Arsenal Finland Supporters Club

Mitä masentavinta maanantaita ystävät. Lauantain painajainen syö edelleen miestä siinä määrin ettei bloggaaja ole lainkaan juttutuulella. Oikeasti, sanokaa yksi syy miksi pitäisi. Allekirjoittaneen jokainen lause alkaa vee alkuisella sanalla sama mistä on kysymys tai kenelle puhun.

Alan olla pikkuhiljaa (pikkuhiljaa, v*tut) todella täynnä Arsene Wengerin kommentteja, eikä kyllä tule mieleen milloin, jos koskaan olen todella miettinyt managerin tekemisiä ja asemaa yhtä kriittisesti.

“Of course I am frustrated but when you lose a game it is not always the solution to buy. Let’s not make comparisons with this team and last season’s team because it is not a lot different. If it is better only the future will tell us that.”

Not a lot different! Voi pyhä yksinkertaisuus. Viime kauden alussa meillä heittää Fabregasin rinnalle joko Mathieu Flamini, Gilberto tai Lassana Diarra. Vahvuudesta löytyi myös Alex Hleb ja pelikuntoinen Tomas Rosicky.

Uskallan sanoa että jos kauden lopussa hävitään tai menetetään jotain pisteellä tai kahdella niin Arsene on se jota voi sormella osoittaa. Mikäli hinnasta olisi päästy sopuun, tarjolla on ollut Yaya Toure, Miguel Veloso, Xabi Alonso, Gareth Barry… Kaikki pelaajia, joiden myötä lauantainenkin tulos olisi voinut olla aivan muuta. Henkka kommentoi eilen samaa mistä olen joskus sanonutkin, liput Arsenalin otteluihin maksavat hurjan paljon ja vaikka ymmärrän että uutta stadionia pitää maksaa pois, niin kyllä tavallinen lipunostaja haluaisi konkreettisesti vastinetta rahalle. Ei se ole täysin mahdoton ajatus että jos homma alkaa tökkiä, stadionilta alkaa löytyä tyhjiä paikkoja ja siinä vaiheessa oltaisiinkin nesteessä ja kenties tilanteessa missä apuun tarvittaisiin ulkopuolista sijoittajaa.

Valioliigassa ei ole varaa laittaa kentälle yhdeksää pelaajaa ja keskikentän keskustaan kahta Punavalkoista harjoitustolppaa mistä pallo silloin tällöin kimpoaa mihin milloinkin. Tottakai koko joukkueen esitys oli totaalisen surkea, kenties surkein mitä Wengerin alaisuudessa Valioliigassa muistan. Jotain samanlaista kuin viime kauden pari cupin ottelua ManUa ja Sp*rs’iä vastaan. Denilsonin peli oli joka tapauksessa täydellinen katastrofi, eikä Eboue rinnalla juuri paremmaksi pistänyt. Paras näkemys mihin törmäsin taisi olla kun joku sanoi että Brassi oli niin umpisurkea, että sai jopa Ebouen näyttämään kohtuulliselta ajoittain, kerran tai kaksi siis.

En tiedä oliko pelaajilla eilen vapaapäivä mutta toivon sydämestä ettei. Joukkuetta ei voi päästää lauantain ’shown’ jälkeen kuin koira veräjästä. Bloggaaja olisi laittanut koko porukan heti pelin jälkeen juoksemaan viivaa kolmeksi tunniksi, sen jälkeen palauttavaa lihaskuntoharjoitusta toiset kolme tuntia, minkä jälkeen olisin sulkenut pelaajat mustaan, pimeään ja pehmustettuun saliin katsomaan Fulham peliä vuorokaudeksi eli noin tusinan kertaa, tarjolla vain vettä ja näkkileipää.

Vaikka Fabregas jälleen viikonloppuna toisteli rakkauttaan seuraan ja sanoi että tulevaisuus on Emiratesilla vielä pitkään, mihin uskonkin, ei siitä epäilystä. Mutta olen varma että Espanjalainenkin on esittänyt itselleen muutamia kysymyksiä katsoessaan lauantain murhenäytelmää.

Paljon oli viikonloppuna puhetta ja kirjoittelua Fabregasin järkyttävän isosta merkityksestä Arsenalille. Sitä ei voi kiistää mutta yhtä paljon keskikenttä huutaa Flamsterin korvaajaa. Cesc on vain se joka kerää katseet pelinrakentelulla ja tehoillaan mutta Flamini oli se joka sen teki Katalaanille mahdolliseksi. Sekin on hyvä muistaa että vaikka Cesc pystyy pelaamaan koko kauden ilman loukkaantumisia, hän ei missään tapauksessa voi pelata jokaisessa pelissä.

Sp*rsin kannattajat saavat edelleen allekirjoittaneen puolesta juhlia kautta onnistuneena ja kuin mestaruutta jos sattuvat voittamaan meidät edes kerran. Kauden kaksi ensimmäistä liigapeliä ovat kuitenkin näyttäneet että jos jotain ei tapahdu, saadaan mekin keskittyä kisaamaan siitä kumpi Pohjois-Lontoon joukkueista on toukokuussa sarjataulukossa korkeammalla.

Bloggaajaa alkaa myös hieman v*tuttaa aina ne kaikki puheet meidän jotenkin spesiaalista, pelaavasta ja kauniista jalkapallosta mitä ei mikään muu joukkue tällä planeetalla esitä. Hyvä tietysti että Arsene on saanut pelaajamme uskomaan että näin asia on mutta minä olen vahvasti eri mieltä. Kauden avanneen WBA ottelun ensimmäistä varttia lukuunottamatta meidän peli on ollut luvalla sanoen p*rseestä. Eikä se voi olla mikään on/off tilanne, että silloin kun Fabregas on kokoonpanossa, peli on kaunista, muulloin, erm, p*rseestä.

Näkiköhän Gervinho lauantain pelin?

Seisemän päivää aikaa.. Tik, tik, tik, tik…

“Meillä on (plaa plaa) itse asiassa ihan (plaa plaa) laaja materiaali jos (plaa plaa) kaikki (plaa) ovat terveenä ja (plaa) pysyvät lopun elämää (plaa) kunnossa ja kun tähän lisätään (plaa) yksi ManUn hylkiö, joka siis on varsin loukkaantumisaltis ja toinen joka on ollut loukkaantunut koko uransa, niin olen myös (plaa) vahvistanut joukkuetta jo merkittävästi (PLAA V*TUN PLAA).”

Jään nyt pohtimaan MIKSI V*TUSSA me hankittiin Aaron Ramsey tai Amaury f*cking Bischoff ja MIKSI V*TUSSA me hävittiin luokattomalla esityksellä lähes umpisurkealle Fulhamille ja Toni Kalliolle. Tekisi mieli sanoa että palataan asiaan kun ollaan seuraavan kerran liigakärjessä ja taistelussa mestaruudesta, eli kaiketi vuoden päästä kun sarja ei ole vielä alkanut ja meidän jengi on ykkösenä aakkosjärjestyksessä.

PS. Bloggaajalla on edessä ainakin pari viikkoa yötyötä ja se hankaloittaa aina tämän foorumin päivittämistä osaltaan. Nyt lähden miettimään mikä h*lvetti vaivaa meidän numeroa 14. Voi jessus että on juuri nyt hankala ajatella hyvillä melin tulevia koitoksia, kausihan on h*lvetti vasta alkanut.