Arsenal Finland Supporters Club

Iso kiitos teille niin henkisestä kuin ‘fyysisestäkin’ tuesta ja avusta. Olen jälleen kerran jokseenkin keskellä yövuoroh*lvettiä, joten kaikki kommentit ovat omiaan täydentämään blogisisältöä, mainiota. Voitte olla varmoja että täällä konttorilla kaiken kiireen keskellä työ ei juuri nyt maistu. Henkinen tasapaino alkoi järkkyä reilut kolme viikkoa takaperin kun siirryimme maaottelutauolle ja siitä eteenpäin Goonerin elämä on ollut turhauttavaa ja erityisen kiusalliseksi asian tekee se että valo tunnelin päässä tuntuu vain himmenneen himmenemistään. Isse, mikä on viimeisin arvio piste-erosta millä juhlimme kauden päätteeksi Valioliigan mestaruutta?

Tiedän.. tai sanotaan että yritän parhaani mukaan tiedostaa että suurin virhe mihin voimme syyllistyä on antaa periksi tai työntää päät pensaaseen. Samaa peräänkuuluttaa Tomas Rosicky ja Tsekki on täysin oikeassa, olisi kohtalokasta päästää korttitalo sortumaan nyt heikolla hetkellä. Päinvastoin meidän tulee tilkitä perustukset kantaviksi niin pian kuin mahdollista, alkaen huomenna cupissa ja jatkaen työtä lauantaina Stokea vastaan liigassa.

Bacary Sagna vastaa kaikuna Rosickylle mutta samalla molemmat tulevat paljastaneeksi asian joka huolestuttaa. Kumpikin mainitsevat Robin van Persien loukkaantumisen ja vaikka he puhuvat siitä että muiden pitää astua esiin tai että asiaan pitää löytää ratkaisu en voi välttyä ajatukselta että Hollantilaisen loukkaantuminen ei näy ainoastaan tehoina vaan Robinin loukkaantuminen on puraissut ison loven koko joukkueen itseluottamukseen.

Totuus, kylmä totuus on ettei tällä tasolla yhden, kahden tai jopa kolmen pelaajan puuttuminen, olivat he kuinka avainpelaajia tahansa saa horjuttaa koko joukkueen itseluottamusta. He joille jonkun loukkaantuminen tarjoaa mahdollisuuden, heidän pitää pystyä vastaamaan haasteeseen ja valitettavasti nyt on havaittavissa että ne joille mahdollisuutta tarjotaan, pelkäävät vastata huutoon. On ihan tarpeeksi menettää tehoja van Persien loukkaantumisen myötä mutta on tuhoisaa jos joukkueessa tilanne koetaan niin etteivät he jotka astuvat esiin luota itseensä ja täydellisesti homma menee sekaisin jos muutkaan pelaajat eivät luota paikkaajiin. Valitettavasti rivien välistä on luettavissa että tilanne on juuri näin tällä hetkellä.

Yksi jonka pitää ehdottomasti nostaa tasoaan on Andrei Arshavin. Venäläinen on mielialapelaaja mitä suurimmissa määrin mutta hänen pitää unohtaa typerä maajoukkue ja keskittyä antamaan kaikkensa sille joka maksaa hänen palkkansa. En varmasti ole ainoa joka odotti enemmän alkukaudesta Arshavinilta, niin jäätäviä otteita hän esitti kevätkaudella. Kuka tietää, ehkei Andrei kotiudu koskaan täydellisesti Lontooseen, ehkei hän ole edelleenkään vakuuttunut että pelaa nyt ‘oikeassa osoitteessa’ mutta siitä minä olen vakuuttunut että potentiaalia on huikean paljon, se pitää vain jalostaa käytännössä.

En ole missään tapauksessa minkään kuppikuntien kannattaja mutta ehkä kapteenin ja Andrein pitäisi istua alas palaveriin ja h*lvetti päättää että homma pitää saada takaisin raiteille ja he kaksi voivat toimia siinä kapellimestareina. Jos nämä kaksi antavat illasta toiseen kaikkensa, näyttävät esimerkkiä, uskon vilpittömästi että siitä muut pystyvät esimerkin kautta nostamaan tasoaan ja sitä kautta itseluottamustaan. Cesc on kapteenina epäilemättä kovassa paikassa ja hänen on osoitettava olevansa kipparinnauhan arvoinen, ei välttämättä helpoin tehtävä mutta yhtenä maailman parhaista pelaajista Arshavin voi osaltaan helpottaa sitäkin vastuuta. Me tarvitsemme nyt ’suurilta’ pelaajilta isoja tekoja.

Tämänkin blogin kommenteissa pohdittiin sunnuntain tappion jälkeen onko meillä realistisia mahdollisuuksia nostella mitään pokaalia kaudella 2009/2010. Vaikka olen surullista kyllä valmis luopumaan taistelusta Valioliigan voitosta (en kuitenkaan sano sitä ääneen), pitäisin suurena virheenä jos pelaajat ajattelisivat lainkaan samoin. Virheenä siksi että jos joukkue alkaa laskea yhden kortin varaan, mahdollisuus sen kortin voittomahdollisuuksiin pienenee väistämättä.

Olemme jokainen nähneet vuosien varrella esimerkkejä kuinka panostaminen johonkin tiettyyn kilpailuun päättyy lopulta täydelliseen pannukakkuun. Hyvä joukkue, joukkue joka yleensä lopulta palkitaan jollain pokaalilla on joukkue joka haluaa taistella kaikista jaossa olevista palkinnoista. Hyvä joukkue etenee kuin juna kiskoilla välittämättä siitä pelataanko juuri sinä iltana Valioliigaa, Mestareiden liigaa vai jotain kansallista cup kisaa. Yritän sanoa että pitäisin isona virheenä jos meillä aletaan nyt lainkaan ajatella että Valioliigamestaruus on menetetty, panostamme kaiken Mestareiden liigaan tms.

Jos Arsene tai pelaajat alkavat panostaa tämän jälkeen esimerkiksi vain Mestareiden liigaan, pelkään että silloin ei mene piloille vain Valioliiga vaan paineet pelkästään Mestareiden liigaan panostamisessa käyvät nekin jossain vaiheessa ylivoimaisiksi mikä johtaa siihen että luu jää käteen. Wenger vahvisti että huomenna liigacupissa resepti tulee olemaan tuttu aiemmilta kausilta mutta niin epätoivoisesti tämä projekti alkaa vaatia pokaalia etten näkisi ollenkaan pahana vaikka tällä kertaa ottaisimme ‘nejännenkin’ kilpailun niin tosissaan kuin mahdollista. Koen hieman nolona että Chelsea käy meillä kylässä ja osoittaa tason missä Valioliigan kärki menee ja samalla meillä on vara suhtautua vähemmän merkittävään kilpailuun rehellisesti sanottuna aavistuksen ylimielisesti jos ja kun ymmärrätte mitä ajan takaa. Tällä kaudella kaipaisin tiettyä nöyryyttä suhtautumisessa mihin tahansa jaossa olevaan palkintoon, että haluaisimme kynsin hampain voittaa jotain, vaikka sitten ‘vain’ liigacupin.

Palaan vielä eiliseen artikkeliin missä Ivan Gazidis toisteli jälleen kerran meidän tien olevan oikea tie. Meidän tie on rakentaa, ei ostaa, enemmän kuin kunnioitettava ja kunnianhimoinen tie kunhan lopputulos olisi sama riippumatta valitusta menetelmästä. Se minkä Gazidis kuitenkin jättää toistuvasti kertomatta on se minkä Arsene on sanonut ääneen, meidän pitää myydä noin karkeasti arvioiden yksi huippupelaaja joka vuosi pysyäksemme budjetissa valitulla tiellä.

Olen edelleen sitä mieltä että meillä maksetaan osalle pelaajista aivan liian paljon palkkaa suhteessa pelaajan tasoon. Se että me haluamme sitouttaa nuoria pelaajia projektiin liian suurella palkalla voi kääntyä jopa itseään vastaan. Olisi äärimmäisen mielenkiintoista tietää kuinka paljon esimerkiksi Denilson, Diaby, Eboue tai vastikään jatkosopimuksen tehnyt Eduardo ansaitsee meillä. Pelkään nimittäin että vaikka haluaisimme tehdä suuria muutoksia myymällä muutaman pelaajan, löytyykö mm edellä mainituille ylipäätään ostajia jos niikseen tulisi?

Olemmeko koskaan edes kuulleet spekulaatioita että joku seura olisi kiinnostunut ostamaan Diabyn tai Denilsonin ja vaikka olisikin, pelkään ettei se mahdollinen seura olisi valmis maksamaan sellaista palkkaa että kauppa voisi koskaan toteutua. Sanotaan että manageri kertoisi Denilsonin olevan vapaa etsimään itselleen uuden seuran, kysyn löytyykö seura joka on valmis maksamaan Brassille sen palkan mitä hän ansaitsee meillä? Minulla on aito pelko että olemme tarjonneet liian vähillä näytöillä liian kovia sopimuksia joka johtaa siihen että tulemme näkemään tulevaisuudessa pelaajia jotka pelaavat sopimuksensa loppuun ja siirtyvät ilman korvausta lopulta pois.

Elämme tällä hetkellä maailmassa jossa valta on pelaajilla ja heidän agenteillaan. On lopulta aivan sama mitä maksamme esimerkiksi Cescille, jos kapteeni päättää että on tullut aika lähteä haistelemaan uusia tuulia, me emme voi sitä estää. Täysin selvää että meidän pitää maksaa kilpailukykyistä palkkaa huipuille mutta lopulta menestys on paras keino motivoida ja sitouttaa lähes pelaaja kuin pelaaja. On tarpeeksi ikävää jos Arsenen projekti päättyy epäonnistumiseen menestymättömyytenä mutta olisi totaalisen tyrmäävää jos se päättyy siihen että projektin selkäranka, sielu ja sydän Cesc kyllästyy odottamaan ja löytäisimme itsemme ensi kesänä tilanteesta missä projektin runko on Denilson, Diaby, Theo jne..

Gazidisin kannattaa seurata huolella myös lipunmyyntiä ja yleisön käyttäytymistä. Heti Chelsealle kärsityn tappion jälkeen netti on pullollaan lipputarjouksia tulevan lauantain Stoke peliin, kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta, viesti on selvä ja maksava yleisö äänestää jaloillaan. Muistanko oikein että viime kaudella meillä meni ensi kertaa Emiratesin historiassa Valioliigaottelu yleiseen myyntiin. Sunnuntaina keskustelua herätti kovasti myös Groven tyhjeneminen kymmenen minuuttia ennen loppua ja täytyy tunnustaa ettei näky ollut kaunis. Liikenteellisistä syistä osa yleisöstä tulee aina poistumaan ennen loppuvihellystä mutta jos kentällä pelaa voittava joukkue, sunnuntain kaltaisia massapoistumisia ei nähdä. Ja voitte ystävät Goonerit olla varmoja että mikäli Chelsea olisi kaatunut ja ero kaventunut, Stoke peli olisi loppuunmyyty ja liput kiven alla.

Ivan, laske h*lvetin tarkkaan kuinka kalliita sopimuksia tarjoamme keskivertopelaajille, kuinka monta 14 -vuotiasta lupausta meillä kannattaa olla, kuinka monta Randallia, Lansburya tai Frimpongia on sopiva määrä ja kuinka monta Pennantia, Sidwelliä, Bentleyä, Muambaa, Bothroydia meidän kannattaa ‘tuottaa’ muille seuroille sen sijaan että meillä olisi muutama Cesc, Robin, Arshavin, Gallas.. joukkueessa enemmän.

Tiedän että mm Liam Brady on puhunut suurista summista kun puhutaan meidän akatemian ‘tuotteista’ jotka ovat vaihtaneet seuraa ja me olemme saaneet siivumme siirtokorvauksista mutta onko se olennaista tai tarkoituksenmukaista laajuudessaan? Ehkä se on mutta jokainen voi laskea moniko akatemiamme läpi käynyt on lopulta lyönyt läpi ykkösjoukkueessa.

Tiedän senkin että on mahdotonta laskea mahdotonta mutta Ivan, yritä edes kalkuloida olisiko mahdollista että sijoittamalla 15 miljoonaa Xabi Alonsoon tai kymmenen miljoonaa Marouane Chamakhiin olisi ehkä ollut parempaa bisnestä. Minä en sitä tiedä, minä vain arvailen ja spekuloin mutta sinun Ivan ja Arsene myös tulisi ammattilaisina osata laskea paremmin näitä asioita.

Tiedän että olen nyt ‘häiriintyneessä’ mielentilassa ja näen ehkä peikkoja vaikkei niitä tässä ehkä olekaan haudattuna mutta en voinut olla kiusaantumatta kun luin Sanchez Wattin ajatuksia. Nuori mies puhuu epäilemättä ylpeänä tuoreesta jatkosopimuksesta mutta sen sijaan että hän vain kertoisi haluavansa olla sopimuksen arvoinen, hän puhuu jo uudesta sopimuksesta.

Käsi ylös joka on pohtinut mahdollisuutta kutsua Jay Simpson takaisin lainalta Queens Park Rangersista? Ja heti perään toinen.. Käsi ylös joka ei näe tilanteen vakavuutta jos olemme vakavissamme että Simpson olisi ratkaisu ongelmiin. Kuka tietää, en minä ainakaan vaikka Simpson olisi paras mahdollinen vaihtoehto juuri nyt mutta olkaamme rehellisiä, kun edes pohdimme olisiko Jay Simpson ratkaisu, samalla jokainen ymmärtää kuinka vakava tilanteemme maalinteon, tai sen puutteen suhteen on.

Taisin käyttää jo eilen sanontaa kauneus on katovaista ja sama sopii myös Thomas Vermaeleniin. Kun luki otteluraportteja sunnuntailta, muisto vain tuntui olevan Belgialaisen ’sensaation’ alkukauden maalit. Lähes silmänräpäyksessä Vermaelen on nyt liian kevyen sarjan toppari ja alakertamme suorastaan huutaa kolmemetrisen hirviön perään.

Myönnettäköön että päästettyjen maalien saldo on meillä varsin murheellinen ja kenties ihan aiheesta useat tekevät uusia arvioita puolustamisestamme kun hyökkäyksen tehot ovat kuivuneet. No kyllä puolustaminen on ollut agendalla koko alkukauden mutta vasta nyt alamme ymmärtää tilanteen vakavuuden. Tilanne on kuitenkin hieman omituinen, onko vika toppareiden, maalivahdin, laitapuolustajien, keskikentän / koko joukkueen puolustamisen vai kaikkien näiden summa. Ehkä sittenkin viimeinen arvio on lähimpänä totuutta, itse en lähde ainakaan pelkästään toppareita tuomitsemaan.

Itse asiassa odotan todella mielenkiinnolla miten Vermaelen käsittelee tilanteen. Oma maali tuskin nostatti tunnelmia mutta onko Belgialainen niin viileä kaveri kuin antanut ymmärtää. Hän on hävinnyt pari kohtalokasta pääpallotilannetta viime peleissä ja nyt hän on uuden tilanteen edessä kun kuherruskuukaudet ovat takana ja etenemme kohti pimeneviä ja viileneviä kelejä Englannin kentillä. Stoke on mitä mainioin mittari ensi lauantaina mitä tulee fyysisyyteen ja Vermaelen siinä missä koko joukkue saa mahdollisuuden näyttää miten puolustetaan erikoistilanteita.

Valioliigaseurat julkistivat eilen mielenkiintoisia lukuja siitä miten paljon seurat ovat tilittäneet maksuja agenteille. En yksinkertaisesti ehdi (osaa) analysoida lukuja muuta kuin että ManUn lukema hämmentää siinä missä se että maksamme palkkaa noin saman verran pelaajillemme kuin ManU omilleen. Se että kyseisellä ajanjaksolla olemme hankkineet Arshavinin ja Vermaelenin kertonee ettei ole ihan nappikauppaa jatkosopimusten tekokaan tai junioreiden hankkiminen.

Hemmetti, en ehdi oikolukea mitä tuli kirjoitettua mutta sellainen kutina jäi etten ole toipunut sunnuntaista tai ylipäätään kuluneesta reilusta kolmesta viikosta. Vaatii näköjään vielä päiviä että löydän jostain sen positiivisuuden minkä ilman muuta haluan löytää. H*lvetti soikoon että voitto huomenna tekisi hyvää ei pelkästään joukkueelle vaan myös meille kannattajille. Pelkkä ajatus että City katkaisisi onnettomien tasapelien sarjansa voitolla meitä vastaan kuulostaa järkyttävältä.

Hehe, olenko ainoa mutta jotenkin marraskuun parhaan pelaajan valinta ei juuri nyt herätä suuria tunteita tai intohimoja, itse asiassa se ei tunnu lainkaan mielekkäältä.

PS. Kif, tsekkaa nämä!