olin pukenut ulkoiluvaatteet ylleni ja ensin päätin että okei, odotan josko Arsene tekisi heti puoliajalla vaihtoja, jos ei, sitten lähden. Koskaan en lähtenyt mutta se apatia ja ‘tyhjää’ televisioruutua tuijottaminen hakee vertaistaan. Olo oli täydellisen tyhjä ja jos ja kun se näkyy tänään blogissa, väitän että olen syytön. Jokaisen sanan, jokaisen lauseen kirjoittaminen sattuu kuin pesäpallomailalla migreeniseen ohimooni iskettäisiin.

Ennen kuin tuomitsette allekirjoittaneen päivän otsikosta, tahdon vain puolustautua sanomalla että olen niin korviani myöden täynnä kuulemaan kuinka nuori joukkue meillä on, en varsinkaan kuinka loistava taloudellinen tilanne meillä on jne jne. Kuinka usein olen sen sanonut, jään kenties tänään kohtalokkaasti raitiovaunun yliajamaksi matkalla töihin, minä elän tätä päivää, en ensi kautta enkä varsinkaan kautta 2015/2016.

Tulee pian kuluneeksi viisi vuotta kun juhlimme edellisen kerran pokaalia, silloinkin pokaalia jota managerimme ei arvosta, liigassa kolmeen joukkoon pääseminen kun on suurempi saavutus. Aikaa projektille on ollut riittävästi, kauanko kestää jalkapalloilijan ura terävimmällä huipulla? Sanotaan kymmenen (tuskin sitäkään) vuotta terävimmällä huipulla ja projekti on kestänyt tästä ajasta puolet, eikö olisi korkea aika millä mittarilla tahansa luettuna lupa alkaa saada tulosta aikaiseksi.

Kaksi edellistä peliä ManUa ja Chelsea vastaan ovat osoittaneet karusti kuinka kaukana olemme vaadittavasta tasosta. ManU otteluun viitaten Arsene puhui jostain h*lvetin Mestareiden liigan välierien traumasta, kuinka se näkyi tuloksessa.. Mitä v*ttua? Samassa yhteydessä manageri jutteli viime kauden 4-1 kotitappiosta Chelsealle:

“Losing 4-1 to Chelsea last year at home was an accident because we had just gone out of the Champions League and we had a really bad look because we could have been 3-0 up and suddenly it is 3-0 for them. I don’t think we had a bad performance against Chelsea last year.”

Jos ja kun selitykset alkavat olla tätä luokkaa, en todellakaan tiedä kuinka positiivisesti suhtautua tulevaan, oliko eilinenkin onnettomuss tai jääkö siitäkin traumoja? Paha puhua pelaajien puolesta mutta luen juuri SKYlta managerin tuoreen kommentin eilisestä pelistä:

“It is difficult to swallow a defeat like that when we felt we were the better team.”

Siis kuka tunsi, joukkue vai pelkästään käskijä? Ja silläkään ei ole väliä kuka tunsi, jos tunsi. Nimittäin jos jollekin joukkueessa jäi tunne että olisimme olleet parempia tai että olisimme ansainneet eilen mitään muuta kuin pyöreät nolla pistettä, sitten viimeistään olen valmis uskomaan että meillä leijutaan Valioliigan kolmanneksi korkeimmilla palkoilla jossain sellaisessa taivaassa että jonkun pitää pudottaa meidät sieltä takaisin maan pinnalle ja nopeasti.

Lisää virallisilta sivuilta ilmestyi juuri sopivasti:

“I am completely happy with our performance and the spirit we have shown.”

Minä en enää todellakaan ymmärrä kuka yrittää huijata ketä ja miksi. Onko Arsenen viesti joukkueelle ja meille kannattajille, ehkä olennaisinta, onko Arsenen viesti itselleen kaikkea tätä mitä edellä? Tunsimme olleemme eilen parempia tai että kärsimme vahinkotappioita. Olemme kuulleet vastaavaa propagandaa niin pitkään että olemme pian räjähdysalttiissa tilanteessa. Meillä on valtava määrä kannattajia jotka ovat joutuneet toistamaan vain luottoaan manageriin ilman perusteluita mutta kohtaamme pian lumivyöryn jos jotain radikaalia ei tapahdu.

Toistaiseksi Emirates on täyttynyt mutta kuinka pitkään, sitäkö se todella vaatii että Grovella on 60000 sijasta 50000 katsojaa ennen kuin taloudellisen tuloksen positiivisuuteen vannova seurajohto manageria myöden ymmärtää ettei kyse olekaan pelkästä taloudellisesta menestyksestä. Minä pelkään sitä että jos alamme rakentaa tällaisia h*lvetin traumoja mistä Arsene puhuu, traumoja jotka juontavat v*tun edelliseltä kaudelta, tie takaisin huipulle ja Valioliigan voittoon käy yhä hankalammaksi.

Entäpä sitten tämä project youth? Jokainen katsokoon eilistä kokoonpanoa ja miettiköön moniko eilen pelannut on projektin tuote, moniko ostettu, vaikkakin sitten nuorena. Tottakai allekirjoitan että Cesc on nuori, Song on nuori ja vaikkapa Clichykin edelleen 24 vuotias. Mutta jos esimerkiksi Songilla on jo alla yli sata ottelua, Clichyllä yli 200 ottelua ja Cescillä jo hurjat 259 ottelua meidän paidassa, ei me mistään untuvikoista puhuta, tulosta pitäisi alkaa tulla. Vaihdostakin haimme apua Rosickysta ja Ebouesta, emme jostain tulevaisuuden helmistä.

Minusta on edelleen täysin käsittämätöntä kuinka paljon meillä maksetaan palkkaa rehellisesti sanottuna nobodyille jotka ovat kaikkea muuta kuin palkkansa ansainneet. On järkyttävää lukea uutisia reservipelaajista jotka ajelevat Mercedes McLareneillaan poliisia karkuun aamuyön tunteina ilman v*tun ajokorttia ja me maksamme nämä mersut lipun hinnoissa, järkyttävää!! En voi kirjoittaa tietenkään faktana mutta edelleen yhtä faktana kuin reservimersut.. Kumpi olisi tuottoisampaa, hankkia Edin Dzeko 20+ miljoonaa vai syytää samat rahat Randalleitten, Lansburyien, Simpsonien jne jne palkkoihin. Dzekon suhteen voisin kuvitella senkin että mahdollisuudet saada edes sijoituksensa nollakorolla takaisin olisi parempi, pienestä riskistä puhuttaisiin joka tapauksessa.

Seurajohto haluaa katsoa tulevaisuuteen, tekisivät sitten sen. Sukupolvet vaihtuvat ja uusia kannattajia syntyy siellä ja täällä. Paras keino näiden uusien kannattajien, uusien fanipaitojen ostajien ‘rekrytoimiseen’ on menestyä, vain voittajat muistetaan. Minä en ainakaan saa mitään tyydytystä siitä että joku nuori poika valitsee joukkuekseen ManUn, mikä oli ‘helppo’ valinta ja että samalla minä vannon oman seurani nimeen ja pidän näitä gloryhuntereita jonain luopioina.

En tiedä enää missä harhailen ajatusteni kanssa, en ainakaan eilisessä pelissä. Eikä ehkä ole syytäkään, tulos oli se mitä tarvitsimme ja mitä haimme ja sitä emme saaneet. Meillä on yhtäkkiä uudet haasteet edessämme. Tämä kausi, joka ei ehkä sittenkään tule olemaan lainkaan niin hyvä kuin vielä kolmisen viikkoa sitten jaksoimme uskoa, tämä kausi pitää hoitaa kunnialla loppuun ja ensi kautta silmällä pitäen en h*lvetti ole valmis kuulemaan puheita mistään p*rkeleen traumoista. Minkä viestin Arsene tälläkin antoi vastustajien suuntaan, traumaattinen Arsenal? Minkä viestin se antoi pelaajille?

Tommi lähetti pelin tiimellyksen aikaan tekstiviestin: tämä on niin tätä ja kuinka oikeaan taisikaan lyhyestä virsi kaunis osua. Itse nimittäin sovelsin tämän ajatuksen suoraan viheriölle ja pelaajiin, en voinut välttyä ajatukselta että pelaajat ajattelivat ihan samoin. Mikä vaarallisinta, eniten näin tuntui ajatelleen varmasti Cesc Fabregas joka oli kuin on/off eli hän oli läsnä kun jaksoi mutta hänelläkin lienee iskenyt migreeni ajoittain kun mielen valtasi todellisuus. Cesc jättää meidät jossain vaiheessa, h*lvetti, Arsene päättää jossain vaiheessa rahastaa kapteenilla jos ei muuta ja minä en voi syyttää Cesciä siitä että kenties eilisen jälkeen tuo päivä on jälleen askeleen lähempänä. En haluaisi edes leikitellä ajatuksella mutta jokainen voi yrittää pohtia mitä nuoren kapteenin ajatuksissa on eilen liikkunut kun tämä on päässyt kotiinsa kaupungissa josta ei varsinaisesti edes pidä, seurasta kyllä, sitä ei kenenkään pidä kyseenalaistaa, Cesc rakastaa Arsenalia mutta..

Arsene Wengerin on pakko alkaa ottaa vastuuta menestyksestä kentällä, on pöyristyttävää saada kuulla managerin suusta viiden vuoden kuivan kauden jälkeen kuinka LiigaCup ei ole pokaali, tai top kolme sijoitus liigassa on parempi kuin Englannin Cupin voitto. En enää tiedä missä maailmassa Arsene elää mutta jossain aivan toisessa ulottuvuudessa kuin kannattaja (puhun toki edelleen vain itsestäni kuten aina). Kun Robin van Persie loukkaantui koko kaudeksi, 30+ maalin hyökkääjä, siihen olisi pitänyt reagoida välittömästi.

Meidän olisi pitänyt onnitella itseämme vuodenvaihteessa siitä että olemme täysin mukana taistelussa liigamestaruudesta mutta samalla meillä olisi pitänyt olla sopimus korvaajan hankkimisesta selvänä hyvissä ajoin ja odottaa vain että koittaa tammikuun ensimmäinen ja sopimus on virallisestikin selvä. Tuskin tarvitsee edelliseen edes lisätä sitäkin että menetimme Bendtnerin hänetkin useaksi kuukaudeksi. Arsene teki amatöörimäisen virheen kun kuvitteli että selviämme ilman Robinin maaleja ja se että hän kertoo meille hankinnan olleen v*tun lähellä vielä viimeisenä päivänä, se menee jo komiikan puolelle, vai tragikomedian. Miten voi olla mahdollista että hyökkäyksemme kärjessä pelaa edelleen loistava pelaaja, mutta pelaaja joka sanoo ääneen keltaiselle lehdistölle että pelaaminen siellä on tuskaa ja lähes inhoaa sitä.

Kaikenko sitten kruunasi se ettemme tarvitse uutta hyökkääjää koska Bendtner tekee paluuta? Tekee kyllä mutta ajoitus pahasti pielessä ja se oli ystävät kaikkien tiedossa, eikä se ole pelaajan vika. Arsene tiesi nämä neljä ottelua kalenterissa, hän tiesi ne jo kesällä. Hän tiesi että Nicky on kaukana täydestä iskusta näissä peleissä ja silti hän kehtasi sanoa ettei tarvetta uudelle hyökkääjälle ole vaikka hän samalla myönsi että nämä neljä ottelua tulevat kenties ratkaisemaan jossain määrin koko kauden.

Me sen jo tiesimme, mutta nyt sen tietää koko Suomen kansa. Ivan Gazidis sai kertoa Canal Plussan haastattelussa ajatuksiaan ja niistä kävi selväksi että meillä on manageri joka on vastuussa vain itselleen ja seurajohdossa luetaan vain pankkitilejä, käyvätkö he koskaan edes otteluissa? Tilanne on absurdi, olen varma, haluan olla varma että Arsene jos kuka vihaa häviämistä yli kaiken. Samalla hän on vastuussa vain itselleen ja tuskin vaatisi muuta kuin ilmoituksen että hän haluaa tämän ja tämän pelaajan, ilmoituksen seurajohdolle. Miksi hän ei tätä ilmoitusluontoista asiaa tee, siinä yksi suurimmista mysteereistä mihin olen kannattajaurani aikana törmännyt.

Minusta oli loistavaa, kerrassaan upeaa nähdä meidän vieraskannattajat polttamassa lähinnä Etelä-Euroopan areenoilta tuttuja soihtuja katsomossa, pidin sitä protestina ja aiheellisena sellaisena, olisimpa saanut olla mukana. V*tut sakoista, joskin pelkään että seuraavaksi alkaa lentää kolikot, sytkärit, jopa kännykät. Kannattajamme ovat turhautuneita, ei näitä ihmisiä enää kiinnosta käyttäytyä.. ja me olemme aina käyttäytyneet todella hyvin.. he haluavat protestoida. Kun tästä seuraa sakkoja, seuratkoon, mehän teemme niin hyvää tulosta että kun rahaa ei pelaajiin käytetä, mielummin sitten maksetaan hauskanpidosta sakkoja kuin annetaan voittojen valua omistajille tai h*lvetin reservipelaajien Mersujen osamaksuun.

Olen saavuttanut todellakin pisteen missä en enää kestä yhtäkään otsikkoa ‘Men Against Boys’, kuinka kauan me joudumme vielä traumoinemme odottamaan? Ymmärrän enemmän kuin hyvin että tämän päivän blogi oli kaikkea muuta kuin asiantunteva millään tapaa, ihan sama, ihan yhtä sama kuin ovat kansalliset cup turnaukset managerille.

Seuraavaksi Pool Grovella jo ylihuomenna keskiviikkona. Minä pelkään, pelkään että joukkueen fiilis ja itseluottamus on pohjalukemissa. Pelkään että heillä on h*lvetti traumoja taistelusta neljän joukkoon sijoittumisesta, sen sijaan että olisimme vihdoin tällä kaudella haastaneet ManUn ja Chelsean ykkössijasta. Voitte olla varmoja että niin Pool, Citeh, Villa kuin jopa Sp*rs leireissä meidät on helppo nähdä nyt haavoitettuna eläimenä ja edelleen voitte olla varmoja että sitä he yrittävät käyttää hyväkseen, alkaen Poolista.

Taas joudumme tyytymään taisteluun sijoista kärkiduon takana, tällä kaudella meille tarjottiin todellista mahdollisuutta tehdä toisin. Kohtasimme mm heikoimman ManUn kahteen otteeseen miesmuistiin mutta sen sijaan että olisimme vahvistaneet joukkuettamme tarvittavissa määrin ja voittaneet, marssineet yli heikentyneen ManUn, me juutuimme traumoihimme. En tietenkään kiellä etteikö meillä ole nyt kasassa runko jonka varaan on hyvä rakentaa, ongelma on ettei rakenneta ja suurempi ongelmama, vaara ja uhka on ettei tämän rungon peruspilarit jaksa odottaa palatsin koskaan valmistuvan.

Minä olen hyvin loppu kuulemaan kuinka nuori joukkue meillä on ja kuinka loisteliaasti meillä pyyhkii taloudellisesti, minä olen kyllästynyt selityksiin ja odottamiseen. Ja minä kysyn, jos voitamme ylihuomenna Liverpoolin ja saamme sitä kautta tyydytystä että olemme vahvasti kiinni kolmannessa sijassa, ketä se tyydyttää?! Meidän pitäisi olla tässä vaiheessa projektia todella pahoillamme että edelleen ManU ja Chelsea ratkovat Valioliigan voiton ja meitä ei edes kiinnosta cupit. Samalla pitää todeta että on tasonnoston aika, sillä Poolin pitää todellakin kaatua tai loppukaudesta voi tulla arvaamattomankin vaikea, niin vaikea ettei sitä moni edes ajatellut vielä reilu viikko sitten kun olimme valmiit ManUn kaatoon.

Tämä oli AFSC blogi numero 1012 ja minä olen kyllästynyt kirjoittamaan (ja näen jo silmissäni kuka ehtii ensimmäisenä; ja minä lukemaan, haha).

Viikonloppu se on allekirjoittaneellakin, vapaa viikonloppu. Kiitos Villelle, itse olen enemmän ja vähemmän ‘tien päällä’ ja käytännössä täysin pois tietokoneen ääreltä mutta koska hyvin tiedämme mikä ottelu tänään pelataan, syytä avata läppäri lyhyeksi hetkeksi.

Chelsea - Arsenal ja vilkaisu sarjataulukkoon, paljon suuremmasta ja tärkeämmästä ottelusta voidaan tuskin puhua. Tuntuu että lähes kaikki mahdollinen illasta on jo viikon mittaan tullut sanottua, ollako vai eikö olla pohdiskeli Hamlet William Shakespearen näytelmässä, kaiketi samaa pohdiskelemme mekin tänään.

Olemmeko illan kamppailun jälkeen täysillä mukana taistelussa Valioliigan mestaruudesta vai karkaako kärki auttamattomasti liikaa mahdollisen tappion myötä, jolloin saamme keskittyä varjelemaan paikkaamme kärkitriossa ja suunnata katseet siihen yhteen jäljellä olevaan pokaaliin, Mestareiden liigaan. Mahdollinen tasapeli? Hassua itse asiassa, en ole oikeastaan edes miettinyt mitä se tarkoittaisi, olen jotenkin laput silmillä nähnyt vain ääripäät.

Niin.. usko, toivo ja rakkaus. Pelaajien pitää tänään uskoa, me voimme toivoa ja miten vain, me rakastamme, vai puhuttaisiinko tappion myötä jostain viha- rakkaussuhteesta. Kuten hyvin muistatte, olin viikko sitten täynnä uskoa ja itseluottamusta ManU ottelun alla ja kovin nopeasti tilanteet voivat vaihtua, tänään pelkään pahinta, se on valitettavasti päällimmäinen ajatus vaikka kuinka haluaisin taistella tuulimyllyjä vastaan.

Olin sattumalta eilen television ääressä seitsemän aikaan ja ruudussa oli Canal plussan studiotiimi pohdiskelemassa lyhyesti tämän illan kärkiottelua. Edustiko Markus Auteron ‘yhteenveto’ sitten koko kanavan mielipidettä vai oliko se vain henkilökohtainen näkemys, en tiedä, mutta saimme kuitenkin kuulla Markuksen toteavan että ManUhan siirtyi tilapäisesti Valioliigan kärkeen, Chelseahan kohtaa Arsenalin Stamford Bridgellä. Nämä ovat kyllä sellaisia pieniä lipsahduksia joita en soisi kuulevani, vai voidaanko kysyä oliko kyseessä edes lipsahdus? Julistan yhdeksi illan kiinnitä katseesi kohdaksi Canalin studiotiimin.

Ehkäpä me nyt kuitenkin keskitymme itse peliin, eihän siinä että koko maailma on meitä vastaan ole mitään uutta, sehän on Platinin määräys, se on virallista. Voitto ja kavennamme eron nyt kärjessä olevaan ManUun neljään pisteeseen, tappio ja ero takaisin kärkeen siirtyvään Chelseaan venähtäisi peräti yhdeksään. Omalla h*lvetin lyhyelläkin matematiikalla tappio olisi lähes varmuudella viimeinen naula arkkuun sanoi Arsene sitten mitä tahansa. Kierroksia olisi jäljellä 13 ja karkeasti sanottuna Chelsean pitäisi hävitä kolmesti ja meidän vastaavasti voittaa kaikki 13 ottelua, jokainen ymmärtänee jälkimmäisen haasteen mahdottomuuden.

Minulla on pitkästä aikaa aavistuksen kutina ettei edes Arsene Wenger ole täysin luottavainen ottelun kynnyksellä, ikään kuin hän ei olisi täysin varma mitä on lupa pelaajiltaan odottaa. Arsene yrittää nostaa tunnelmaa ja uskoa niin hyvin kuin se puheen keinoin on ylipäätään mahdollista. Näinhän Arsene aina tekee, eikä tämä ilta ole poikkeus.

“I believe we have the unity, the desire, the spirit and I know that before this game there will be a lot of scepticism around us but I believe in my players and in their spirit. We will show that.”

Se että epäilen Arsenen olevan kuitenkin normaalia enemmän varpaillaan, ettei Arsene olisi täysin luottavainen, se tuli mieleen tästä Arsenen kommentista kun toimittaja uteli kehnosta saldosta ManUa ja Chelsea vastaan.

“I believe this team want to do well but because they haven’t won yet they make it harder in their heads than it really is. When we get close to winning we play with the handbrake on.”

Jos ja kun Arsene tiedostaa tämän, siihenkin olisi kaiketi kannattanut reagoida vahvistamalla joukkuetta, nostaa joukkueen itseluottamusta tuomalla mukaan pari tekijämiestä jotka automaattisesti helpottavat kaikkien tekemistä. Arsene on valinnut toisin, hän haluaa viimeiseen asti kääntää tämänkin haasteeksi joukkueelle joka kuten hän itse totesi, ei ole voittanut mitään.

Puhutaanko sitten vain marginaaleista, voiko käsijarru lähteä pois päältä esimerkiksi voitolla tänään? En usko, me voitimme Stamfordilla jo viime kaudella eikä se silloinkaan lopulta johtanut mihinkään, kyllä tämä joukkue tarvitsee pokaalin, niin omituiselta kuin se kuulostaakin että yksi ainoa pokaali voisi olla niin merkityksellinen. Väittäisin kuitenkin ettei pelaajat tunnetasolla eroa juurikaan meistä kannattajista, me muistamme (vaikkakin koko ajan vähemmän tuoreeltaan) miltä tuntuu kun kapteeni nostaa pokaalin ilmaan ja paperisilppua lentää. Se tuntuu uskomattoman hyvältä, se on orgasmi ja valitettavasti meillä kärsitään nyt erektiohäiriöstä. Joku voisi toki lohduttautua sillä että mikäli Arshavinin paljastus alasti tanssivista pelaajista suihkussa pitää paikkansa, ehkä ihan hyvä ettei silloin puhutakaan mistään äärimmäisestä potenssista.

Kokoonpanosta, hmm.. Tällä kertaa en laita ruudulle mitään, me jokainen tiedämme sen kuta kuinkin paria kolmea kysymysmerkkiä lukuun ottamatta. Maalivahti ja puolustuslinja pysyy samana. Kysymysmerkkejä ovat Diabyn pelikunto, eli jatkaako mighty brazilian vai ottaako Diaby hänen paikkansa ja onko Bendtneristä avaukseen vai jatkaako Andrei turhautumistaan hyökkäyksen keskellä. Edelleen näen pienen mahdollisuuden että Arsene laittaisi Theon peräti avaukseen. En voi todeta muuta kuin että pidän itsemurhana mikäli hölkkääjä jatkaa avauksessa, kuin myös Andrei keskellä.

Voisiko Andreilla kuitenkin olla normaalia helpompi päivä kun vastaan asettuu petturi. Englanti tuntuu lähes seonneen John cheat Terryn tapauksesta. Arsene vähätteli perjantaina kohun merkitystä pelaamiseen mutta itse en ole täysin samaa mieltä. Ei sekään että Terry on nyttemmin entinen maajoukkukapteeni, mutta se mitä hän teki, se on kuitenkin temppu jota edes omien joukkuekavereiden on vaikea lähteä millään asteella puolustamaan. Ymmärsitte kaiketi mitä tarkoitin, vaikka joku kanssapelaaja tarjoaisikin myötätuntoa kohun keskellä, se tuskin on kovin aitoa myötätuntoa. Tai yleisö, miten he reagoivat, voivatko he laulaa Terryn nimeen, mitä se kertoisi puolesta laulajan omasta moraalista?

Summa summarum, tekee mieli uskoa ettei Terryn fokus ole täysin sataprosenttinen mutten silti jaksa uskoa etteikö Ancelotti häntä peluuta. Mahdollinen vapaapäivä ja ajatus että annetaan enimmän pölyn laskea, ehkä se sittenkin vain vaikeuttaisi tilannetta pitkittämällä mitään. H*lvetti, aivan kuin minua kiinnostaisi John Terry! Onko se sitten Nicklas joka managerin mukaan on edelleen parin kolmen viikon päässä täydestä iskusta vai Arshavin joka siis ei todellakaan pidä pelaamisesta keskellä, kuka tahansa mutta annettakoon John ‘teddy’ Terrylle kyytiä jota ei saanut edes pettäessään.

Kun nyt moraalista tule puhetta, voisin kirjoittaa kaiketi kahden blogin verran Arsenen päähänpistosta kertoa meille että hän oli hyvin hyvin lähellä vahvistaa joukkuetta, koko maanantai tehtiin vielä töitä sen eteen, ihan viimeiselle minuutille saakka. Kuinka h*lvetin lohduttavaa kuulla. Se että viimeiset kaksi viikkoa Wenger toisteli toistamistaan että tällä hetkellä ei ole ketään, emme ole lähelläkään hankkia ketään, meillä on parhaat pelaajat, parempia ei ole.

Hän meni aiemmin hieman hiljaiseksi ja normaalista poiketen haki vastausta kysymykseen miten hän lohduttaa niitä kannattajia jotka ovat pettyneitä ettei esimerkiksi uutta hyökkääjää hankittu. Sekunnin mietittyään ja nielastuaan hän toisteli kuinka hyvä meidän taloudellinen tilanne on ja kuinka nuori joukkueemme on jne jne. Oliko paljastuksen tarkoitus senkin lohduttaa, en tiedä, mutta metsään meni professorilta jolta ei kyllä tällaisia sammakoita ole ollut tapana suustaan päästää. Shame on you Arsene, en olisi halunnut kuulla tätä. Jos nyt jotain hyvää asiassa näen niin ehkä sen että ehkei meillä sittenkään ole täydellinen materiaali edes managerin papereissa, ehkä sitten kesällä, kun rahoitamme hankintoja ensin myynneillä.

Lopulta manageri onnistui vielä kruunaamaan sammakkonsa ja mykistämään minut lähes totaalisesti kertomalla kuinka Valioliigassa kolmen joukkoon päätyminen on niin hurja temppu että en voinut tulkita sitä oikeastaan muuten kuin että se sitten lienee meidän tavoite, vaikka pokaalinkin voi laskea tärkeäksi, jossain määrin.

“It’s very important that we win something, we’re here to win trophies, but it depends on what you call trophies. Is it the Champions League, the Premier League, the League Cup? If you win the League Cup you cannot say you win trophies for me.”

Hyväksyn että LiigaCupista voi puhua ylimielisesti jos plakkarissa on sanotaan vaikkapa kolme liigamestaruutta putkeen (ja silti kun katsoin ManUn asennetta ja pelaajia heidän lyötyä Cityn välierässä, näytti kelpaavan h*lvetin hyvin), mutta kun manageri oli juuri aiemmin ehtinyt kertoa kuinka pelaamme välillä käsijarru päällä koska tämä joukkue ei ole voittanut mitään.. Onko Arsene tällä kaudella erityisen hukassa sanomisiensa kanssa?

En minä kiistä etteikö top 3 sijoitus ole kova saavutus, tai etteikö vuodesta toiseen paikka Mestareiden liigassa olisi kova saavutus mutta kovasti tuntuu LiigaCupin pokaali kiinnostavan Manchesterissä, kolmesta perättäisestä liigamestaruudestakin huolimatta, voittaminen on h*lvetin mukavaa! Ai niin, yhtä kolmatta sijaa lukuun ottamatta olimme neljänsiä neljänä edellisenä kautena liigassa. No tuomion aika on toukokuussa, toista (vai jo kolmatta?) kevättä peräjälkeen tällä termillä.

Takaisin tähän iltaan ja Vermaelenkin tietää että häntä odottaa kiireinen iltapuhde. Didi Drogba, oh how I hate that tw*t. Inhoan toki koska hän on pirullisen hyvä hyökkääjä ja hänellä on pirullinen tapa onnistua meitä vastaan. On se sitten Drogba, Anelka tai kuka tahansa, toivottavasti pelaajat ovat katsoneet Rooneyn maalin meitä vastaan yhtä useasti kuin minä olen katsonut. Toistin sitä itse asiassa kaiketi kymmenen kertaa ja ihmettelin mitä Denilson kuvittelee tekevänsä.

Pointti, meidän pitää tukea tänään keskikentältä puolustajia ehkä enemmän kuin kertaakaan tällä kaudella. Kyllä minä lähden siitä että me olemme tänään haastajia ja siksi sapluunan tulisi olla enemmän kuin normaalisti puolustuksen kautta lähtemisessä. Se puolustaminen mitä esitimme viikko sitten, se on paitsi haukuttu ex pelaajia myöden täydellisesti, mutta mikä olennaista, sellaiseen ei tänään ole varaa, vielä vähemmän jos mahdollista tänään kuin Grovella ManUa vastaan.

En ole ihan vakuuttunut kuinka hyvä tämän kauden joukkueemme on mitä tulee vastahyökkäämiseen mutta sen tiedän että teimme siitä jossain vaiheessa taidetta. Tiedän senkin että managerina Arsene ymmärtää vastahyökkäämisen salat loistavasti, vaikka sitten puolustamisen suhteen herää kysymys jos toinenkin. Edelleen tiedän sen että Cescin visiolla höystettynä meillä on yksilöitä jotka voivat olla tappavan tehokkaita vastahyökkäyksissä. Olen edelleen enkä koskaan muuksi muutu vain d-luokan sohvamanageri mutta tänään en lähde siitä kuten kovin usein että alusta asti täysi höyry päälle. Tänään näen että kärsivällisyys on avain voittoon, puolustamme nöyrästi koko joukkueella ja odotamme sitä taianomaista hetkeä kun Song katkaisee, pallo kapteenille ja kahdessa sekunnissa Andrei päättää Nickyn yhden kosketuksen siirron, 0-1.

ManU on tämän(kin) viikonlopun voittaja ja heidän kaksi uhkaaja jakaa tänään jaossa olevat kolme pistettä. Meidän tehtävä on olla viikonlopun toinen voittaja, vapaudu vankilasta kortit on käytetty. Tasapelin sattuessa takaportti saattaa jäädä raolleen mutta tappion myötä rautaesirippu laskee. Kuten heti kättelyssä totesin, en voi valehdella olevani luottavainen. Ehdin myös verrata pelaajia jälleen kerran tunnetasolla kannattajiin ja haen siitä tällä kertaa voimaa. Kuka tietää viikko takaperin kuvittelimme kenties liikoja itsestämme ja ehkäpä meille sopii paremmin olla altavastaajia, ainakin meillä on siitä enemmän kokemusta, haha!

Rakkaamme Mike Dean tuomitsee.

Huh, tulihan sitä taas, nyt läppäri off ja jotain ihan muuta. Käväisin eilen peräti Alkossa ostamassa takuulla kalleimman oluen pitkään aikaan, punertavan ja kirsikkaisen. Se hakee nyt täydellistä lämpötilaa ja ennen ottelua pitää vielä selvittää millaisessa lasissa tämän arvovieraan aromit tulevat parhaiten esiin. Tunnen oloni yllättävän rauhalliseksi, joskin se mennee realismin piikkiin. Cesc ja kumppanit, antakaa minulle mahdollisuus riehaantua.

COME ON YOU REEEEEEEEDS!!!

Hente on vapaalla, joten joudutte tyytymään varabloggaajan juttuihin. Toipuminen Villa ja Manu pelien pistemenetyksistä on ollut hidasta ja itse en ainakaan ole vielä niistä valitettavasti päässyt kokonaan yli. Todennäköisesti tämän päivän anti tulee olemaan suurelta osin mollivoittoista, joten jos positiivisia ajatuksia haluatte niin kannattaa suosiolla vaihtaa johonkin toiselle sivustolle.

Aloitetaan muutamalla virallisten sivujen artikkelilla. Olimme kuulemma ‘todella todella lähellä’ hankkia uusi vahvistus vielä aivan siirtoikkunan loppuhetkillä. Kuulostaa vähän tai ei siis ihan vähänkään ristiriitaiselta, kun vertaa Wengerin aiempia kommentteja jonka mukaan ketään ei oltu edes hankkimassa eli uskoo ken tahtoo. Itse en taida uskoa ja muutenkin kyseinen uutinen olisi ehkä kannattanut jättää kokonaan laittamatta sivuille. Lähinnä kyseinen uutinen on kuin sitä kuuluisaa puukkoa kääntäisi haavassa.

Toinen lähes saman kategorian uutinen oli tämä. Onhan tuo osittain totta, sillä ennen kauden alkua olin varma, että meidän sijoitus on korkeintaan neljäs. Mutta mitä on taas tehty väärin, että tuo on jo lähtökohta ennen kautta. No ehkä on parempi jättää aihe tähän sillä asiasta on varmasti jauhettu aivan riittävästi.

Oma veikkaukseni sunnuntain osalta menee valitettavasti kutakuinkin seuraavasti. Diaby ei ole kunnossa tai ei ainakaan avauskunnossa ja sehän tarkoittaa, että umpisurkea hölkkäbrassi saa paikan avauksessa, koska Wenger ei uskalla laittaa Ramseyta kentälle. Tässä vaiheessa tekisi todella mieli jättää koko ottelu katsomatta, mutta en tietenkään pysty sitä tekemään. Maalissa on jompi kumpi kaksikosta Almunia tai Fabianski, ei suurta väliä kun kumpikaan ei ole riittävän hyvä ja todennäköisesti lahjoittaa vähintään sen yhden maalin.

Peli alkaa positiivisesti meidän osalta ja saadaan muutama hyvä paikkakin luotua, mutta ei maalia. Sitten Chelski (lue: Drogba) iskee ensimmäisestä paikastaan. Tämän jälkeen alkaa meidän epätoivoinen hyökkääminen ja siniset rokottavat armotta vastaiskuilla muutaman kerran. Toinen puoliaika on sitten enää suurimmaksi osaksi pelailua ja loppuvihellyksen odottamista.

Hyvin pessimististä, tiedän, mutta en vain jotenkin näe meidän saavan pistettäkään sunnuntaina. Tämä ei todellakaan tarkoita etten toivoisi kolmea pistettä, en vain realistisesti näe niihin juuri mahdollisuuksia nykytilanteessa. Drogban kirous on leijunut jo pitkään meidän yllä ja on vaikea nähdä sen häviävän juuri tässä ottelussa. Kai se sen yhden vähintään tekee ja jo tämä tarkoittaisi, että meidän on osuttava vähintään kahdesti. Tämä siis ilman ainuttakaan kunnollista hyökkääjää tai puolikuntoisen juutin kanssa. En välttämättä löisi rahojani likoon asian puolesta.

Kaikesta edellä sanotusta huolimatta epätodennäköinen voitto antaisi vielä yhden uuden mahdollisuuden tälle kaudelle, ties monesko mahdollisuus tämä jo olisi. Oma kriittisyyteni manageria kohtaan on välillä varmasti yliampuvaa, kun kukaan meistä ei varmasti tiedä seuran taloustilannetta. Taloustilanne saattaa olla hyvin paljon määrittänyt managerin vaihtoehtoja viime vuosina, mutta toisaalta ainakin osa tekemisistä saattaa olla Wengerin omaa jääräpäisyyttä. Se mikä asioiden suhde ja totuus on ehkä selviää vielä jonakin päivänä. Tuskin kuitenkaan ennen kuin ranskalaisvelho jättää managerin tehtävät jonakin päivänä. Ja kaikesta huolimatta ainakin itse toivon, että tuo päivä on vielä kaukana tulevaisuudessa.

Mikä on teidän lukijoiden mielipide, vieläkö Wenger on oikea mies meidän managerin paikalle? Pelkkä kyllä tai ei vastaus riittää, toki perustella saa jos haluaa. Aloitan vastaamalla omasta puolestani, kaikesta huolimatta vastaus on ehdottomasti KYLLÄ.

Kiitokset tämän päivän osalta ja Hente todennäköisesti ja toivottavasti tekee huomenna paremman ja positiivisemman ennakon Chelski pelistä. Hyvää viikonlopun jatkoa SuomiGoonerit.

Tuntuu lähes mahdottomalta ajatukselta että tammikuu siirtoikkunoineen on ihan vastikään päättynyt, tai että pelasimme viime sunnuntaina ManUa vastaan ja tulevana Chelsean vieraana, niin on hiljaisuus käsin kosketeltavaa. Painiskelin jo eilen täysin kuutamolla tarinoiden puutteessa ja nyt olen sitten lopulta täysin sanaton. Itse en ole sitä koskaan epäillyt, mutta jos joku teistä on, sanainen arkkuni ei varmasti ole pohjaton.

Tuntuu että viikko viikolta ärsytystasoni nousee eksponientaalisesti joka torstai pomminvarmasti. Kyse on tietenkin managerin päivityksestä mitä tulee viikonlopun kokoonpanoon mutta ei itse asiasta vaan sen vierestä. Vielä kerran miksi, miksi saamme nähdä pätkän haastattelua ja tiedon siitä että loput 95 prosenttia on nähtävissä vasta seuraavana päivänä.

Kun itsekin olen jälleen tänään kiireisenä töissä, minulla ei käy edes mielessä, saati aikaa päivittää Arsenal.comia ja odottaa milloin se haastattelu lopulta laitetaan nähtäville. Itse asiassa kun sitten jossain vaiheessa viikon ahertaneena päädyn väsyneenä töistä kotiin ja avaan tietokoneen, nähtävillä on jo varsinainen ja h*lvetin paljon mielenkiintoisempi lehdistötilaisuus ja rehellisesti sanoen tuo torstain turha ja typerä haastattelu unohtuu käytännössä katsoa joka ikinen perjantai tyystin.

Mitäkö valitan, ehkä sitä että kertokaa minulle torstaisen mutta päivää myöhemmin julkaistavan haastattelun funktio, ketä he*lvettiä se palvelee. Luulisi seurassakin, niiden jotka siellä ovat töissä, ymmärtävän että me muutkin olemme töissä. V*ttu! Vai valitanko sitten vain siksi että sanaisen arkkuni ammottaessa tyhjyyttään, olisin kernaasti halunnut kuulla mitä Arsenelle oli kerrottavana ja olisin pystynyt sitten siitä ammentamaan jotain. Ihan sama, palautetta on lähetetty, se olenko saanut vastausta jätän teidän arvattavaksi.

Siinäpä ne tärkeimmät, hyvää viikonloppua ja kiitos Arsenal.com - jälleen kerran.

Hyvä on, yleisön pyynnöstä (haha, takuulla) vielä muutama kappale.. Breaking news! 19 vuotias Montenegrolainen puolustajalupaus Stefan Savic EI saa sopimusta (epävirallinen tieto). Kamalaa, viikonloppu pilalla, ihan sama sunnuntain ottelu Stamfordilla, voi Arsene minkä teit. Mutta jotain hyvääkin asiassa, pitkää ikää ja uraa Bartley ja Nårdtveit, selvisitte säikähdyksellä, henki oli hiuskarvan varassa.

Vaikken turhautumiseltani haluaisi viitata sanallakaan tuohon alun parjattuun managerin salaiseen haastatteluun, joka odottaa kaiketi vain Arsenal.comin taitavien leikkaajien finaaliversiota julkaistavaksi.. Niin, olenko innoissani, Abou Diaby on ‘ehkä’ kolme päivää ennen h-hetkeä, no se on jotain se. Olen todellakin yhtä innoissani kuin viime sunnuntaina ManU tappion jälkeen, muutaman päivän diagnoosin kolme viikkoa sitten saanut Diaby on ‘ehkä’, wow!

Teen mielipiteeni selväksi; Arsene kertokoon vain heidän nimet jotka eivät ole missään tapauksessa mukana. Kun puhutaan meidän loukkaantumisista, paluun arvailu kiinnostaa yhtä paljon kuin arvailu joukkueen vahvistamisella tammikuussa, tai ylipäätään. Saan päänsärkyä pelkästä ajatuksesta. Oletteko pettyneitä, tai äärimmäisen yllättyneitä, Carlos Vela ja Eduardo eivät kuntoudu sunnuntaiksi, damn.

Ymmärrän vallan hyvin viimeistään tässä vaiheessa että pieni mieleni on edelleen pahasti jumittunut negaatiovaihteelle viime sunnuntain tuloksesta. Luitte eilen asiasta, luitte kuinka ainakin rivien välissä yritin perustella miksi näin. Kyllä minussa elää toivo, siitä ei epäilystäkään ja ilman sitä tekisin elämästä aivan liian vaikeaa, niin kuin se ei olisi tarpeeksi vaikeaa muutenkin. Mutta siinä missä Cesc muutama päivä takaperin, meidän pitää olla myös realisteja. Alla on nolo tappio, kerroin eilen tilastoa näistä kahden suuren kohtaamisesta ja edessä juurikin toinen pahimmista kilpakumppaneista, sarjakärki vieraskentällä.

Uskallan tunnustaa rehellisesti kuten tapanani aina on, realismi on ottamassa niskalenkkiä optimismista. Nähdyn ja koetun perusteella on realismia odottaa hyvällä pelillä pistejakoa, saa olla eri mieltä, pitää olla jos vakaasti uskoo ja on rehellinen itselleen. Hyvä peli ja kotijoukkueella ei paras päivä, voitto on täysin mahdollinen. Tai sekin vaihtoehto että täydellinen päivä meille ja kolme pistettä ovat mahdollisia. Miten vain, väitän että on joka tapauksessa realismia sanoa että meidän voitto olisi yllätys ja se kertoo oleellisen, Chelsean voitto olisi kaikkea muuta kuin yllätys ja siinä ero, valitettavasti.

Puhumme tottakai huippu-urheilusta ja silloin marginaalit ovat pienet, kun vastakkain ovat kaksi kärkitrion joukkuetta. Olenko väärässä jos sanon että kotikentän merkitys on vuosien saatossa vähentynyt kärkijoukkueiden kohdatessa? Vai johtuuko se siitä että sekä ManU että Chelsea ovat nyt juhlineet ihan liikaa meidän takapihalla, haha! En tiedä, ehkä tunne tulee siitä että jos ja kun kohtaamme ManUn tai Chelsean, en osaa tehdä suurta eroa odotuksieni suhteen riippumatta siitä olemmeko Grovella vai emme.

Jaaha, vieläkö jotain? Pidin täysin selvänä että Chelsea ja RC Lens olivat sopineet kiistansa liittyen Gael Kakutan siirtoon jo kauan sitten, eli toisin sanoen Abramovich on maksanut riittävän kompensaation pikkuruiselle ranskalaisjoukkueelle. Asia kävi tottakai selväksi koska Chelsea ei ollut liikekannalla tammikuussa, päivänselvää. Jos asiassa olisi ollut mitään epäselvää.. no tiedätte kyllä, asialle piti vain saada virallinen vahvistus.

Oikeastaan ainoa mitä pohdin on josko tämä johtaa johonkin, mitä epäilen. Asianomaiset seurat ovat ilman muuta tyytyväisiä mutta kysyn voisiko joku riippumaton taho tutkituttaa tapauksen ja kyseenalaistaa onko tilanteessa toimittu taiteen sääntöjen, pelisääntöjen mukaan, onko noudatettu kaikkia pykäliä? Miksi epäilen johtuu tietenkin siitä että Rouva Platini on kertonut kuinka henkeen ja vereen jalkapallomies Abramovich on, hehän ovat tiettävästi sydänystäviä ja venäläinen lähes lajin suurlähettiläs.

Rouvat Platini ja Blatter voivat puhua kauniita lajista, puhua kuinka heidän ainoa visio, tarkoitus ja päämäärä on palvella rakasta lajiamme, kuinka p*skaa he ovatkin saaneet jauhaa jo vuosikausia kenenkään puuttumatta asiaan, paitsi Arsene aina silloin tällöin. Puhuttiin lähes mistä tahansa päätöksestä, ideasta, ajatuksesta.. Näiden kahden valtaa pitävän rouvan lähtökohta on lähes poikkeuksetta oman edun ajaminen, ja kritiikki, sitä emme juuri kuule, viimeistään raha hiljentää sen. Platinin ja Blatterin kaiketi suurin ongelma on sovittaa mahdollisimman täydellisesti yhteen omien järjestöjensä tavoitteet, eli kyetä välttämään mahdollisimman täydellisesti mahdolliset ristiriidat kahden järjestön väilillä. Toistaiseksi he ovat onnistuneet työssään pirun hyvin.

Jos esimerkiksi nyt suhteutetaan tämä Chelsean ja Lensin tapaus siihen miten kauniita Platini on puhunut pienten seurojen puolesta.. Jokainen voi kysyä kuka tilanteessa voitti? Tottakai yksittäisessä tapauksessa kaksi mainittua seuraa mutta suhteutetaan se suureen mittakaavaan ja siihen viestiin mitä suuret seurat saavat tästä eteenkin päin tehdä, mikä on sallittua ja mikä ei ja vaikkei olisi sallittua, miten tilanteesta selvitään, rahalla! Jos joku nyt haluaa muistuttaa allekirjoittanutta siitä että mikä lie FC Cluj pelasi Mestareiden liigassa, vastaan, siksi että Platinin suosio ja ylivalta oli uhattuna, piti pystyä kompromissiin oman etunsa turvaamiseksi vaikka kaikki ymmärtävät että on hölmöä että me jouduimme karsimaan paikasta sijoitettujen huippujen kanssa samaiseen turnaukseen.

Tehtäköön selväksi tässä yhteydessä se että omissa papereissani koko Mestareiden liiga nykymuodossaan on täysi vitsi ja ikävöin aikaa jolloin kisattiin oikeasti mestareiden kesken, hallitsevalla mestarilla höystettynä, tuolloin mukana oli myös kansallistunnetta. Itse palaisin noihin aikoihin välittömästi ja meillä olisi sen lisäksi kaksi muutakin kisaa joita arvostettaisiin, Uefa ja Cup voittajien cup. Nyt kahdesta ruumiista väkisin yritetty luoda Eurooppa liiga on sekin vitsi joka ei oikeasti kiinnosta ketään. Tehokasta toimintaa herrat päättäjät.

No niin, taisin eksyä aiheesta.. Tai siis eihän sitä ollutkaan, huh, en eksynyt. Missasiko joku Bendtnerin haastattelun, tässä se, itseluottamusta juutilta ei edelleenkään puutu. Se mikä puuttuu on paikka avauksessa, penkillä parhaallakin itseluottamuskella on kovin vähän käyttöä. Tomas Rosicky ehti puolestaan kertomaan ehkä sittenkin jotain josta en ole vakuuttunut, siis siitä etteikö seura olisi asettanut tsekin sopimukseen mitään klausaaleja suhteessa terveyteen. Rosicky itse kertoo olevansa todella tyytyväinen, on syytäkin.

Andrei Arshavin ehätti puolestaan kertomaan kuinka joukkueella on mm tapana tanssia yhdessä, alasti! Oh dear, en sitten tiedä oliko tämä itänaapurilaistamme huumoria vai mitä mutta saanemme kuulla tästä toisten leirien kannattajilta. Eboue ja Sagna suihkussa salsaamassa, oh boy!

Patrick Vieirakin pitää mainita, olin nimittäin jotenkin onnistunut unohtamaan koko miehen ja nyt ranskalainen kertoo olevansa kunnossa ja valmiina debyyttiin, Cityn paidassa. Voi oliko se sittenkin totta, ehdin jo kuvitella että kyseessä olisi ollut vain paha uni. Paddy Cityn paidassa yhdessä Bellamyn ja Adebaywhoren kanssa, hrrr!

Ja vielä vielä vielä.. Iso käsi Isselle! Jouluna tekemäni päätös nimittää hänet televisioasioista vastaavaksi kommentoijaksi on osoittautunut loistavaksi ratkaisuksi. Issen omistautuneisuus tehtäväänsä ja vastuuseensa on kiitettävää ja palvelee takuulla kaikkia meitä. Cheers mate and keep up the good job!

Iso käsi myös Matille. En uskalla vielä sanoa muuta kuin että voimia heti kättelyssä kirjaimellisesti ajatukselle ‘dot’ net, hyvät naiset ja herrat: Arsenal Finland Youth. En kyllä tosin laittaisi lainkaan hanttiin vaikka ottaisit vastuun tästäkin ja yhdistäisit molemmat, vink vink? Olen yrittänyt ylipuhua Villeä jo pidemmän aikaa että olisi vallanvaihdon aika mutta toistaiseksi en ole tavoitteessani onnistunut. Voisinkin oikeastaan haastaa Villen vedonlyöntiin.. Jos voitamme sunnuntaina, otat vastuun loppukaudesta plus option tulevaisuudesta. Jos emme voita, otat vastuun loppukaudesta sekä tulevasta ilman option mahdollisuutta?

Ai niin Mati.. Sen lisäksi että lupaan olla puuttumatta siihen miten jaatte työtehtävät Villen kanssa, lienee syytä onnitella? Lienee h*lvetin paljon parempi etten avaudu näin julkisesti fetisseistäni, enkä varsinkaan vielä kovasti omituisempien ystävieni fetisseistä mutta itse en ainakaan ole törmännyt, en edes kuullut että kenelläkään olisi kihlasormuksiin liittyvää fetissiä (mikä kyllä äkkiseltään kuulos.. *släp*), joten ilman täyttä varmuutta, onneksi olkoon! Pidän itseäni kutsuttuna ensi kesänä, tulen vaikka kuokan kera.

H*lvetti, olen huono ihminen, tunnen oloni huonoksi kannattajaksi mitä tulee tämänkin päivän alun tunnelmiin.. Sunnuntaina pitää tapahtua käänne, kuulitko Arsene, päästä minut pahasta! Cesc, Andrei, Billy, DENILSON.. Tarvitsen teidän täydellistä panosta, tarvitsen apua.

Loistavaa viikonloppua SuomiGoonerit!

Tiedätte että allekirjoittaneella on työkiireitä ja blogiin panostaminen vaatii ponnisteluita, totta h*lvetissä tiedätte, kerronhan sen lähes joka päivä. Ei, ei tämäkään päivitys tee poikkeusta mutta tällä kertaa kohtasin tilanteen että tarinat alkavat loppua, niin maan alle tuntuu seura piiloutuneen mitä ilmeisimmin haavojaan nuolemaan. Toivottavasti ovat katsoneet kaikki asianomaiset myös peiliin, pitkään ja hartaasti, siihen on aihetta.

Pelaajien on syytä kysyä itseltään annoinko kaikkeni, teinkö 110 prosenttisesti kaiken minkä voin ja osaan. Manageri voi puolestaan kysyä itseltään miksi olemme hävinneet housut kintuissa Chelsealle peräjälkeen kolmesti ja viiden edellisen ManU ottelun saldo on neljä tappiota ja tasapeli? Ja jos Arsene on kysynyt heiltä jotka ovat prosentin kahden päässä dominoinnista antoivatko he kaiken ja vastaus on ollut kyllä, sitten managerin on syytä olla huolestunut, h*lvetin huolestunut.

Epäilemättä jo tässä vaiheessa kaikille kävi selväksi että blogisti on edelleen kovasti kriittisissä tunnelmissa, miksen olisi? Sunnuntai on edelleen tuoreessa muistissa vaikka kuinka haluaisin kääntää katseet tulevaan. Kuulen yhä korvissani sen hämmennyksen äänen mikä lähtee 60000 ihmisestä kun ManU siirtyy kahden maalin johtoon, se oli käsin kosketeltavan epätodellista, kukaan Gooneri ei olisi halunnut todistaa sitä hetkeä, se oli nolo tilanne.

Edelleen voin kysyä miksen olisi kriittisissä tunnelmissa, tottakai minussakin elää toivo, mutta toivo ja todellisuus ovat toistaiseksi kaikkea muuta kuin kohdanneet ja toive toteen käynyt, me emme ole voittaneet Stamfordilla.. H*lvetti, vielä. Älkääkä kukaan epäilkö ettenkö toivo vaikka kriittinen olenkin, en takuulla toivo mitään enempää.. Paitsi niin järjetöntä lottovoittoa tms jotta voisin ostaa muutaman pelaajan jotka voisin vuokrata ruokapalkalla Arsenelle, joka tosin tuskin hankkimiani pelaajia huolisi, sehän ‘tappaisi’.

Minä uskallan nostaa reilusti kissan pöydälle, me olemme jälleen tilanteessa missä en haluaisi meidän olevan. En yleensä yksinkertaisesti ehdi lukea kolleegojen blogeja, valitettavasti, mutta tällä kertaa uutiset olivat todella niin kortilla ja luovuus kateissa että tein pikaisen katsauksen muutamiin. Miten kissan pöydälle nostaminen sitten liittyy tähän? Siten että olen kovasti pahoillani että olemme jälleen tilanteessa missä lähes ykkösuutinen on kuinka Chelsea jäi tasapeliin Hull Cityn vieraana.

Nyt, olen kirjoittanut asiasta lukuisia kertoja, meidän pitäisi olla huolissaan vain ja ainoastaan omasta tekemisestä, ei tuijottaa muiden tuloksia, ei nyt h*lvetti ainakaan tässä vaiheessa kautta kun olemme juuri edenneet helmikuun puolelle. Noin vuosi takaperin fokus oli Aston Villassa, heidän tuloksissa. Kaikki tämä kertoo vain ja ainoastaan siitä ettei asiat omassa leirissä ole mallillaan, piste. Tottakai voimme alkaa miettiä muiden tekemisiä siinä vaiheessa kun kautta on jäljellä kolme kierrosta ja olemme tasapäin taistelussa liigamestaruudesta.

Meillä toisten tekemisten seuraamisesta on kuitenkin tullut ikävällä tapaa arkipäivää joka alkaa jo ennen vuodenvaihdetta. Tälläkin kaudella se käynnistyi todenteolla kaiketi jo marraskuussa löytäessämme itsemme silloinkin housut kintuissa omalta kotipihalta Chelsean nöyryytettyä meitä Grovella. Lohduttiko kaiken kärsimyksen jälkeen sitten seuraavat, ensin Arsene:

“I always felt the games against the rest of the top four would determine the league. But last year Manchester United proved me wrong on that - they won the title after taking just five points from those six games.”

Manuel ‘olenko hyvä?’ Almunia komppasi:

“We are on schedule to do good things this season, we have only a little step to get back to the top of the league. Sometimes it is better to come back from third or fourth to challenge than to be at the top all the time.”

Oh boy, I feel so much better, kyllä tuli heti paljon luottavaisempi olo. Löysin edellisistä tasan yhden hyvän asian, Arsene myönsi olleensa väärässä, siis toistan, Arsene Wenger myönsi julkisesti olleensa väärässä! Laittakaa rasti ruutuun ja päivämäärä talteen. Hyvä on, kriittisyyteni saa nyt ironisia ja sarkastisia piirteitä, se ei ollut tarkoitus, jokin vain johdatti minut tähän tilanteeseen enkä kyennyt laittamaan vastaan, jokin korkeampi voima. Manuel voi taas puolestani keskittyä etsimään kadonnutta itseluottamustaan ja jättämään filosofian muille.

Talous, sekin on uutisten puutteessa ollut esillä allekirjoittaneen toimesta usein, viimeksi eilen kun ihmettelin Jay Emmanuel-Thomasin Mercedes McLarenia. Syytä todeta tähän väliin jos en sitä joka kerta muista mainita, jos sitten taloudesta aina silloin tällöin kirjoitankin, se ei takuulla ole vahva alani, ei ainakaan kun näin suureen korporaation bisneksistä puhutaan, oman tilinauhan plussalla pitämisessä riittää haastetta ihan riittävästi. Haha, käytinkö juuri rakkaasta seurastani puhuttaessa termiä korporaatio, ei kai tilanne sentään niin hälyttävä ole? Pelottavaa!

Kiireinenkin työpäivä sujuu aina nopeammin kun harrastaa pohdiskelua, oman seuran asioita miettien. Siitä en tiedä sujuuko työpäivä sitten välttämättä paremmissa tunnelmissa mutta nopeammin yhtä kaikki. Siis selittelyjen jälkeen sitä taloutta. Pohdiskelin nimittäin tätä meidän kompurointia niitä vastaan joiden kanssa haluamme kilpailla maineesta ja kunniasta ja kuinka kukaan ei hiiskahda asiasta sanallakaan, ja tarkoitan nyt tottakai kun taloudesta puhutaan heitä jotka seuran omistavat.

En minä tästä nyt pitkää ajatusleikkiä saa aikaan toisin kuin kenties joku ekonomisesti lahjakkaampi saisi mutta eikö herätä kysymyksen jos toisen tämä omistajien hiljaisuus. Sormi osoittaa tottakai kaikkia mutta ehkä sittenkin eniten Stan Kroenkea ja Alisher Usmanovia, tai jälkimmäisen Red & White Holdings yhtiötä. En nimittäin voi lyhyellä pohdiskelulla tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin että he ovat tyytyväisiä omistajia, siitäkin huolimatta että takana on pitkä pokaaliton putki ja kovasti synkkä varjo leijuu kuluvankin kauden yllä.

Tiedän.. Tai siis en tiedä, olen antanut itseni ymmärtää, että Kroenke olisi urheilumies henkeen ja vereen. Onko asia näin vai onko hän sittenkin vain liikemies joka nyt vain on äärimmäisen kiinnostunut urheilusta, urheilubisneksestä. Toistaiseksi kaikki on hyvin, paikka Mestareiden liigassa saavutetaan kaudesta toiseen ja edelleen mutta korostaen sanaa toistaiseksi, Emirates täyttyy maailman kalleimmista pääsylipuista ja pokaaleiden puutteesta huolimatta. Jos puhutaan bisneksestä, omistajien toiminta vaikuttaa perin viisaalta mutta kun nyt puhutaan toki liiketointa huomioiden ennen mitään muuta jalkapallojoukkueesta, urheilusta, eikä minun tarvitse taas kerran toistaa mikä on urheilun perimmäinen tarkoitus. Me emme h*lvetti toimi millään Suomen Palloliiton Kaikki Pelaa -säännöillä.

Entäpä sitten Usmanov ja yhtiönsä. Ei taantuma vielä missään tapauksessa ohi ole mutta sitten pahimman aallonpohjan osakekurssit ympäri maailman pörssien ovat nousseet hurjaa tahtia ja uskaltaisinko väittää ettei Usmanov persaukinen ole. No oli miten oli, mutta Kroenken enemmän ja vähemmän varastettua shown, olisin kuvitellut paljon, h*lvetin paljon rajumpaa propagandaa Usmanovin leiristä, etenkin tällaisina hetkinä kun epäusko yrittää vallata alaa kannattajien keskuudessa ManUn ja Chelsean osoittaessa toistuvasti että he painivat edelleen omassa sarjassa (ei, en halua allekirjoittaa tätä mutta ymmärrätte tarkoitusperän).

‘Lyhyellä matematiikalla’ (todella lyhyellä, hah) en voi ajatella muuta kuin että Usmanov on hänkin yhtiöineen ainakin toistaiseksi tyytyväinen omistaja jolla ei ole suurta tarvetta lähteä hämentämään tilannetta. Haistanko että kaiken taustalla on juurikin maailman talouden toipuminen, ainakin usko siihen ja he jotka meidät omistavat, he näkevät miljoonien ja taas miljoonien tuotot mm Highbury Squaren tiimoilta ja edelleen erittäin tuottoisan bisneksen jahka stadion on velkojilta lunastettu.

Näitä asioita odotellessa urheilullinen puoli pysyy toissijaisena siinä määrin että riittää kunhan pysymme ‘globaalilla kartalla’ olemalla mukana Mestareiden liigassa, mikä tarkoittaa samalla että meidän hardcore fanienkin toivo ja usko säilyy loppuun asti sillä olemalla neljän joukossa, kärki harvoin niin kauas karkaa etteikö aina olisi olemassa se pienen pieni mahdollisuus jopa liigamestaruuteen. Niin, uskoa meillä on myös nyt, voitto Stamfordilla ja.. Kyllä, olemme Mestareiden liigassa ja vahvasti matkalla kisaan myös ensi kaudeksi.. Miksi omistajien olisi syytä puuttua mihinkään tai kommentoida viime sunnuntain kyykytetyksi tulemista?

Allekirjoitaneella on kovin ristiriitaiset mielipiteet nyttemmin jälleen kannattajien keskuudessa puheisiin mukaan tulleesta David Deinistä. Olen joka tapauksessa takuulla kirjoittanut aiemminkin että se - sallinette sanankäytön -  ‘myyräntyö’ mitä Dein teki seuran johdon, omistajien ja managerin akselilla oli palkitsevaa ja osoittautui toimivaksi. En uskalla väittää nauttiko Dein tasapuolisesti kaikkien tahojen luottamusta, siis ennen kuin sukset sitten menivät ristiin, mutta sitä tuskin kovin moni kykeni kiistämään etteikö tulokset olisi puhuneet puolestaan.

Minulla, meillä kaikilla oli toiveet korkealla Ivan Gazidisin nimityksen myötä, hänen piti olla se linkki minkä Deinissä menetimme. Muistan kuitenkin ellei peräti ihan ensimmäisen Gazidisin haastattelun ja varsin nopeasti kävi selväksi ettei hänestäkään ole astumaan Arsenen varpaille, ei silloinkaan kun edes pieni kyseenalaistus olisi paikallaan. Edellinen toki vain tuntemus, enhän faktana voi mitään tällaista jaaritella. Arvostan toki Gazidisin avoimuutta kannattajien suuntaan, keskusteluyhteyttä, mutta olisi sittenkin parempi jos hänellä olisi urheilullisesti enemmän munaa olla se joka ‘haastaa’ managerin, että Gazidisin tehtävä olisi edesauttaa parhaansa mukaan meitä voittamaan pokaaleja.

No huh, nyt saa riittää, miten kykeninkin puristamaan alun tyhjästä olosta edellisen? Ai niin, tämä Montenegrolainen toppari, Stefan Savic 19v. Hän pelasi eilen harjoitusottelussa suljettujen ovien takana ja Wenger tehnee päätöksen sopimuksen tarjoamisesta tänään. Tekisi edelleen mieli sanoa ettei voisi vähempää kiinnostaa vaikka julmalta kuulostaakin. Sitä vain mm mietin että onko se jotenkin vähemmän paha asia jos nuoren ‘tappaa’ toinen nuori kuin joku kokenut ja valmis pelaaja? Eihän se voi olla hyvä uutinen Bartleylle tai Nårdtveitille jos Savic sopimuksen saa. Sitä paitsi Arsene, eikö se ole lopulta aavistuksen naiivia (hehe) ylipäätään enää puhua kenenkään nuoren ‘tappamisesta’ sen jälkeen kun olet itse raadellut ja teurastanut Phil Senderos’n kaikkien silmien edessä?

Well done Nick Hornby! Sunnuntaita odotellessa ottakaamme kaiken irti John Terryn ympärillä pyörivästä kohusta, tämänkin. Chelsea Football Club, how posh, written and directed by Aaron Spelling. Huomiseen jos on huominen tullakseen..

Jokseenkin näin.. Eli ensin analysoimme kukin tyyliillämme sunnuntaisen nolon ja tylyn tappion ManUlle. Pölyn hiukan laskeuduttua ja pahimman tunnekuohun liennyttyä oli reaktion vuoro, edelleen jokainen tyylillään, allekirjoittaneen nostaessa kädet ylös ja luovuttaessaan täyden vastuun hänelle jolla se yksinoikeudella on muttei valitettavasti vastaa siitä kenellekään.

Tämän jälkeen tulee sitten odotus.. Hämmentävä, jännittynyt, pettynyt, posititiivinen, vihainen, turhautunut.. Odotus missä tunnelmissa tahansa, jälleen kukin tyylillään ja tahollaan. Tuskin kuitenkaan olen väärässä todetessani että jokainen meistä odottaa tulevaa sunnuntaita, joku vielä toivoen ihmettä peilaten ManU otteluun, toinen odottaessaan viimeistä naulaa arkkuun ja kolmas jotain siltä väliltä.

Edellisten kolmen kohdan lisäksi listalle voisi kenties lisätä sanan tuomio, siksi pitkälle moni kannattaja on mielipiteineen mennyt, siitäkin huolimatta että tammikuu on juuri vaihtunut helmikuuksi. Ja ei, minulla ei ole mitään oikeutta tuomita tuomionsa antaneita, en minä osaa puolustaa viiden vuoden kuivaa jaksoa tai sitä että heitimme romukoppaan Englannin cupin ja liigacupin, tietoisesti. Ja ei, en todellakaan osaa puolustaa sitä ‘viisautta’ ettemme vahvistaneet joukkuetta tai että Denilson hölkkää viikosta toiseen avauksessa tai sitäkään että sateentekijä Bendtner ei sitten olekaan sateentekijä, koska ei ole avauksessa.

Mutta kuten sanoin, edustimme sitten itse kukin mitä tahansa ääripäätä tai jotain siltä väliltä kuten valtaosa, odotamme tulevaa sunnuntaita ja vierailua Stamford Bridgelle. Edelliseen lauseeseen viitateten kerron oman huomioni.. Siinä missä koen itse jollain omituisella tavalla syyllisyyttä siitä että arvostelen kovin sanoi Wengerin tekemisiä tai tekemättä jättämisiä, tai että arvostelen vielä huomattavasti kovemmin sanoin yksilöitä, tekisi mieli väittää että arvostelijoiden ja kriittisesti suhtautuvien määrä on jyrkässä kasvussa.

Pitäisikö minun sitten tuntea peräti syyllisyytta kriittisyydestäni, ei missään tapauksessa. Näen itse asiassa että olemme ajautuneet jossain määrin liiaksi jonkin ‘rautaesiripun’ taakse missä emme uskalla olla kriittisiä, meidät on saatu uskomaan ettei kritiikki voi käytännössä johtaa mihinkään, kukaan ei sitä kuuntele, tai mikä vakavinta, olemmeko peräti jollain tavalla tilanteessa missä näkisimme ettei kritiikki ole edes sallittua. Ne jotka uskaltavat kritisoida, heidät pitää tuomita, he ovat väärässä, he ovat ‘pahoja’ ihmisiä ja vaaraksi yhteisölle.

Itse olen kirjoittanut monet kerrat kuinka Arsene on sanonut toivovansa kritiikkiä, rakentavaa kritiikkiä. Asiassa on ongelma, ongelma joka vesittää tämän managerin kainon toiveen. Olen nimittäin pannut merkille että samalla kun Arsene kertoo olevansa avoimen kritiikin kannattaja, hänelle mikään kritiikki ei lopulta ole rakentavaa. Mitä enemmän kannattajat, toimittajat, ex pelaajat jne kritisoivat, neuvovat, vihjaavat.. sitä syvemmäksi kuilu managerin ja muiden välillä tuntuu syvenevän. Olemme tilanteessa missä yhä useampi toivoo pientä vyön löysäämistä, pientä vastaantuloa ja vähän periksi antamista samalla kun toinen puree vain entistä tiukemmin hampaansa yhteen, eikä takuulla aio antaa periksi, ei tuumaakaan, päinvastoin.

Haluan vilpittömästi uskoa että Arsene on vastuussa, haluaa olla vastuussa kannattajille mutta vuosien vieriessä ja projektin valmistumista odottaessa tunnustan ajattelevani päivä päivältä enemmän että hän on vastuussa enemmän ja enemmän omille periaatteilleen. Oliko eilen kun kirjoitin että siinä missä managerin tehtävä ei ehkä olekaan kuunnella kannattajia, kyllä näin suuren seuran sisältä pitäisi löytyä taho joka vaatii myös urheilullista menestystä, eikä niin kuin nyt että kaikki ovat hiljaa tyytyväisiä kun seura tekee taloudellista voittoa voiton perään.

Saimme eilen lukea uudesta sadan miljoonan punnan mahdollisesta sponsorisopimuksesta, saimme lukea kuinka tuore markkinointipäällikkömme suhtautuu avoimesti ideaan lisätä sarjaan ottelu numero 39, markkinapeli jossain kaukoidässä. Angus Kinnearin mukaan annamme ‘tasoitusta’ mm ManUlle ja Poolille kun leireilemme kauden kynnyksellä Itävallassa, emmekä markkinoi itseämme Aasiassa tai Amerikassa. Minä sanon että annetaan ManUn hoitaa Valioliigan markkinointi missä päin tahansa maailmaa, voitetaan me liigamestaruus kolme kertaa peräjälkeen ja eiköhän se ole lopulta se paras keino markkinoida ja tehdä seura tunnetuksi.

Päivän teemaan, odotus, sopi vallan mainiosti se että eilinen uutispäivä oli äärimmäisen hiljainen. Liekö sitten joukkue johtajineen vetäytynyt hetkeksi haavoja nuolemaan ja katsomaan peiliin. On täysin selvää että sunnuntain tappio, selkeä tappio paremmalleen antoi aihetta mietiskelyyn, itse kullekin. Yhtä selvää sekin että vaikka mm Cesc ehätti välittömästi kertomaan että nyt suurin virhe olisi painaa päät alas ja että nyt pitää vain uskoa, helppo tilanne ei takuulla ole.

Totta h*lvetissä usko pitää vain yrittää kaivaa jostakin mutta kovalle koetukselle se joutui. Se että ManU oli lopulta jopa ylivoimainen, toistamiseen peräjälkeen meidän omalla kotipihalla, on aivan luonnollista että puseroon hiipii pieni epäusko. Miten sitten pelaajat yhdessä osaavat asian käsitellä, miten unohtaa ManU ottelu ja miten pyrkiä lähtemään puhtaalta pöydältä Stamfordille, aivan kuin edellinen olisi ollut vain työtapaturma, siinä on haastetta kerrakseen.

Haastetta on varmasti Arsenellakin, tai näin haluan asian nähdä, eri asia voittaako periaatteet jälleen vai uskaltaako Wenger haastaa, niin, omat periaatteensa. Kokisiko Arsene pettävänsä itsensä jos jättäisi Denilsonin pois avauksesta, kokisiko hän sen niin että se tarkoittaisi vastaan tuloa ja periksi antamista kannattajille, kamala ajatus! Voisiko olla pieni mahdollisuus että Wenger haluaa olla vastuussa omalle projektilleen niin paljon että ymmärtää jättää Denilsonin hetkeksi huilaamaan.

Hassua itse asiassa ettei Arsene näe vastuutaan siinä miten kalliiksi projekti Denilson on käymässä, tai sitten se on juuri se ajatus mitä vastaan le boss taistelee. Katsotaan asiaa seuraavasti; Denilson maksoi aikanaan noin neljä miljoonaa puntaa, hyvin varovaisestikin arvioiden brassi on palkkoineen maksanut jo tuplaten siirtokorvauksensa verran. Olisi voinut olettaa että tässä vaiheessa Denilsonin hinta olisi jo moninkertainen, mutta maksaisiko joku seura hänestä sitä minkä me maksoimme hänestä vajaat neljä vuotta sitten, puhumattakaan summasta joka kattaisi mainitut palkkamenot päälle?

Juuri nämä ovat niitä inhottavia periaatteellisia kysymyksiä joiden kanssa Arsene tappelee, tai tuskin edes tappelee. Sitä minä en voi sulattaa että joukkueen menestyksen edelle ajaa jokin kiero periaate siitä miten järkevä ja edun mukainen vahvistus voisi ‘tappaa’ potentiaalin, huom!, potentiaalin. Jos pelaaja on tarpeeksi hyvä, kyllä hän raivaa tiensä parrasvaloihin. Jos hankkisimmekin vahvistuksen, mikäli potentiaali puhkeaa kukkaan, hän kyllä ottaa paikkansa vahvistuksen nenän edestä. Ja muistetaan nyt se etten ainakaan minä tiedä yhtään nuorta pelaajaa, en meillä, en missään, joka ei olisi kertonut kuinka hienoa on ollut saada harjoitella todellisten huippujen kanssa ja kuinka h*lvetin paljon heiltä on oppia tullut.

Sen lisäksi että meillä on edelleen varsin nuori joukkue, vaikkei ehkä sittenkään ihan niin nuori kuin yleisesti annetaan ymmärtää, ehkäpä meillä on liian nuori ‘Arsenal’. Ymmärsittekö mitä yritin ajaa takaa, ehkäpä meiltä puuttuu Giggsit, Scholesit, Terryt, Lampardit, Gerrardit ja Carragherit joita nuoret mutta myös valmiit vahvistukset katsovat jossain määrin ylöspäin ja kunnioittavat. Voisiko Campbellin hankinnan taustalla olla jotain tähän viittaavaa ja vaikkei hän nyt mikää todellinen true Gooner olekaan, on hän kuitenkin meidän väreissä voittanut ja saavuttanut paljon, niin, saavutuksia jota meillä ei muuten tällä ryhmällä ole.

Onko Arsene vienyt projektinsa liian pitkälle siinä mielessä että nuori pelaaja kokee palkinnon ja voiton olevan siinä että saa sopimuksen meidän upeaan seuraan. Ajatelkaa nyt h*lvetti tätä eilen kuultua uutista.. Jay-Emmanuel Thomas ajelee ilman korttia aamuyön tunteina ja joutuu poliisin pidättämäksi. No ei siinä mitään jos nuori hölmöilee, ehkäpä se kuuluu asiaan. Mutta Jay ei hölmöillyt vuoden -96 Opel Astralla vaan h*lvetin 100000 punnan Mercedes McLarenilla.

Siis oikeasti näin niin punaista lukiessani uutisen että kalpeaksi veti. Millä v*tun saavutuksilla tämä jätkä kruisailee maailman omistajana 100000 punnan Mersulla kortitta aamuyöllä?! Kaverin pitäisi olla nukkumassa ja miettimässä miten murtautua niin pian kuin mahdollista Arsenalin avaukseen. Eipähän tarvitse enää ihmetellä miksi meidän palkkamenot ovat Valioliigan kolmanneksi korkeimmat.

Odotitteko että olisin kommentoinut tätä Montenegrolaista lupaavaa topparia, Stefan Savicia. Nuorta miestä joka sanoo kirjoittavansa sopimuksen huomenna mutta ehkei sittenkään koska seuransa ymmärsi viime hetkellä että Arsenalia kannattaa rahastaa, menevät halpaan kuitenkin. En h*lvetti kommentoi, ei voisi vähempää kiinnostaa Stefan Savic juuri nyt. Miksi edes otin puheeksi..

Olinko kriittinen, kaiketi. Olinko negatiivinen, liian negatiivinen enkä näe metsää puilta, ehkä. Olinko rehellinen, olin! Miten vain mutta odotan, olen odottanut pitkään. Odotusta ei vähennä se että tätä kirjoittaessa taustalla kirmasivat tasapelin Hull City ja Chelsea. Se nostattaa kuitenkin vain meidän kannattajien odotuksia ja managerin suosikkitermiä lainaten väitän että meidän olisi naiivia ajatella että Chelsean jääminen tasapeliin Hullin vieraana vähentäisi paineita mitä joukkueena kohtaamme kun sunnuntaina sinisen roskasakin haastamme, heidän takapihallaan.

Olisi jo sunnuntai!

Mitä parhainta tiistaita!

Ai ei..

Epäilen etten ole ainoa joka tarvitsee nyt hieman ‘happea’, pienen aikalisän. Kerroinkin viime viikolla että olen äärimmäisen kiireinen töiden vuoksi ainakin alkaneen kuun loppuun mutta eilen siitä oli lopulta vain hyötyä. Kiire töissä tai ylipäätään missä tahansa lienee parasta terapiaa katkeran tappion jälkeen, sitä ei yksinkertaisesti ehdi ajatella liikaa.

Kuten hyvin tiedämme, siirtoikkuna on nyt sulkeutunut. Tämä ei tuonut mukanaan mitään yllätyksiä, mitä taas ei voida pitää yllättävänä, eh. Sen uskallan kuitenkin sanoa että tyystin tyhjin käsin jääminen oli allekirjoittaneelle yllätys, pidin vuodenvaihteen tienoilla selvänä että Arsene hankkii yhden ‘oikean’ hyökkääjän. Olisi se sitten ollut lainasopimus - mitä pidin henkilökohtaisesti todennäköisimpänä vaihtoehtona - tai jotain muuta, en voinut kyllä kuvitella Wengerin pelaavan niin kovaa peliä ettei hän hankkisi ketään loukkaantuneen Robin van Persien tilalle.

Olin täysin vakuuttunut että Arsene olisi nähnyt menetyksen niin oleellisena, että tilanteeseen on pakko reagoida. Uskoani hyökkäyspään vahvistamiseen ei takuulla vähentänyt lainkaan vielä Nicklas Bendtnerin loukkaantuminen. Tanskalaisen diagnoosi ei toki ollut yhtä vakava kuin Hollantilaisen, mutta Arsenella jos jollain on kokemusta siitä mitä useamman kuukauden poissaolo voi käytännössä tarkoittaa. Kaikkein eniten minut teki luottavaiseksi tämä meneillään oleva kauden kulminaatiokohta, vaihe jossa kohtaamme pahimmat kilpakumppanit ja vaihe joka oli tiedossa.

Haluan jollain tapaa uskoa että haku oli päällä tammikuun alussa, sen oli pakko olla. Arsene sanoi että mikäli hän vahvistaa joukkuetta, sen hetki olisi mahdollisimman pian, käytännössä viimeistään ennen tammikuun puoltaväliä. En viitsi kiusata itseäni enkä teitä enää toistamalla sitten näitä syitä miksei mitään koskaan tapahtunut, tekisipä mieleni sanoa että sammakot Arsenen suusta taisivat sittenkin päästä jossain määrin vahingossa, mutta kun kerran oli jotain sanonut, siitä oli mahdotonta enää perääntyä.

Ja edelleen, kun mitään mahdollisia kauppoja ei sitten syntynyt siinä vaiheessa että Arsene olisi kokenut niiden olevan konkreettisesti hyödyksi tähän kulminaatiopisteeseen, oli parempi keskittää kaikki puhe siten että se palvelisi joukkueen itseluottamusta, niitä pelaajia jotka ehkäpä sitten arvuuttelivat omalla roolillaan.

Tämä ei ollut puolustuspuheenvuoro managerille, olen vahvasti sitä mieltä että joukkuetta olisi pitänyt vahvistaa ja vahvistamatta jättäminen oli virhe, kenties kohtalokas sikäli että olemme jo ulkona molemmista kansallisista cup turnauksista, tilanne Valioliigan suhteen on lievästi ilmaistuna enemmän kuin haastava ja Mestareiden liiga on aina ja edelleen tolppa sisään tolppa ulos. Vielä toisen kerran, ei Arsene ole tyhmä, naiivi hän voi olla sikäli kun ammun häntä takaisin omalla suosikkitermillään.

Vaikka uskon että hänellä oli aidosti ‘haku päällä’, sekään ei sittenkään ole mikään puolustus. Tarvitsimme vahvistusta hyökkäykseen, Arsene tietää ja tiesi sen. Ei ole manageria, ei varsinkaan Wengerin kaliiberin manageria joka ei tätä ymmärtäisi kun joukkueen ykköshyökkääjä loukkaantuu koko kaudeksi ja toinen potentiaalinen keskushyökkääjä diagnosoidaan sivuun kesken kiihkeimmän kauden kolmeksi kuukaudeksi. Voitte uskoa Goonerit, hiuksiaan sunnuntaina sukiessaan ja välillä kasvonsa käsiin haudatessaan Arsene mietti syntyjä syviä, minä uskon että hän tiesi tehneensä virhearvion, hän tiesi että nyt mentiin metsään.

Mutta mitään ei ollut enää tehtävissä, ei varsinkaan eilen siirtoikkunan viimeisenä päivänä, mutta käytännössä ei enää pariin viikkoon, Arsene oli päätöksensä tehnyt. Kun katsoin eilen lehdistötilaisuuden sunnuntain ottelun jälkeen ja Arsenal.comin haastattelun, en muista niin poissaolevaa Wengeriä pitkään aikaan nähneeni. Ja jälleen edelleen, sekään ei poista sitä tosiasiaa että hän teki virheen, sitä että hän on vastuussa, vain hän.. Vai pitäisikö eiliseen ajatukseeni viitaten sanoa valitettavasti vain hän?

Onko sitten ilkeästi sanottu, mutta minä saan lohtua siitä että tiedän Arsenen nukkuneen yönsä h*lvetin huonosti, toivottavasti yhtä h*lvetin huonosti kuin minä tai sinä. Minä nostan nyt käteni ylös, jos ja kun Arsene haluaa kaiken vastuun, luovutan sen hänelle. Ennakkoni ManU otteluun on edelleen niin tuoreessa muistissa että käsien nostaminen ylös tuntuu ainoalta vaihtoehdolta, siirryn ‘kuunteluoppilaaksi’.

Andrei Arshavin kertoi ettei pidä roolista hyökkäyksen keskellä, kuulimme managerin suusta että Bendtnerin kuntoutuminen on syy ettei uudelle hyökkääjälle ole tarvetta, minkä taas täytyi olla vain hätävale kuten aiemmin sanoin, totuus on ettei Arsene löytänyt mieleistään vahvistusta tammikuun kahden ensimmäisen viikon aikana. Denilson on hölkkäävä aikapommi jonka räjähdysalttius on kaikkien nähtävissä jne jne. Luovutan täyden vastuun hänelle joka sitä himoitsee muttei toivottavasti rakasta, liikaa. Wenger valitsee kokoonpanon, hän on vastuussa siitä että meidän keskikentällä tikittää aikapommi. Tottakai pelaajillakin on vastuunsa, mutta niin harvinaisen kriittinen kuin Arsene olikin rivien välissä pelaajia kohtaan ManUlle kärsityn tappion jälkeen, väitän että kyseenalaistan oikeutetusti Denilsonin paikan avauksessa ja Arshavinin valinnan keskushyökkääjäksi.

Tiedän että tiedätte, tiedän että odotatte, tiedän senkin että saatoitte jopa kiusaantua eilen.. Mitä ihmettä? Sitä ihmettä että miksi sivuutin jo eilen Manuel Almunian käytännössä kokonaan ja miksi kesti tänäänkin näin pitkään ennen kuin sanon sanasen maalivahdista jota olen puolustanut viimeiseen asti ja maalivahdin jota en ole sittenkään pitänyt niin suurena ongelmana kuin epäilemättä valtaosa kannattajista viimeistään nyt pitää. Hämmentykää hyvät lukijat, pidän edelleen Almuniasta ja kyllä, väitän ettei hän ole edelleenkään niin suuri ongelma kuin yleisesti tunnutaan ajateltavan.

Hyvä on, pitkän itsetutkiskelun jälkeen annan pikkusormeni, mutten h*levtissä koko kättä, turha yrittää (vastaan saa väittää niin maan p*rkeleesti), haha! Kyllä, meillä voisi olla parempi, dominoivampi maalivahti ja jossain määrin tunnustan että tulee positiiviset kylmänväreet kun palauttelen mieleen vaikkapa edeltäjänsä nahkahousu Lehmannin ‘dominointeja’. Jens oli h*lvetti äijä ja tämä äijämäisyys hiuksiaan blondaavalta mirrin.. siis mirrien ulkoiluttajalta puuttuu.. ja vielä pinkkiin puettu, ei herranen aika.

Mutta mutta, kaksi isoa ongelmaa ongelmassa. Ensinnäkin uuden maalivahdin hankinta tammikuussa on niin iso riski etten näe sitä järkevänä ellei tilanne ole täysin katastrofaalinen ja sitä tilanne ei kuitenkaan mielestäni ole. Jos ei sitten kaikki olekaan optimaalista Almunian ja puolustajiemme kesken, tuskin se sitä olisi hetkessä uudenkaan veskarin kanssa, sen yhteistyön oppiminen lienee yksi aikaa ottavimmista.

Toinen ongelma, kovin valitettava sellainen ja olkaa nyt rehellisiä itsellenne, Lukaz Fabianski on vielä huonompi vaihtoehto. Eli myönsin asian, meillä on maalivahtiongelma mutta meillä ei ole valitettavasti lääkettä tähän, ei koska Arsene ei tee niin jäätävää ratkaisua että antaisi vastuun kylmästi numerolle ‘neljä’, Wojciech Szczesnylle. Ei varsinkaan kun Puolalaisen laina sinetöityi eilen loppukauden mittaiseksi Brentfordissa.

Don Corleone on edelleen allekirjoittaneelle jostain syystä mysteeri, älkää kysykö, en osaa selittää miksi. En muista montako Szczzzzzzcsnyn peliä olen nähnyt, alle kymmenen joka tapauksessa mutta nuori mies on vakuuttavan lupaava, eikä hän turhaan kerää kehuja ‘Ampiaisten’ maalin suulla. Tehtäköön kesällä suurremontti, tehtäköön ManUt eli Villat, hankitaan kokenut maalivahti, tehdään Scshzchscnystä kakkonen (kummisetä jatkakoon kolmosena) ja hankkiudutaan eroon Almuniasta ja Fabianskista. Tehdään vaihtokauppa, Almunia tai Fabianski, ihan sama kumpi tai vaikka molemmat Craven Cottagelle ja Mark Schwarzer Grovelle.

Näin, olen siis virallisesti luovuttanut vastuun Arsenelle ja tituleerannut itseni kuunteluoppilaaksi, ainakin hetkeksi, heh. Yksi asia on kuitenkin täysin varmaa, en h*lvetti heitä pyyhettä kehään, en nyt takuulla ainakaan vielä tällä viikolla. Enhän kehtaisi katsoa itseäni peilistä jos en antaisi meille mahdollisuutta Stamford Bridgellä. Voitto siellä aivan kuten viime kaudella ja toivo, tuo h*lvetin toivo, ainoa asia mikä meillä on jäljellä syttyisi sittenkin vielä kerran, vielä uudelleen. Tottakai ymmärrän että koen jossain määrin ilkeän tunteen että yritän huijata itseäni mutta tästä viikosta, tästä keväästä ja kaudesta tulisi liian pitkä jos en sallisi sitä tehdä.

Arshavin näkee asian näin:

“It’s getting even harder to believe that we can win first place after such defeats.”

Realismia sekin, joskin sen olisi voinut jättää julkisesti sanomatta, ei se nyt ainakaan riemunkiljahduksia meissä kannattajissa saa aikaan, vai? Realismia nimittäin sekin miten Fabregas asian ilmaisee:

“If you don’t believe, you don’t win things. We want to believe we are still there - I am always realistic and I am not going to lie to myself or to anyone. We know it is very difficult.”

Oh dear, oh dear.. Aikalisä my arse, tässä se taas lähti lapasesta, huomenna? Takki on nimittäin oikeasti todella tyhjä. Minä jään nyt pohtimaan sitä että Philippe Senderos oli sittenkin aina lopulta loukkaantunut kun managerilta Sveitsiläisestä udeltiin ja lähetän Ivan Gazidisille sähköpostia josko rekrytoisimme Evertonista fysion pari. Big Phil nimittäin debytoi Toffee miehissä viikonloppuna, pelasi täydet minuutit ja kas, Everton piti maalinsa puhtaana hakiessaan maalin voiton Wiganista.

PS. Hattu päästä, ota. Iso käsi jälleen kerran kaikista kommenteistanne. Pidempiä tai lyhyempiä, asiallisuus hallitsee enemmän ja vähemmän voimakkaasti ilmaisten, kuten Gunnerin ‘idioottimainen’ kommentti. Nimimerkille FC, ManUn pelaajabudjetista en tiedä mutta taloudellisesta tilanteesta lyhyesti näin, uups! Ja tässä linkki keskustelua aiheuttaneisiin J. Röngän ajatuksiin.

ARSENAL - Ma…. Oh dear!

Istuin hiljaa, istuin hiljaa pitkään. Tuijotin äänettömälle vaimennettua televisiota, en muista mitä televiosta tuli. Pystyin kuulemaan, tuntemaan vain yhden asian. Vain hetkeä aiemmin olin hakenut sohvalle kaveriksi yhden tähden jalojuomaa, kuulin ja tunsin nielastessani sitä. Nielaisu teki kipeää, se ahdisti, nielin tappiota, nielin tyhjyyttä. Tunnen oloni poissaolevaksi, tunnen oloni joksikin muumioksi..

En kykene rationaalisuuteen millään tasolla, ajatuksia olisi kenties enemmän kuin kertaakaan tällä kaudella mutta pahoittelen etten koe olevani tällä kertaa tilanteessa missä tunnen halua jakaa niitä. Yritän jotain..

En halunnut kommentoida, en halunnut reagoida eilen ottelun alla Arsenal.comissa julkaistuun tuttuakin tutumpaan propagandaan. Kuten kirjoitin, olin luottavainen eilisen suhteen. Nyt en voi kuin lukea tätä propagandaa yhä uudelleen ja uudelleen, miettiä, pohtia, kiusata itseäni.

“I think we are the team who brought out more young players than any other team in the country. That is why if you look forward we are not in a position today where we have to say we have to spend £150million to build a team. We have a team. If we have to add one, even at 30 [million] we can do it, if not we can rely on what we have.”

“I believe as well the extra push can come within the Club and the easy solution is always to look outside. When you look deeply at what is happening to us, we have the best attack in the League; we scored more goals than anybody else. That means at least if you can do that for the first 20 or 21 games, why not in the other 18?”

Olemmeko edelleen prosentin kahden päässä dominoinnista, siitä emme ole kuulleet managerin mielipidettä sitten viime kevään, tahtoisin kuulla. Ei minun pitäisi tieten tahtoen tervata itseäni ja kieriä höyhenissä, mutta ketä Arsene haluaa (yrittää) huijata toistuvasti, yhä uudestaan ja uudestaan. Vielä kerran, viimeisen kerran, me emme ole kukaan puhuneet koskaan, emme koskaan joukkueen vahvistamisesta 150 miljoonalla punnalla. Vain Arsene itse haluaa ampua yli ja yrittää jotenkin todistella ettei ostaminen ole keino, välillä tuntuu että se on peräti poissuljettu vaihtoehto.

Minulle tulee kiusallinen olo että Arsene kaivaa nyt kuoppaa vain itselleen, en h*lvetti minä sitä halua. Se tarkoittaa nimittäin kuopan kaivamista kaikille, jokaiselle kannattajalle, jokaiselle joka työskentelee Arsenalissa, koko seuralle. Tiedän että olen pari tuntia ottelun jälkeen tunnetilassa missä olisi parempi odottaa hetki ja antaa pölyn laskea, ettei tule sanottua mitään sellaista mikä kaduttaa myöhemmin. Valitettavasti minulla ei ole aikaa antaa pölyn laskeutua, minun pitää herätä kukonlaulun aikaan töihin, ansaitsemaan palkkaa mistä voin taas kerran laittaa hieman sukanvarteen jotta pääsisin taas joskus paikanpäälle Lontooseen katsomaan livenä rakkaan seuran edesottamuksia. Kuinka ironista.

Tulin ajatelleeksi pelin aikana että meidän ongelma on siinä ettei Arsene Wenger ole vastuussa kenellekään. Hän on onnistunut rakentamaan saavutuksillaan itselleen aseman joka on epäterve kilpailuyhteiskunnassa, tässä tapauksessa lajissa nimeltä jalkapallo. Se mitä mieltä itse kukin on kilpailuyhteiskunnasta, se ei ole relevanttia, jalkapallo on urheilua ja urheilu on aina kilpailua, kilpailua siitä kuka on paras. Eilisen jälkeen tunnustan ajatelleeni, epäilleeni onko Arsenen tavoite olla paras jalkapallojoukkue, vai onko tavoite olla kilpailukykyinen seura.

Ennen kuin tuomitsette edellisen ajatuksen, älkää suotta, tein sen ihan itse. Juuri nyt minua ahdistaa eniten se että onnistuin virittää itseni niin positiiviselle mielelle ennen eilistä ManUn kohtaamista, se että onnistuin olemaan reagoimatta sille propagandalle mihin valitettavasti tämän blogin alussa olin pakotettu palaamaan. Olin niin innoissani, jännittynyt, mitä vain että menin eilen sunnuntaina ennen peliä täysin vapaaehtoisesti toviksi töihin saadakseni ajatukset hetkeksi johonkin, pulssia hieman tasaantumaan. Kuunnelkaa nyt, menin VAPAAEHTOISESTI TÖIHIN! Mitäkö yritän sanoa, sitä että korkealta ja kovaa tippuminen on v*ttumaista.

Tiedätte allekirjoittaneen, kirjoitan kovin harvoin varsinaista otteluraporttia, tänään jos joskus se olisikin itsemurhaa. Jokainen meistä ‘kirjoittaa’ omansa pelin aikana ja sen jälkeen. Tiedätte senkin että tapanani on sen sijaan kirjata plussia ja miinuksia pelaajille, jotta voisin sitten ottaa kantaa yksittäisten pelaajien tekemisiin ja suorittamiseen, ehkä sitä kautta sitten peilata kokonaisuutta tai jotain. Lopetin eilen merkintöjen ja muistiinpanojen kirjaamisen ManUn iskettyä toisen, tyydyin piirtämään pääkallon Denilsonin nimen perään.

En valinnut Brassia eilen kokoonpanooni, en halunnut. Tiesin kuitenkin että Arsene hänet valitsee, siksi halusin olla positiivinen tämänkin tosiasian suhteen, halusin antaa mahdollisuuden, mietin kuinka monennen. Ja nyt, sitä kuinka monennen, sitä minun ei pitäisi miettiä, sitä pitäisi miettiä managerin, pitkään ja hartaasti. En halua kuulla enää koskaan Arsenen suusta sitä miten mahdollinen vahvistus ‘tappaisi’ ketään, me olemme tekemässä joukkoitsemurhaa peluuttamalla pelaajaa, pelaajia jotka levittävät syanidia kentälle.

Hyväksyn että käytin varsin voimakasta ilmaisua mutta sekin menköön sen piikkiin että eilisen ottelun loppuvihellyksestä tulee pian kuluneeksi vasta kaksi tuntia. Arsene, kumpi on olennaisempaa, se että joku voi joutua uhriksi tarvittavien tekemisten seurauksena vai se että me voitamme Valioliigan tai voitamme ylipäätään jotain? Jos ja kun Denilsonissa on sellaista potentiaalia mitä hänessä täytyy olla, pelatkoon reserveissä, menköön lainalle tai tulkoon kentälle siinä vaiheessa kehittymään kun meillä on varaa siihen mahdollisuus antaa. Tällä hetkellä Denilson on hölkkäävä aikapommi, eilen ensimmäisen 28 minuutin jälkeen brassi oli räjähtää jo kahdesti, se tekee noin kuusi potentiaalista räjähdystä per ottelu ja oli vain ajan kysymys että pommi sitten räjähtää, useamman kerran.

Voi voi, tekee jo lähes kipeää tämä ironia mutta näin parjattu pelaaja juuri ottelun alla:

“We lost two games against Manchester United in the Champions League but we learned from both. I remember Evra saying it was men against boys. We’re not boys any more, I am a man and I’ll show that on the pitch. I don’t like to talk too much off the field, I just want to show it out there.”

Mitä Denilsonille on tapahtunut, sitä on vaikea sanoa, mutta oli se mitä tahansa, suunta on täysin väärä. Korjatkaa jos olen väärässä mutta muistaakseni brassi pelasi viime kaudella eniten minuutteja kaikista pelaajistamme. Muistan senkin että oli vaihe jossa allekirjoittanutkin ylisti Denilsonia meidän parhaana pelaajana, kuinka h*lvetin omituista. Pelasimme silloin tosin tasolla missä taistelimme takaa-ajajina neljännestä sijasta, pelasimme elämästä ja kuolemasta Aston Villaa vastaa. Nyt pelaamme astetta suuremmista panoksista ja siinäkö raja sitten kulkee? Onko Denilson ottanut takapakkia vai onko Valioliigan kärjen taso vain yksinkertaisesti pelaajalle liikaa, vai molempia. Miten vain, jos Denilson on avauksessa ensi sunnuntaina, vastuu on vähintään yhtä paljon Arsenen kuin pelaajan.

Ja kun nyt lähdin näin voimakkaaseen hyökkäykseen pelaajaa kohtaan, mennään loppuun asti. Tunsin oloni myrkytetyksi kun Arsene oli lopulta nähnyt tarpeeksi ja otti Denilsonin vaihtoon. Brassin ilme oli kuvottava. Kasvoilla oli jokin ihmeellinen itserakas, ironinen, välinpitämätön, vastuuntunnoton virne, melkein hymy.. Miksi minä, teinkö jotain väärin, noh, näin tänään, huomenna on uusi päivä. Olen h*lvetin pettynyt Denilsoniin, en ymmärrä miksi Arsene valitisi hänet avaukseen.

En tiedä, on syytä vakavaan pohdiskeluun, en sittenkään jaksa uskoa että olisimme niin paljon huonompi joukkue kuin eilinen antoi ymmärtää. Jos langetin juuri tylyn tuomion yksittäiselle pelaajalle, lopulta vastuu lankeaa hänelle joka taas ei ole vastuussa kenellekään, managerille. Wenger oli vastuussa mm siitä että jostain käsittämättömästä syystä Andrei Arshavin teki paluun hyökkäyksen keskelle, miksi h*lvetissä. Me kokeilimme sitä hetken, venäläinen kadotti siinä kokeilussa tehonsa ja motivaationsa. Hän sanoi ettei viihdy siellä ja Arsene sanoi että se oli vain pakon sanelema tilanne, eikä se toiminut.

Sitten Arsene sanoi ettei meillä kuitenkaan ole mitään tarvetta hankkia hyökkääjää, ei vaikka vähintään 30 miljoonaa puntaa polttelee taskussa ja makaa pankkitilillä käyttötilin surkealla korolla. Ei ei ei, ei ole tarvetta koska Nicklas Bendtner palaa tositoimiin loukkaantumisen jälkeen, hän on se pelaaja joka on fyysinen, pitkä ja joka on juuri vaikuttanut harjoituksissa pirteältä, hyväkuntoiselta jne jne, näinhän Arsene toimittajille totesi.

Aston Villasta ei tullut voittoa, ei se mitään, me olemme tehneet liigassa eniten maaleja ja meillä on Bendtner, emme tarvitse hyökkääjää, ManU kaatuu. Mutta mutta, mitä jos sittenkin Nicky aloittaisi vaihdossa ja laittaisimme Arshavinin hyökkäyksen keskelle, se voisi toimia, kuka tietää, emme kuitenkaan tarvitse hyökkääjää, höpö höpö, me olemme tehneet liigassa eniten maaleja, se pitää muistaa.

ManU siirtyy johtoon.. siirtyy kahden maalin johtoon.. siirtyy kolmen maalin johtoon, Niclas istuu vaihdossa. Juutti istuu vaihdossa vielä 20 minuuttia sen jälkeen kun ManU on tehnyt kolmannen.. ja Andrei tappelee eilen jopa kovin yksinäisenä kärkenä keskellä. Mitä h*lvettiä Arsene oli ottanut ennen peliä? Meidän taktiikka oli kovasti enemmän 451 kuin tuloksekas 433 ja olimme kotona, Grovella. Arshavin pelaa ylhäisessä yksinäisyydessä ja Wenger varmaan mietti harmaantuvia hiuksiaan sukiessaan että ei hätää, me olemme iskeneet eniten maaleja liigassa, emme tarvitse hyökkääjää, meillä on Nicklas.

Kokoonpanon ja taktiikan suhteen menimme eilen pahasti metsään, me suorastaan lahjoitimme kotikentän tuoman edun ManUlle. Jos B52 olisi ollut avauksessa aiheuttamassa hämmennystä ManUn helvetin kolmos- ja nelostopparille, jos juuttia olisi tuettu laidoilta rohkeammin a’la Andrei ja Nasri / Rosicky, jos, jos.. Me emme tarjonneet ManUn pelaajille sitä uhkaa mikä meidän tehoilla ennen alkuvihellystä on varmasti ollut, me olimme kesyjä ja varovaisia taktiikassamme, Andrei oli liian helppo ManUn puolustuksen pideltäväksi yksin ja kovin kauaa ManU ei tätä ihmetellyt, he ymmärsivät että hei, eihän liigan tehoikkain hyökkäys kovin ihmeellinen olekaan. Henkinen yliote siirtyi vaivattoman nopeasti vastustajalle ja me tarjoilimme sen.. Arsene tarjoili sen hopealautaselta.

Nyt saa alkaa riittää, voimat alkavat hiipua. Olen kyllä mykistynyt että ManU voi tulla Grovelle ilman kahta ykköstopparia, ilman kahta maailman parhaisiin lukeutuvaa keskuspuolustajaa ja me olemme niin hampaattomia varamiehistä puolustusta vastaan. En tiedä missä vaiheessa Arsene sai tietää ettei edes Vidic pelaa, mutta en voi sulattaa että olimme niin negatiivisia, emmekä halunneet hyödyntää rohkeasti tarjottua mahdollisuutta. Miksei Nicklas, tuo hyökkääjä minkä takia me emme tarvitse Dzekoa tai Chamakhia ollut avauksessa, miksi hakkasimme lähtökohtaisesti ja tietoisesti päätämme seinään laittamalla Arshavin kovin yksin taisteluun tuulimyllyjä vastaan, mysteeri.

Tätä ihmettelyä puoltaa mielestäni sekin että Cesc oli eilen hyvin merkitty mies. Jos Cescillä on tila normaalia vähemmässä, se johtaa siihen että joudumme pelaamaan useammin pidempiä syöttöjä ja tulemaan enemmän laitojen kautta, mikä taas tarkoittaa enemmän keskityksiä. Ajoimme kaikessa umpikujaan koska meillä ei ollut hyökkäyksen kärjessä mitään asetta osin kaverin pakottamaan tilanteeseen, näytimme ajoittain joukkueelta jolla ei ollut mitään suunnitelmaa. Pistittekö merkille, Alex Songille siunaantui kolme maalipaikkaa, kolme maalipaikkaa sieltä parhaasta päästä mitä meille ylipäätään siunaantui. Väitän että jo se kertoo kovasti paljon kuinka neuvottomia olimme.

Manuel Almunia.. en jaksa, enkä muitakaan yksittäisiä pelaajaa (Walcott vaihdosta ratkaisemaan ennen Nickyä?) enää kirjoitettuani jo ihan liikaa, kärsiessäni joka sanan kirjoitettuani jo ihan tarpeeksi yhdelle kertaa. Näimme eilen kentällä kaksi kenties Valioliigan kuuminta pelaajaa (Anelka kolmas?), kapteenimme ja Shrek Rooneyn. Tekee kipeää myöntää, ManU onnistui pimentämään Cescin ja epäonnistuneen taktiikkamme plus pelaajavalintojen myötä olimme neuvottomia tämän tosiasian edessä. En sitten tiedä oliko Shrek millään tapaa erikoisvartioinnissa mutta yhtä kaikki joudun s*atanan s*atana myöntämään että hänelle annettiin tila ja mahdollisuus olla inspiraatio ja johtaja jota en olisi halunnut todistaa. Siinä missä ManUn koko joukkue kykeni ikään kuin nojaamaan Rooneyn hyökkäyksen johtamiseen, meillä ei ollut mitään mihin nojata.

Alex f*ckin’ Ferguson vei eilisen sata nolla, ilman ykköstoppareita, what a shame.

Tunnelma Grovella oli kaverin iskettyä kahden maalin johdon hämmentynyt, epätietoisen- ja toivoisen hiljainen, pettynyt. Tällaisten pettymysten, näiden lipunhintojen jälkeen, odotan kovin hämmentynyttä kotiyleisön kannustusta tästä eteenpäin, kaikki kysyvät jotain, kenelläkään ei ole vastausta, ihmiset siirtyvät odottavaan mielentilaan, he odottavat vastauksia. Jos joku suunnittelee reissua Lontooseen, takaan että lippuja Grovelle on varsin helposti saatavilla.

Arsene kielsi ettäkö Englannin cupista tippumisella olisi ollut jotain vaikutusta eiliseen, h*lvetti, ihan sama oliko vai ei mutta kahdesta pokaalista olemme jo luopuneet, väittäisin pitkälle ehdoin tahdoin. Eilen otimme kipeän askeleen siihen suuntaan että jäljellä on pian vain yksi, Mestareiden liiga vaikken vielä sitä halua julistaa, en p*rkele halua, tulee muuten liian pitkä kevät. Joku (minäkin) voisi sanoa että voitto ensi sunnuntaina Stamford Bridgellä ja olemme edelleen mukana. Juuri nyt tuo ajatus tuntuu vain kovin kaukaiselta ja valitettavasti kovin mahdottomalta. Teimme sen tosin viime kaudella, voitimme sinisten luolassa, edelleen tosin kiitos lentävän hollantilaisen.

Lohdutuksen sana loppuun, me olemme edelleen loistavissa asemissa sijoittuaksemme neljän joukkoon, paremmissa kuin viime kaudella, eli olemme menneet eteenpäin? Tämän todettuani tunnen kyllä aavistuksen mielipahaa, onko se neljän joukkueen sijoittuminen sittenkin projektin tässä vaiheessa tavoite? Olen tänään takuulla töissä taas pelipaita päällä mutta luoja varjelkoon jos joku tulee utelemaan ajatuksiani eilisestä, antakaa minun olla, tarvitsen nyt aikaa.. ja vielä kulauksen tai kaksi nielaisun kipeää tunnetta. Brb! Keskustelua jos ei muuta, sitä eilinen herätti.

Wenger vs Whiskeynose, Cesc vs Shrek.. you name it, it’s Arsenal against Manchester United and it can’t get any bigger than this!

Pelaajat, managerit, kannattajat.. Kaikki ovat puhuneet ja kaikki sanovat lähes ykskantaan että tämä on SE ottelu. Chelsea on voinut nousta huipulle mutta jotenkin siniset tuntuvat edelleen ulkopuolisilta kun tunteet todella astuvat kuvaan mukaan. Puhun toki vain Arsenalin kannattajana mutta uskon että vaikkemme olekaan nyt muutamaan vuoteen olleet ihan terävimmässä kärjessä, tämä on edelleen myös ManUn kannattajille se juttu.

Fabregas:

“Manchester United surpasses all the other matches for me. As a player it is the one game I really look forward to playing in every season. Chelsea is really good, Liverpool too and Tottenham is special, particularly for the fans who get really excited. But if you have to pick one game from 38 then playing against Man U is the game. For me it is definitely the most special game to play in the Premier League.”

Perinteet, ne eivät synny hetkessä. Kaksi manageria jotka ovat iskeneet pelaajien vaihtuessa yhteen pitkälle toistakymmentä vuotta, sinä varmasti yksi tärkeimmistä syistä miksi tämä on niin tärkeä ottelu, niin kiihkeä ja tunteikas kohtaaminen. Tottakai kentällä on nähty vuosien saatossa loistavia pelaajien välille syntyneitä legendaarisia suhteita, kuten Vieira vastaan Keane jne mutta ehkä kaikkein tärekein syy on lopulta menestys, pokaalit joista nämä kaksi seuraa ovat pitkään taistelleet aina yhdessä.

Pitkään, suhteellinen käsite. Arsene sanoi että hän odottaa tätä peliä siksikin että luvassa on aina viihdyttävää jalkapalloa. Epäilemättä näin mutta kovasti toivon että me palaisimme sille tasolle missä olimme vuosituhannen vaihteen molemmin puolin suhteessa ManUun. Ei tämä kahden seuran välinen tunne hetkessä katoa, meiltä konkareilta ei koskaan. Mutta sukupolvet vaihtuvat, tulee uusia kannattajia ja kuka tietää paljonko jo nyt on nuoria joille SE juttu on ManU vastaan Chelsea?

Kyllä, T*ttenham saa vereni kiehumaan aina. Mutta olkaamme rehellisiä (puhun toki vain omasta puolestani kuten aina), ei Sp*rs ottelu nouse sille tunnetasolle mikä tulee kun vastaan asettuu Manchester United. Miksi, siksi että Sp*rs on B-luokan joukkue mitä tulee menestykseen. Me haluamme olla parhaita ja se miten voimme osoittaa olevamme parhaita on voittaa parhaita. Sp*rs ei kuulu parhaiden joukkoon, ManU taas on kiistämättä viimeisten vuosien paras joukkue Englannissa.

Tiedättekö, jos pelaisimme sillä tasolla missä Sp*rs on, kuka tietää Pohjois-Lontoon ottelu voisi olla meillekin SE ottelu, kuten se on valkoisille. Kuinka monta vuotta, vuosikymmentä olemme saaneet lukea kuinka T*ttenahmin kannattajat ovat tyytyväisiä jos saisivat tituleerata itseään Pohjois-Lontoon mestareina keskinäisissä kohtaamisissa, heille se olisi melkein kuin mestaruus. En minä halua taistella siitä mestaruudesta, se tulee siinä mukana kun taistelemme suuremmista asioista.

Tässä on nyt (taas) tunteet niin pinnassa etten osaa edes sisälläni niitä jäsentää, puhumattakaan että saisin niistä jotain järjellistä mustaa valkoiselle. Me olimme allekirjoittaneenkin papereissa joukkue joka olisi ansainnut täydet pisteet aiemmin kaudella Old Traffordilta. Olisi ja olisi, asia jolla voi spekuloida loputtomiin mutta asia joka ei muuta totuutta miksikään. Me hävisimme, olimme sitten parempi joukkue tai emme ja tänään meidän on annettava katetta puheille että olimme parempia.

H*lvetti, olimehan me parempia elokuussa, haha! Meille tarjottiin tuolloin varmasti yhtä helpoimmista voitoista mitä ManU on meille pitkään aikaan tarjonnut. Muistamme ottelun monestakin, mm siitä faktasta ettei vierasjoukkueelle vihelletä rangaistuspotkua OT:llä, sikäli kuin meille nyt ylipäätään vihelletään enää rangaistuspotkuja. Yllätys taas ei ollut se että kotijoukkueelle kyllä vihelletään rangaistuspotkuja OT:llä, eräät asiat eivät muutu koskaan. No ehkä parhaiten muistamme tuon ottelun kuitenkin Abou Diabyn upeasta puskumaalista, tiedätte hyvin kenen maaliin.

Ymmärrän ettei vanhoja ole syytä muistella, paljon on Thamesissa ja Kalajoessa vettä sen jälkeen virrannut ja mikä oleellisinta, me olemme edelleen ManUn kanssa siellä mihin kuulumme ja jatkamme hampaat irvessä taistelua mestaruudesta. Arsenen projekti on jälleen vuoden kokeneempi verrattuna edelliseen kauteen, ManUa pidettiin yleisesti heikentyneenä neiti Ronaldon ja Carlos Frankensteinin jätettyä joukkueen ja Giggsin, Scholesin.. ollessa jälleen askeleen lähempänä eläkkeelle siirtymistä.

Olemmeko saavuttaneet ManUa tällä kaudella, kolmen edellisen kauden liigamestaria? Ehkä olemme, ehkä emme, itse kallistun ehdottomasti ensimmäisen vaihtoehdon kannalle. Toinen kysymys on sitten miten paljon se johtuu meidän eteenpäin menosta tai ManUn takapakista, jos ollenkaan näistä. Muistellaan viime kauden Mestareiden liigan välieriä ja tuolloin ero näiden kahden joukkueen välillä tuli kylmääkin kylmemmin selväksi, tuolloin emme olleet valmiita, emme Mestareiden liigan finaalin, emme menestykseen liigassa.

Ilman muuta lähden siitä että me olemme menneet eteenpäin, sen on pakko olla niin jo siitäkin syystä että olen ihmeellisen luottavainen illan suhteen. Meillä on mukana jälleen Alex Song joka jo itsessään on kaikkien nähtävissä oleva elävä esimerkki siitä että totta h*lvetissä olemme menneet eteenpäin. Se ei kuitenkaan valitettavasti poista sitä tosiasiaa että meillä on myös joukko pelaajia jotka polkevat paikallaan, ovat ikävän usein vapaamatkustajan roolissa. Mikä valitettavinta, meillä on myös pelaajia jotka ovat ottaneet peräti takapakkia.

Selvää että tänään emme saa nähdä kentällä yhtään pummilla matkustavaa. En mainitse nimiä, tiedämme ne, mutta tänään jokaisen pitää pystyä nostamaan tasoaan, niidenkin jotka ovat meitä tähän pisteeseen kannatelleet, vai ehkä sittenkin niin että juuri heidän? Miksi tipuimme Englannin cupista, kenties siksi että manageri päätti pelata upporikasta ja rutiköyhää pelaajavalinnoilla, mutta myös siksi että puolustimme Stoken maaleissa surkeasti, sellaiseen ei ole tänään varaa. Ttäydet sata lasissa joka tilanteessa viimeiseen asti, ManU osaa rangaista vielä kovasti eri tasolla kuin Stoke jos olemme yhtään laiskoja.

Viittaus laulukuoroon lähtemisestä Englannin cupista tuo mukanaan tottakai myös managerin vastuun. Arsene Wenger päätti että FA Cup saa väistyä tieltä, nyt pelataan suuremmista asioista ja se hetki ‘nyt’ on koittanut NYT! Chelsea kasvatti eroaan meihin viiteen pisteeseen, jos me emme kavenna sitä, se voi olla viikon päästä jo kahdeksan, siitäkin huolimatta että ehdimme käväistä muutaman päivän peräti piikkipaikalla. Kyllä, tilanteet voivat muuttua nopeasti mutta valehtilisin jos väittäisin että nousisimme sillasta toistamiseen saman kauden aikana, etenkin kun kautta olisi jäljellä enää vajaa kolmannes.

Sen lisäksi että meidän on osoitettava tänään ManUlle olevamme tulleet takaa rinnalle ja olevamme menossa ohi (lopullisesti), meidän on pakko pystyä lähettämään viesti myös Länsi-Lontoon suuntaan, me tulemme kylään viikon päästä ja me olemme tosissamme.

En ole tänään ollut yhteydessä Wengeriin, joten minulla ei ole tuoretta tietoa loukkaantumisista tai vihiä kokoonpanosta joten joudutte tyytymään mielipiteeseen. Jälleen kerran tiedän olevani väärässä, syystä jonka tekin tiedätte..

Arshavin - Bendtner - Nasri

Rosicky - Song - Cesc

Clichy - Campbell - Gallas - Sagna

Almunia

Edelleen, mikä vain sitten kokoonpano onkaan, jokaisen paidan päällensä pukevan pitää kasvaa tänään senttejä (mikä ei kuulosta ollenkaan hassummalta ajatukselta kun meidän keskimittaa miettii), kääriä hihat ja antaa h*lvetin kaikkensa. Jos joku ei siihen tänään pysty, milloin sitten? Manageri vakuutti että Andrei on isojen pelien mies, puhuiko Arsene pötyä? Kapteeni on vakuuttanut ja kannuksensa ansainnut, häneltä tuskin voimme vaatia enää enempää, vain sen että pystyy tänään suurella hetkellä parhaimpaansa.

Sol Campbell tuskin parempaa mahdollisuutta tulee saamaan kuin tämän illan osoittaakseen managerille ja meille kaikille että on sopimuksensa ansainnut. Onko täysin mahdoton ajatus että Vermaelenin paikka ei olisikaan kiveen hakattu jos Campbell onnistuu jopa yli odotusten ja osaltaan himmentää Shrekin len.. tai elokuvakieltä käyttäen, kanan lennon. Ehkei näin, ja vaikkei näin, kilpailu tekisi mannaa kaikille.

Tomas Rosicky alkaa hämmentävällä tavalla osoittaa että ehkä sittenkin, ehkä h*lvetti sittenkin hän on päässyt yli loukkaantumisistaan. Seuraava askel onkin sitten jos mahdollista vieläkin haastavampi, hänen pitää kokeneena pelaajana tarjota meille sitä mihin tiedämme hänen pystyvän, tai ainakin tiesimme pystyvän ennen kuin vaikeudet alkoivat. Samir Nasri, hänen pitää puolestaan alkaa nousta sille tasolle mihin tiedämme hänellä olevan eväät ja osoittaa miksi maksoimme hänestä meidän mittapuulla suuren siirtokorvauksen. Manuel Almunia, onko maalivahdin hankinta ensi kesänä yksi tärkeimmistä prioriteeteistä?

Theo Walcott on niin yössä että hän tarvitsee aikaa jo pelkästään henkisen tasapainon palauttamiseksi, vasta sitten voimme alkaa odottaa suuria pelillisiä suorituksia viikosta toiseen. Jokin onnistunut cameo rooli a’la Cesc vaihdosta ei toki tekisi lainkaan pahaa tässä prosessissa. Theo, ymmärrät itsekin että palkkasi ja lehtien palstoilla artikkelit tyttöystävälle hankkimastasi Ferrarista ovat huonoja vitsejä juuri nyt, asia pitää korjata, sinun pitää se korjata.

Rakastan Nicklasta, rakastin hänen suuria puheita Villa ottelun kynnyksellä mutta en voi odottaa ihmeitä välittömästi. Sen tiedän että jo maali Villarealin verkkoon, huikea maali oliko Kiovan Dynamoa vastaan, edelleen huikea maali Tanskan paidassa Portugalia vastaan.. Tiedän että Juutti pystyy loistosuorituksiin, miksei jo tänäänkin mutta ottaa vielä hetken että B52 iskee maaleja illasta toiseen liukuhihnalta. Toivottavasti Nicklas vaikkei maalinteossa onnistuisikaan toisi meidän peliin tänään jotain minkä Andrei, Cesc ja muut kykenevät hyödyntämään.

Jokainen jätkä, manageri, yleisö Grovella, sinä kannattaja siellä jossain Kainuussa.. Ihan kaikki, tämä on meidän ilta, tehdään siitä meidän ilta. Pidetään paikkamme vakuuttavasti karanneessa kärkitriossa ja annetaan muiden murehtia neljännestä sijasta, murehditaan me miten voitamme Valioliigan ja muistetaan kuitenkin, tämä on vasta yksi askel, taisto jatkuu tämänkin illan jälkeen, meidän tehtävä on jatkaa sitä kolme pistettä rikkaampana. ManU ei ole hakenut koskaan täysiä liigapisteitä Grovelta, eikä hae tänäänkään, ei yhtäkään pistettä. Arsene ottakoon 300:n liigavoittonsa mikä Villa Parkilla jäi ottamatta tänään, mikä sen parempaa kuin ottaa se Whiskeynosen kustannuksella. Chris Foy tuomitsee.

V*ttu!

COME ON ARSENAL!!!