Arsenal Finland Supporters Club

Toivottavasti olen todella väärässä mutta bloggaajasta alkaa tuntua että Arsenal Football Club on pienimuotoisessa kriisissä. Mikä tekee tilanteesta erityisen vakavan on se että liigaa on takana vasta kaksi kierrosta. Asian voi toki nähdä myös siinä mielessä positiivisessa valossa, että KOSKA liigaa on takana VASTA kaksi kierrosta, kriisinpoikanen on mahdollista vielä tukahduttaa ja laittaa asiat järjestykseen.

Perustelen kriisinäkemyksen Arsene Wengerin kommenteilla. Ei tarvitse kuin lukea managerin puheita ja niistä on helppo päätellä että juuri nyt eletään vaikeaa jaksoa. Ei tarvitse edes kuulla manageria, pelkästään lukemalla hänen sanomisiaan, niistä huokuu voisiko käyttää sanaa epäjärjestys, sellainen tunne että manageriltakin on Punainen lanka hukassa.

Ei kyllä ihan heti tule mieleen milloin Arsene on vaikuttanut yhtä nurkkaan ajetulta koiralta kuin nyt. Wenger on ihan aiheesta joutunut toimittajien todelliseen piinapenkkiin ja ristikuulusteluun ja homma on mennyt melkoiseksi selittelyksi vähän joka asian suhteen. Ranskalaisen puheista kuulee että mies on vaivaantunut, ärsyyntynyt ja epätietoinen. Tuntuu kuin hän ei juuri nyt tiedä itsekkään mitä pitäisi tehdä ja mikä olisi parasta meidän rakkaalle joukkueelle.

Vallitseva tilanne ei ole hyväksi seuralle, pelaajille, kannattajille, ei kenellekkään paitsi muille kilpakumppaneille. Voin vain kuvitella kuinka Sir Alex Ferguson nauraa partaansa ja nauttii täysin rinnoin tilanteesta kotisohvalla viskilasi kädessä lehtiä selaillessaan. Ei ManUn, ei Chelskin, ei minkään muun seuran kohdalla kuohu nyt näin paljon. Ja onko tämä vasta alkua?

Ja se on p*skapuhetta että me olisimme jotenkin median ainaisen erityishuomion kohteena. Kyllä Rafa Benitez on saanut osansa mitä tulee suhteisiin Liverpoolin omistajatahoon tai Jose Mouninho viime kaudella Blue Scumsissa kun homma ei mennyt ihan Abramovichin toivomalla tavalla.

Jos joku ajattelee että bloggaaja puhuu tässä kohtaa puppua (varsin useinhan näin tapahtuukin) ja on sitä mieltä kyllä Arsenal on toimittajien silmätikku verrattuna muihin, niin sitten sanon että ainakin se toimii sitten sekä hyvässä että pahassa. Nimittäin kyllä meitä kehuakin osataan. Muistetaan viime kaudelta syyskausi kun meidän peliä ylistettiin maasta taivaisiin ja verrattiin jopa 70 -luvun Brasilian maajoukkueeseen.

Fakta on kuitenkin se että Chelskillä ja Poolilla on takataskussa kaksi voittoa, kuusi pistettä, eikä heidän vaihtopenkillä ole 13 -vuotiaita koulupoikia. Ajatelkaa nyt vaikkapa juuri Chelskiä, kuka näki tarpeelliseksi hankkia kolmekymppinen Deco vahvuuteen? Miksi, eikö siellä ollut (kyllä bloggaajan mielestä ainakin) jo ihan tarpeeksi miehiä keskikentälle? Niin, Decolla kaksi ottelua, kaksi maalia, homma toimii ja edessä on pitkä kausi, materiaalia tarvitaan, kuka enää kyselee tai valittaa.

Toista on Pohjois-Lontoon Punavalkoisessa leirissä.

“I believe we have a strong squad and I believe in the players I have instead of always looking at who might be coming in. It is not one player who makes a difference. We just look at the right player and if we can get him, we get him. If we don’t, we don’t. If nothing is done, it will not limit our ambitions because of it.”

Sen lisäksi että ainakin vallitsevassa valossa edellinen kuulosti bloggaajan korvaan melkein epätoivoiselta, sehän oli myös täyttä puppua. Jessus, ‘aina olla miettimässä kuka voisi tulla’ tai ‘jos mitään ei tapahdu, se ei rajoita meidän päämääriä’. Voi herra isä, paljoa ei todellakaan ole pohdittu vahvistuksia, tai ainakaan se ei ole muuttunut konkretiaksi. Vielä pahempaa p*skaa on väittää että jos ketään ei tule, se ei muka rajoita päämääriä. Toki voittamaan lähdetään aina vaikka siellä olisi bloggaaja luutimassa meidän keskikentällä mutta tiedätte mitä tarkoitan.

‘Ei se ole yksi pelaaja joka kaiken muuttaa’. No ei ole ei mutta siitä voisi nyt vaikka aloittaa, yhdestä vahvistuksesta. Tarvitseeko taas toistaa että tämän vuoden aikana meiltä on lähtenyt kuusi kokenutta maajoukkuepelaajaa joiden jättämää aukkoa on käytännössä hankittu tilkitsemään kaksi. Mitä tulee siihen akuuteimpaan ongelmaan eli keskikentän keskustaan niin jos ja kun Lassana Diarra ynnätään mukaan, sehän olisi sama asia kuin Alex Ferguson olisi pistänyt lihoiksi Owen Hargreavesin, Michael Carrickin ja Darren Fletcherin ja todennut että what a hell, John O’Shea’lla mennään.

Minä sanon että manageri toimii tällä hetkellä itsekkäästi. Onko Arsenella alkanut jo hieman viiraamaan tämä halu yrittää voittaa mahdollisimman nuorella ja kokemattomalla arsenaalilla. Tuntuu että hän on itse se ainoa jolle hän haluaa näin toimiessaan todistaa jotain. Mitä, se olisi kiva kuulla. Nuorten ohella samaan mysteeriseen kategoriaan voisi yhtä hyvin laskea pelaajat joiden CV:tä koristaa pitkä lista eri vammoista.

Entäpä sitten taas tapetille noussut kapteenikysymys. Palataan vielä lauantaihin.

“We did not play well as a team, everybody knows that and William is no more guilty than anybody else. It would be unfair to single anybody out. We lost as a team and we want to respond as a team. But I know my squad is good, my team is good, our spirit is good. We are intelligent enough to know we did not play well on Saturday, but we know as well we have the needed quality to respond.”

Siihen ei suuria älynlahjoja tarvita tiedostaakseen että lauantain esitys oli fiasko, p*aska! ‘Pelaajat ovat hyviä, joukkue on hyvä, henki on hyvä’.. No mikä h*lvetti sitten meni vikaan?! Ai niin, Wengerhän totesi aiemmin ettei tiedä! Minä totesin silloin että että jos jonkun se pitää tietää niin managerin for f*ck’s sake. Jos manageri sanoo että joukkueen henki oli kaikesta huolimatta hyvä lauantaina, sitten olen todella, todella huolestunut.

Jos minä ja sinä nähdään ettei William Gallasista nyt vain ole meidän kippariksi, jos Lee Dixon katselee peliä yhdessä Tony Adamsin kanssa ja toteaa ettei meidän joukkueessa ole johtajuutta, nyt tarvitaan toimia. Gallas on suurten pelien mies, hän on kyvykäs tekemään isoja ja tärkeitä maaleja mutta kapteeni hän ei ole, keskittyköön pelaamaan niin hyvin kuin osaa. Mahdoton arvioida seurauksia jos nauhankantajaa tässä vaiheessa vaihdetaan mutta tuskin menee väärin jos sanon ettei tilanne ainakaan huonommaksi voi muuttua ja se riittää.

Tässä piilee nyt sellainen vaara että pelaajat alkavat menettää uskoaan omiin mahdollisuuksiin. Ei meidän tähtipelaajat tyhmiä ole. Kyllä Fabregas, Adebayor, Toure… näkevät omin silmin ettei me voida voittaa pokaaleita jos keskikentän keskustassa häärää parivaljakko Denilson / Eboue. Näin asiaa katsoen voisi jopa antaa hieman ymmärrystä Gallasin suuntaan. Voisiko olla niin että kapteenin tehtävä on vain ollut eräänlainen mission impossible materiaali huomioiden? Napsahtelisiko Denilsonin syötöt omille ja Ebouen laukaukset maalia kohti jos kipparinnauha olisi Fabregasilla?

‘Bergkampin’ eilisen kommentin ensimmäinen lause summasi tilanteen. Vakituisille lukijoilleni on varmasti tullut selväksi että yksi bloggaajan bestiksistä on Liverpoolin kannattaja. Mestareiden liigan bonuskannut ei paljoa paina kun tiedetään mikä on se pyhin pokaali. Ystävän toivo Valioliigamestaruudesta tuntuu hiipuvan vuosi vuodelta ja viimeiset vuodet hänen motto onkin ollut että neljättä sijaahan tässä lähdettiinkin hakemaan. Haluammeko me samaa? No ei varmasti haluta mutta pelottavan todelliselta se uhkakuva näyttää. Meidän pitää keinolla millä hyvänsä pystyä vastaamaan Chelskin ja ManUn heittämään haasteeseen.

Voittamisen kulttuurin pitää olla sisäänrakennettuna joukkueeseen. Päivän hyvä kysymys johon itse asiassa vastaan samantien kuuluu: kuinka paljon meillä on sisäänrakennettua Punavalkoista voittajuutta?

Vastaukseksi voin kertoa että edellinen pokaali on Englannin Cupin voitto kaudelta 2004/2005. Siitä Punavalkoisesta voitosta muistaa jotain vain Kolo Toure. Ylipäätään meillä on ringissä vain viisi pelaajaa jotka jo tuolloin kantoivat Tykkipaitaa, kaikki silloin vain (väärä sana, en keksinyt parempaa) statisteja. Manuel Almunia ja Robin van Persie pelasivat silloin seurassa ensimmäistä kauttaan ja heidän lisäkseen vahvuudesta löytyi kaksi koulupoikaa nimeltä Cesc Fabregas ja Gael Clichy, molemmat toisella kaudellaan. Tästä on helppo laskea lyhyelläkin matematiikalla että Punavalkoista liigamestaruutta meillä ovat juhlineet Touren ohella 16- ja 18- vuotiaat Cesc ja Clichy, jotka keskittyivät siihen aikaan nimikirjoituksiin.

ARSENE, JOUKKUE HUUTAA APUA, VAHVISTUSTA!!!

Peter HillyBilly Yo Wood, please, shut up!

“The first lesson is you don’t necessarily do everything the fans want you to do. I am a fan too and I would love to have (aivan, niin me kaikki!) a squad that is much better than everyone else’s. We didn’t play well at Fulham on Saturday but I think all this stuff about us having to buy a complete lot of new players is rubbish.”

Otetaan vielä tapaus Philippe Senderos ja vuoden lainapesti AC Milaniin. Hah, aivan kuin minä sen tietäisin mutta väitän että tässäkin manageri viilaa meitä kannattajia linssiin. Hän sanoo että katsotaan kausi mutta kukaan ei tiedä mitä sen jälkeen. Wenger antaa ikäänkuin ymmärtää että kaikki valta on meillä. Minä väitän että se valta on Milanilla. Mikäli Big Phil pelaa tyrmäävän hyvän kauden Italiassa, papereista löytyy takuulla summa millä Sveitsiläisen siirto vaihtuu pysyväksi. Ei niin että Senderos on vuoden kuluttua huippuiskussa ja Arsenal kiittää ja kuittaa Milania tästä.

Olen aina sanonut että Arsene Wenger olisi loistava poliitikko. Mutta jos hän nyt istuisi hallituksessa ministerinsalkun kantajana niin tuuliset olisivat oltavat kuin Kanervan Ikellä konsanaan.

Olinko liian kriittinen, paisuttelinko asioita, yritänkö väkisin tehdä kärpäsestä härkäsen? Niin tai näin mutta pysyn kannassani että meillä on ainakin pienimuotoinen kriisi. Perustelen sen vaikka sitten sillä että jos ei valtaosa, niin ainakin h*lvetin suuri joukko kannattajista on tyytymätön tämän hetkiseen tilanteeseen ja miten seurassa asioita hoidetaan. Me kaikki seilaamme samassa veneessä ja minusta valtava tyytymättömien kannattajien määrä riittää syyksi puhumaan jonkin asteen kriisistä. En h*lvetissä olisi kolme kuukautta sitten voinut uskoa että tällaisen artikkelin vielä kirjoitan.

Tämän julkaisuhetkellä 116 tuntia aikaa.

Kaikesta vuodatuksesta huolimatta tänään on pelipäivä, eikä silloin voi muuta kuin lopettaa toteamalla c’moooon ARSENAL!!!