Arsenal Finland Supporters Club

Valitettavasti bloggaajalla oli nyt sellainen härdelli verstaalla, ettei aikaa kertakaikkiaan jäänyt kuin hyvin pikaiseen vilkaisuun mitä Punavalkoisessa maailmassa juuri nyt puhutaan.

Ajatukset ja voimavarat ovat nyt täysin palkkatyössä (pomo hei, kuulitko, kaikki ajatukset ja voimavarat), joten turha jaaritella p*skaa paria ajatusta enempää. Mutta jos on bloggaajalla härdelli ja Arsenalin suhteen punainen lanka hieman kadoksissa ihan tuoreimpien uutisten osalta, niin tuntuu olevan puurot ja vellit sekaisin myös meidän rakkaalla Monsieur Wengerilläkin.

En kerrassaan pysy perässä mitä manageri oikein on tekemässä ja mitä ihmettä Ranskalainen oikein suunnittelee. Viime viikon lopulla se oli Johan Djorou, jonka uumoiltiin siirtyvän Galliaan vuodeksi lainaan Rennesin riveihin. Nyt saatiin lukea että Djoroun maanmies Philippe Senderos on lääkärintarkastusta vaille AC Milanin mies, edelleen kauden mittaisella lainasopimuksella missä olisi optio hankkia toppari pysyvästi saapasmaahan.

En voi todeta muuta kuin että allekirjoittaneella alkaa ymmärrys ja huumorintaju loppua. Muistatteko, pidetään tämä joukkue kasassa ja vahvistetaan sitä kahdella, jopa kolmella (Ramsey, Bischoff, Vela) valmiilla pelimiehellä. What a f*ck is goin’ on?!

Mathieu Flamini, Alex Hleb, Gilberto ja nyt kenties Sveitsiläistoppari kertaa kaksi. Se pitää sanoa että mikäli Senderos todella vaihtaa Serie A:han, en millään jaksa uskoa että myös Djorou lainattaisiin muualle. Ja jos näistä kahdesta toinen lähtee, niin olkoon se sitten Big Phil, ottaen huomioon Djoroun kyky pelata keskikentän pohjalla. Hah, ja toistaiseksi vaikuttaa että siellä niitä hommia tulee riittämöään, jopa Djoroulle.

Alkaa todella huolestuttaa miten tämä h*lvetinmoinen myllerrys vaikuttaa pian koko porukan yhteishenkeen. Pelaajat ovat itse vuoronperään toivoneet uusia kasvoja joukkueeseen, me kannattajat olemme toivoneet sitä vielä kiihkeämmin ja Arsene on näin luvannut tapahtuvaksi. Silti ovi käy täysin päinvastaiseen suuntaan ja en itse asiassa ihmettele lainkaan että kaikki tämä näkyy jo suorituksessa.

William Gallas vaikuttaa päinvastoin kuin itse todistelee, yhtä huonolta kapteenilta kuin viime kaudella, eikä Ranskalaisen auktoriteetti selvästikään riitä puhaltamaan tarpeeksi henkeä sekasortoiseen joukkueeseen.

Aika olisi ollut kypsä tehdä Fabregasista joukkueen kippari mutta mahdoton tietää minkälaisia keskusteluita asiasta kesällä käytiin. Nyt ollaan tilanteessa että nauhankantajan vaihtaminen kolmen pelin jälkeen tuntuu epätoivoiselta ratkaisulta, ja voisi entisestään kiihdyttää epävarmuuden tuntua joukkueen sisällä. Tuntuu että pelaajat pitävät Espanjalaista jo henkisenä kapteenina ilman nauhaakin ja näin ollen tilanne on varsin outo. Gallas varmasti aistii tilanteen ja kyseessä on nyt jonkin asteen pattitilanne, ollaan puun ja kuoren välissä. Kauhuskenaario olisi jos vallitseva tilanne vaikuttaisi negatiivisesti kapteenin ja sen jonka pitäisi olla kapteeni välillä.

***

Samir Nasri kertoo olevansa lähes seitsemännessä taivaassa Emiratesilla. Hehe, syystäkin artikkelin alussa muistutetaan meitä lukijoita että kyseinen haastattelu tehtiin ennen viikonlopun Fulham fiaskoa. Rehellisyyden nimissä onkin todettava että peilaten mainittuun häpeään, mm seuraava kuulostaa jokseenkin kornilta.

“There’s a guarantee with Arsenal; they’re a club synonymous with success. And then there’s Mr Wenger. I now understand better why Arsenal’s play looked so fluid on TV. It’s fantastic. I’m loving it!”

Indeed there is Mr. Wenger! LOL, tuo mystinen mies juuri nyt meidän kaikkien huulilla. Toisessa, kaiketi samasta haastattelusta koostetusta artikkelista käy ilmi kuinka tärkeää Nasrille oli tulla joukkueeseen missä on niin vahva Ranskalaisväri.

“It was very important to know I wasn’t heading into the unknown. I don’t feel homesick at all - you hear more French than English in the dressing room.”

Hmm, voisiko olla niin että koska Arsenalissa puhutaan ilmeisesti niin paljon ranskaa, tästä syystä mm Theo Walcott näyttää olevan hieman pihalla mitä tehdä.

Huomenna homma jatkuu Mestareiden liigan merkeissä kun FC Twente saapuu Emiratesille toiseen osaotteluun. Kun alla on Hollannista haettu 2-0 voitto, järki sanoisi että huominen on mukava harjoituspeli ja hyvä sauma saada hieman palikoita kasaan viikonloppua ja Valioliigaa silmällä pitäen.

Fulham vierailu on kuitenkin tuoreessa muistissa ja se mahalasku saa suhtautumaan tähän hieman varauksella. Pelaajien fokus on nyt kaukana siitä missä sen pitäisi olla. Ja kuvitelkaapa vain kävisi niin että Twente onnistuisi sohaisemaan pelin alkuun johto-osuman jonkin William Gallasin töpeksinnän seurauksena. Ei, vaikka jalka on ovenraossa lohkovaiheeseen, homma ei ole vielä taputeltu.

Viasat näyttää pelin suorana, joten ‘nauttikaa’ kenellä siihen on mahdollisuus. Bloggaaja on yövuorossa, joten peli jää varmuudella näkemättä. Nyt pitää kuunnella hieman rokkia. Ja kas, kappaleeksi valitsen tunnelmaan sopivasti Iron Maidenin raidan ‘Can I Play With Madness‘. Ja loppuun vielä Tony Cascarinon näkemys tästä hulluudesta.