Arsenal Finland Supporters Club

ARSENAL - Ma…. Oh dear!

Istuin hiljaa, istuin hiljaa pitkään. Tuijotin äänettömälle vaimennettua televisiota, en muista mitä televiosta tuli. Pystyin kuulemaan, tuntemaan vain yhden asian. Vain hetkeä aiemmin olin hakenut sohvalle kaveriksi yhden tähden jalojuomaa, kuulin ja tunsin nielastessani sitä. Nielaisu teki kipeää, se ahdisti, nielin tappiota, nielin tyhjyyttä. Tunnen oloni poissaolevaksi, tunnen oloni joksikin muumioksi..

En kykene rationaalisuuteen millään tasolla, ajatuksia olisi kenties enemmän kuin kertaakaan tällä kaudella mutta pahoittelen etten koe olevani tällä kertaa tilanteessa missä tunnen halua jakaa niitä. Yritän jotain..

En halunnut kommentoida, en halunnut reagoida eilen ottelun alla Arsenal.comissa julkaistuun tuttuakin tutumpaan propagandaan. Kuten kirjoitin, olin luottavainen eilisen suhteen. Nyt en voi kuin lukea tätä propagandaa yhä uudelleen ja uudelleen, miettiä, pohtia, kiusata itseäni.

“I think we are the team who brought out more young players than any other team in the country. That is why if you look forward we are not in a position today where we have to say we have to spend £150million to build a team. We have a team. If we have to add one, even at 30 [million] we can do it, if not we can rely on what we have.”

“I believe as well the extra push can come within the Club and the easy solution is always to look outside. When you look deeply at what is happening to us, we have the best attack in the League; we scored more goals than anybody else. That means at least if you can do that for the first 20 or 21 games, why not in the other 18?”

Olemmeko edelleen prosentin kahden päässä dominoinnista, siitä emme ole kuulleet managerin mielipidettä sitten viime kevään, tahtoisin kuulla. Ei minun pitäisi tieten tahtoen tervata itseäni ja kieriä höyhenissä, mutta ketä Arsene haluaa (yrittää) huijata toistuvasti, yhä uudestaan ja uudestaan. Vielä kerran, viimeisen kerran, me emme ole kukaan puhuneet koskaan, emme koskaan joukkueen vahvistamisesta 150 miljoonalla punnalla. Vain Arsene itse haluaa ampua yli ja yrittää jotenkin todistella ettei ostaminen ole keino, välillä tuntuu että se on peräti poissuljettu vaihtoehto.

Minulle tulee kiusallinen olo että Arsene kaivaa nyt kuoppaa vain itselleen, en h*lvetti minä sitä halua. Se tarkoittaa nimittäin kuopan kaivamista kaikille, jokaiselle kannattajalle, jokaiselle joka työskentelee Arsenalissa, koko seuralle. Tiedän että olen pari tuntia ottelun jälkeen tunnetilassa missä olisi parempi odottaa hetki ja antaa pölyn laskea, ettei tule sanottua mitään sellaista mikä kaduttaa myöhemmin. Valitettavasti minulla ei ole aikaa antaa pölyn laskeutua, minun pitää herätä kukonlaulun aikaan töihin, ansaitsemaan palkkaa mistä voin taas kerran laittaa hieman sukanvarteen jotta pääsisin taas joskus paikanpäälle Lontooseen katsomaan livenä rakkaan seuran edesottamuksia. Kuinka ironista.

Tulin ajatelleeksi pelin aikana että meidän ongelma on siinä ettei Arsene Wenger ole vastuussa kenellekään. Hän on onnistunut rakentamaan saavutuksillaan itselleen aseman joka on epäterve kilpailuyhteiskunnassa, tässä tapauksessa lajissa nimeltä jalkapallo. Se mitä mieltä itse kukin on kilpailuyhteiskunnasta, se ei ole relevanttia, jalkapallo on urheilua ja urheilu on aina kilpailua, kilpailua siitä kuka on paras. Eilisen jälkeen tunnustan ajatelleeni, epäilleeni onko Arsenen tavoite olla paras jalkapallojoukkue, vai onko tavoite olla kilpailukykyinen seura.

Ennen kuin tuomitsette edellisen ajatuksen, älkää suotta, tein sen ihan itse. Juuri nyt minua ahdistaa eniten se että onnistuin virittää itseni niin positiiviselle mielelle ennen eilistä ManUn kohtaamista, se että onnistuin olemaan reagoimatta sille propagandalle mihin valitettavasti tämän blogin alussa olin pakotettu palaamaan. Olin niin innoissani, jännittynyt, mitä vain että menin eilen sunnuntaina ennen peliä täysin vapaaehtoisesti toviksi töihin saadakseni ajatukset hetkeksi johonkin, pulssia hieman tasaantumaan. Kuunnelkaa nyt, menin VAPAAEHTOISESTI TÖIHIN! Mitäkö yritän sanoa, sitä että korkealta ja kovaa tippuminen on v*ttumaista.

Tiedätte allekirjoittaneen, kirjoitan kovin harvoin varsinaista otteluraporttia, tänään jos joskus se olisikin itsemurhaa. Jokainen meistä ‘kirjoittaa’ omansa pelin aikana ja sen jälkeen. Tiedätte senkin että tapanani on sen sijaan kirjata plussia ja miinuksia pelaajille, jotta voisin sitten ottaa kantaa yksittäisten pelaajien tekemisiin ja suorittamiseen, ehkä sitä kautta sitten peilata kokonaisuutta tai jotain. Lopetin eilen merkintöjen ja muistiinpanojen kirjaamisen ManUn iskettyä toisen, tyydyin piirtämään pääkallon Denilsonin nimen perään.

En valinnut Brassia eilen kokoonpanooni, en halunnut. Tiesin kuitenkin että Arsene hänet valitsee, siksi halusin olla positiivinen tämänkin tosiasian suhteen, halusin antaa mahdollisuuden, mietin kuinka monennen. Ja nyt, sitä kuinka monennen, sitä minun ei pitäisi miettiä, sitä pitäisi miettiä managerin, pitkään ja hartaasti. En halua kuulla enää koskaan Arsenen suusta sitä miten mahdollinen vahvistus ‘tappaisi’ ketään, me olemme tekemässä joukkoitsemurhaa peluuttamalla pelaajaa, pelaajia jotka levittävät syanidia kentälle.

Hyväksyn että käytin varsin voimakasta ilmaisua mutta sekin menköön sen piikkiin että eilisen ottelun loppuvihellyksestä tulee pian kuluneeksi vasta kaksi tuntia. Arsene, kumpi on olennaisempaa, se että joku voi joutua uhriksi tarvittavien tekemisten seurauksena vai se että me voitamme Valioliigan tai voitamme ylipäätään jotain? Jos ja kun Denilsonissa on sellaista potentiaalia mitä hänessä täytyy olla, pelatkoon reserveissä, menköön lainalle tai tulkoon kentälle siinä vaiheessa kehittymään kun meillä on varaa siihen mahdollisuus antaa. Tällä hetkellä Denilson on hölkkäävä aikapommi, eilen ensimmäisen 28 minuutin jälkeen brassi oli räjähtää jo kahdesti, se tekee noin kuusi potentiaalista räjähdystä per ottelu ja oli vain ajan kysymys että pommi sitten räjähtää, useamman kerran.

Voi voi, tekee jo lähes kipeää tämä ironia mutta näin parjattu pelaaja juuri ottelun alla:

“We lost two games against Manchester United in the Champions League but we learned from both. I remember Evra saying it was men against boys. We’re not boys any more, I am a man and I’ll show that on the pitch. I don’t like to talk too much off the field, I just want to show it out there.”

Mitä Denilsonille on tapahtunut, sitä on vaikea sanoa, mutta oli se mitä tahansa, suunta on täysin väärä. Korjatkaa jos olen väärässä mutta muistaakseni brassi pelasi viime kaudella eniten minuutteja kaikista pelaajistamme. Muistan senkin että oli vaihe jossa allekirjoittanutkin ylisti Denilsonia meidän parhaana pelaajana, kuinka h*lvetin omituista. Pelasimme silloin tosin tasolla missä taistelimme takaa-ajajina neljännestä sijasta, pelasimme elämästä ja kuolemasta Aston Villaa vastaa. Nyt pelaamme astetta suuremmista panoksista ja siinäkö raja sitten kulkee? Onko Denilson ottanut takapakkia vai onko Valioliigan kärjen taso vain yksinkertaisesti pelaajalle liikaa, vai molempia. Miten vain, jos Denilson on avauksessa ensi sunnuntaina, vastuu on vähintään yhtä paljon Arsenen kuin pelaajan.

Ja kun nyt lähdin näin voimakkaaseen hyökkäykseen pelaajaa kohtaan, mennään loppuun asti. Tunsin oloni myrkytetyksi kun Arsene oli lopulta nähnyt tarpeeksi ja otti Denilsonin vaihtoon. Brassin ilme oli kuvottava. Kasvoilla oli jokin ihmeellinen itserakas, ironinen, välinpitämätön, vastuuntunnoton virne, melkein hymy.. Miksi minä, teinkö jotain väärin, noh, näin tänään, huomenna on uusi päivä. Olen h*lvetin pettynyt Denilsoniin, en ymmärrä miksi Arsene valitisi hänet avaukseen.

En tiedä, on syytä vakavaan pohdiskeluun, en sittenkään jaksa uskoa että olisimme niin paljon huonompi joukkue kuin eilinen antoi ymmärtää. Jos langetin juuri tylyn tuomion yksittäiselle pelaajalle, lopulta vastuu lankeaa hänelle joka taas ei ole vastuussa kenellekään, managerille. Wenger oli vastuussa mm siitä että jostain käsittämättömästä syystä Andrei Arshavin teki paluun hyökkäyksen keskelle, miksi h*lvetissä. Me kokeilimme sitä hetken, venäläinen kadotti siinä kokeilussa tehonsa ja motivaationsa. Hän sanoi ettei viihdy siellä ja Arsene sanoi että se oli vain pakon sanelema tilanne, eikä se toiminut.

Sitten Arsene sanoi ettei meillä kuitenkaan ole mitään tarvetta hankkia hyökkääjää, ei vaikka vähintään 30 miljoonaa puntaa polttelee taskussa ja makaa pankkitilillä käyttötilin surkealla korolla. Ei ei ei, ei ole tarvetta koska Nicklas Bendtner palaa tositoimiin loukkaantumisen jälkeen, hän on se pelaaja joka on fyysinen, pitkä ja joka on juuri vaikuttanut harjoituksissa pirteältä, hyväkuntoiselta jne jne, näinhän Arsene toimittajille totesi.

Aston Villasta ei tullut voittoa, ei se mitään, me olemme tehneet liigassa eniten maaleja ja meillä on Bendtner, emme tarvitse hyökkääjää, ManU kaatuu. Mutta mutta, mitä jos sittenkin Nicky aloittaisi vaihdossa ja laittaisimme Arshavinin hyökkäyksen keskelle, se voisi toimia, kuka tietää, emme kuitenkaan tarvitse hyökkääjää, höpö höpö, me olemme tehneet liigassa eniten maaleja, se pitää muistaa.

ManU siirtyy johtoon.. siirtyy kahden maalin johtoon.. siirtyy kolmen maalin johtoon, Niclas istuu vaihdossa. Juutti istuu vaihdossa vielä 20 minuuttia sen jälkeen kun ManU on tehnyt kolmannen.. ja Andrei tappelee eilen jopa kovin yksinäisenä kärkenä keskellä. Mitä h*lvettiä Arsene oli ottanut ennen peliä? Meidän taktiikka oli kovasti enemmän 451 kuin tuloksekas 433 ja olimme kotona, Grovella. Arshavin pelaa ylhäisessä yksinäisyydessä ja Wenger varmaan mietti harmaantuvia hiuksiaan sukiessaan että ei hätää, me olemme iskeneet eniten maaleja liigassa, emme tarvitse hyökkääjää, meillä on Nicklas.

Kokoonpanon ja taktiikan suhteen menimme eilen pahasti metsään, me suorastaan lahjoitimme kotikentän tuoman edun ManUlle. Jos B52 olisi ollut avauksessa aiheuttamassa hämmennystä ManUn helvetin kolmos- ja nelostopparille, jos juuttia olisi tuettu laidoilta rohkeammin a’la Andrei ja Nasri / Rosicky, jos, jos.. Me emme tarjonneet ManUn pelaajille sitä uhkaa mikä meidän tehoilla ennen alkuvihellystä on varmasti ollut, me olimme kesyjä ja varovaisia taktiikassamme, Andrei oli liian helppo ManUn puolustuksen pideltäväksi yksin ja kovin kauaa ManU ei tätä ihmetellyt, he ymmärsivät että hei, eihän liigan tehoikkain hyökkäys kovin ihmeellinen olekaan. Henkinen yliote siirtyi vaivattoman nopeasti vastustajalle ja me tarjoilimme sen.. Arsene tarjoili sen hopealautaselta.

Nyt saa alkaa riittää, voimat alkavat hiipua. Olen kyllä mykistynyt että ManU voi tulla Grovelle ilman kahta ykköstopparia, ilman kahta maailman parhaisiin lukeutuvaa keskuspuolustajaa ja me olemme niin hampaattomia varamiehistä puolustusta vastaan. En tiedä missä vaiheessa Arsene sai tietää ettei edes Vidic pelaa, mutta en voi sulattaa että olimme niin negatiivisia, emmekä halunneet hyödyntää rohkeasti tarjottua mahdollisuutta. Miksei Nicklas, tuo hyökkääjä minkä takia me emme tarvitse Dzekoa tai Chamakhia ollut avauksessa, miksi hakkasimme lähtökohtaisesti ja tietoisesti päätämme seinään laittamalla Arshavin kovin yksin taisteluun tuulimyllyjä vastaan, mysteeri.

Tätä ihmettelyä puoltaa mielestäni sekin että Cesc oli eilen hyvin merkitty mies. Jos Cescillä on tila normaalia vähemmässä, se johtaa siihen että joudumme pelaamaan useammin pidempiä syöttöjä ja tulemaan enemmän laitojen kautta, mikä taas tarkoittaa enemmän keskityksiä. Ajoimme kaikessa umpikujaan koska meillä ei ollut hyökkäyksen kärjessä mitään asetta osin kaverin pakottamaan tilanteeseen, näytimme ajoittain joukkueelta jolla ei ollut mitään suunnitelmaa. Pistittekö merkille, Alex Songille siunaantui kolme maalipaikkaa, kolme maalipaikkaa sieltä parhaasta päästä mitä meille ylipäätään siunaantui. Väitän että jo se kertoo kovasti paljon kuinka neuvottomia olimme.

Manuel Almunia.. en jaksa, enkä muitakaan yksittäisiä pelaajaa (Walcott vaihdosta ratkaisemaan ennen Nickyä?) enää kirjoitettuani jo ihan liikaa, kärsiessäni joka sanan kirjoitettuani jo ihan tarpeeksi yhdelle kertaa. Näimme eilen kentällä kaksi kenties Valioliigan kuuminta pelaajaa (Anelka kolmas?), kapteenimme ja Shrek Rooneyn. Tekee kipeää myöntää, ManU onnistui pimentämään Cescin ja epäonnistuneen taktiikkamme plus pelaajavalintojen myötä olimme neuvottomia tämän tosiasian edessä. En sitten tiedä oliko Shrek millään tapaa erikoisvartioinnissa mutta yhtä kaikki joudun s*atanan s*atana myöntämään että hänelle annettiin tila ja mahdollisuus olla inspiraatio ja johtaja jota en olisi halunnut todistaa. Siinä missä ManUn koko joukkue kykeni ikään kuin nojaamaan Rooneyn hyökkäyksen johtamiseen, meillä ei ollut mitään mihin nojata.

Alex f*ckin’ Ferguson vei eilisen sata nolla, ilman ykköstoppareita, what a shame.

Tunnelma Grovella oli kaverin iskettyä kahden maalin johdon hämmentynyt, epätietoisen- ja toivoisen hiljainen, pettynyt. Tällaisten pettymysten, näiden lipunhintojen jälkeen, odotan kovin hämmentynyttä kotiyleisön kannustusta tästä eteenpäin, kaikki kysyvät jotain, kenelläkään ei ole vastausta, ihmiset siirtyvät odottavaan mielentilaan, he odottavat vastauksia. Jos joku suunnittelee reissua Lontooseen, takaan että lippuja Grovelle on varsin helposti saatavilla.

Arsene kielsi ettäkö Englannin cupista tippumisella olisi ollut jotain vaikutusta eiliseen, h*lvetti, ihan sama oliko vai ei mutta kahdesta pokaalista olemme jo luopuneet, väittäisin pitkälle ehdoin tahdoin. Eilen otimme kipeän askeleen siihen suuntaan että jäljellä on pian vain yksi, Mestareiden liiga vaikken vielä sitä halua julistaa, en p*rkele halua, tulee muuten liian pitkä kevät. Joku (minäkin) voisi sanoa että voitto ensi sunnuntaina Stamford Bridgellä ja olemme edelleen mukana. Juuri nyt tuo ajatus tuntuu vain kovin kaukaiselta ja valitettavasti kovin mahdottomalta. Teimme sen tosin viime kaudella, voitimme sinisten luolassa, edelleen tosin kiitos lentävän hollantilaisen.

Lohdutuksen sana loppuun, me olemme edelleen loistavissa asemissa sijoittuaksemme neljän joukkoon, paremmissa kuin viime kaudella, eli olemme menneet eteenpäin? Tämän todettuani tunnen kyllä aavistuksen mielipahaa, onko se neljän joukkueen sijoittuminen sittenkin projektin tässä vaiheessa tavoite? Olen tänään takuulla töissä taas pelipaita päällä mutta luoja varjelkoon jos joku tulee utelemaan ajatuksiani eilisestä, antakaa minun olla, tarvitsen nyt aikaa.. ja vielä kulauksen tai kaksi nielaisun kipeää tunnetta. Brb! Keskustelua jos ei muuta, sitä eilinen herätti.