Arsenal Finland Supporters Club

Jokseenkin näin.. Eli ensin analysoimme kukin tyyliillämme sunnuntaisen nolon ja tylyn tappion ManUlle. Pölyn hiukan laskeuduttua ja pahimman tunnekuohun liennyttyä oli reaktion vuoro, edelleen jokainen tyylillään, allekirjoittaneen nostaessa kädet ylös ja luovuttaessaan täyden vastuun hänelle jolla se yksinoikeudella on muttei valitettavasti vastaa siitä kenellekään.

Tämän jälkeen tulee sitten odotus.. Hämmentävä, jännittynyt, pettynyt, posititiivinen, vihainen, turhautunut.. Odotus missä tunnelmissa tahansa, jälleen kukin tyylillään ja tahollaan. Tuskin kuitenkaan olen väärässä todetessani että jokainen meistä odottaa tulevaa sunnuntaita, joku vielä toivoen ihmettä peilaten ManU otteluun, toinen odottaessaan viimeistä naulaa arkkuun ja kolmas jotain siltä väliltä.

Edellisten kolmen kohdan lisäksi listalle voisi kenties lisätä sanan tuomio, siksi pitkälle moni kannattaja on mielipiteineen mennyt, siitäkin huolimatta että tammikuu on juuri vaihtunut helmikuuksi. Ja ei, minulla ei ole mitään oikeutta tuomita tuomionsa antaneita, en minä osaa puolustaa viiden vuoden kuivaa jaksoa tai sitä että heitimme romukoppaan Englannin cupin ja liigacupin, tietoisesti. Ja ei, en todellakaan osaa puolustaa sitä ‘viisautta’ ettemme vahvistaneet joukkuetta tai että Denilson hölkkää viikosta toiseen avauksessa tai sitäkään että sateentekijä Bendtner ei sitten olekaan sateentekijä, koska ei ole avauksessa.

Mutta kuten sanoin, edustimme sitten itse kukin mitä tahansa ääripäätä tai jotain siltä väliltä kuten valtaosa, odotamme tulevaa sunnuntaita ja vierailua Stamford Bridgelle. Edelliseen lauseeseen viitateten kerron oman huomioni.. Siinä missä koen itse jollain omituisella tavalla syyllisyyttä siitä että arvostelen kovin sanoi Wengerin tekemisiä tai tekemättä jättämisiä, tai että arvostelen vielä huomattavasti kovemmin sanoin yksilöitä, tekisi mieli väittää että arvostelijoiden ja kriittisesti suhtautuvien määrä on jyrkässä kasvussa.

Pitäisikö minun sitten tuntea peräti syyllisyytta kriittisyydestäni, ei missään tapauksessa. Näen itse asiassa että olemme ajautuneet jossain määrin liiaksi jonkin ‘rautaesiripun’ taakse missä emme uskalla olla kriittisiä, meidät on saatu uskomaan ettei kritiikki voi käytännössä johtaa mihinkään, kukaan ei sitä kuuntele, tai mikä vakavinta, olemmeko peräti jollain tavalla tilanteessa missä näkisimme ettei kritiikki ole edes sallittua. Ne jotka uskaltavat kritisoida, heidät pitää tuomita, he ovat väärässä, he ovat ‘pahoja’ ihmisiä ja vaaraksi yhteisölle.

Itse olen kirjoittanut monet kerrat kuinka Arsene on sanonut toivovansa kritiikkiä, rakentavaa kritiikkiä. Asiassa on ongelma, ongelma joka vesittää tämän managerin kainon toiveen. Olen nimittäin pannut merkille että samalla kun Arsene kertoo olevansa avoimen kritiikin kannattaja, hänelle mikään kritiikki ei lopulta ole rakentavaa. Mitä enemmän kannattajat, toimittajat, ex pelaajat jne kritisoivat, neuvovat, vihjaavat.. sitä syvemmäksi kuilu managerin ja muiden välillä tuntuu syvenevän. Olemme tilanteessa missä yhä useampi toivoo pientä vyön löysäämistä, pientä vastaantuloa ja vähän periksi antamista samalla kun toinen puree vain entistä tiukemmin hampaansa yhteen, eikä takuulla aio antaa periksi, ei tuumaakaan, päinvastoin.

Haluan vilpittömästi uskoa että Arsene on vastuussa, haluaa olla vastuussa kannattajille mutta vuosien vieriessä ja projektin valmistumista odottaessa tunnustan ajattelevani päivä päivältä enemmän että hän on vastuussa enemmän ja enemmän omille periaatteilleen. Oliko eilen kun kirjoitin että siinä missä managerin tehtävä ei ehkä olekaan kuunnella kannattajia, kyllä näin suuren seuran sisältä pitäisi löytyä taho joka vaatii myös urheilullista menestystä, eikä niin kuin nyt että kaikki ovat hiljaa tyytyväisiä kun seura tekee taloudellista voittoa voiton perään.

Saimme eilen lukea uudesta sadan miljoonan punnan mahdollisesta sponsorisopimuksesta, saimme lukea kuinka tuore markkinointipäällikkömme suhtautuu avoimesti ideaan lisätä sarjaan ottelu numero 39, markkinapeli jossain kaukoidässä. Angus Kinnearin mukaan annamme ‘tasoitusta’ mm ManUlle ja Poolille kun leireilemme kauden kynnyksellä Itävallassa, emmekä markkinoi itseämme Aasiassa tai Amerikassa. Minä sanon että annetaan ManUn hoitaa Valioliigan markkinointi missä päin tahansa maailmaa, voitetaan me liigamestaruus kolme kertaa peräjälkeen ja eiköhän se ole lopulta se paras keino markkinoida ja tehdä seura tunnetuksi.

Päivän teemaan, odotus, sopi vallan mainiosti se että eilinen uutispäivä oli äärimmäisen hiljainen. Liekö sitten joukkue johtajineen vetäytynyt hetkeksi haavoja nuolemaan ja katsomaan peiliin. On täysin selvää että sunnuntain tappio, selkeä tappio paremmalleen antoi aihetta mietiskelyyn, itse kullekin. Yhtä selvää sekin että vaikka mm Cesc ehätti välittömästi kertomaan että nyt suurin virhe olisi painaa päät alas ja että nyt pitää vain uskoa, helppo tilanne ei takuulla ole.

Totta h*lvetissä usko pitää vain yrittää kaivaa jostakin mutta kovalle koetukselle se joutui. Se että ManU oli lopulta jopa ylivoimainen, toistamiseen peräjälkeen meidän omalla kotipihalla, on aivan luonnollista että puseroon hiipii pieni epäusko. Miten sitten pelaajat yhdessä osaavat asian käsitellä, miten unohtaa ManU ottelu ja miten pyrkiä lähtemään puhtaalta pöydältä Stamfordille, aivan kuin edellinen olisi ollut vain työtapaturma, siinä on haastetta kerrakseen.

Haastetta on varmasti Arsenellakin, tai näin haluan asian nähdä, eri asia voittaako periaatteet jälleen vai uskaltaako Wenger haastaa, niin, omat periaatteensa. Kokisiko Arsene pettävänsä itsensä jos jättäisi Denilsonin pois avauksesta, kokisiko hän sen niin että se tarkoittaisi vastaan tuloa ja periksi antamista kannattajille, kamala ajatus! Voisiko olla pieni mahdollisuus että Wenger haluaa olla vastuussa omalle projektilleen niin paljon että ymmärtää jättää Denilsonin hetkeksi huilaamaan.

Hassua itse asiassa ettei Arsene näe vastuutaan siinä miten kalliiksi projekti Denilson on käymässä, tai sitten se on juuri se ajatus mitä vastaan le boss taistelee. Katsotaan asiaa seuraavasti; Denilson maksoi aikanaan noin neljä miljoonaa puntaa, hyvin varovaisestikin arvioiden brassi on palkkoineen maksanut jo tuplaten siirtokorvauksensa verran. Olisi voinut olettaa että tässä vaiheessa Denilsonin hinta olisi jo moninkertainen, mutta maksaisiko joku seura hänestä sitä minkä me maksoimme hänestä vajaat neljä vuotta sitten, puhumattakaan summasta joka kattaisi mainitut palkkamenot päälle?

Juuri nämä ovat niitä inhottavia periaatteellisia kysymyksiä joiden kanssa Arsene tappelee, tai tuskin edes tappelee. Sitä minä en voi sulattaa että joukkueen menestyksen edelle ajaa jokin kiero periaate siitä miten järkevä ja edun mukainen vahvistus voisi ‘tappaa’ potentiaalin, huom!, potentiaalin. Jos pelaaja on tarpeeksi hyvä, kyllä hän raivaa tiensä parrasvaloihin. Jos hankkisimmekin vahvistuksen, mikäli potentiaali puhkeaa kukkaan, hän kyllä ottaa paikkansa vahvistuksen nenän edestä. Ja muistetaan nyt se etten ainakaan minä tiedä yhtään nuorta pelaajaa, en meillä, en missään, joka ei olisi kertonut kuinka hienoa on ollut saada harjoitella todellisten huippujen kanssa ja kuinka h*lvetin paljon heiltä on oppia tullut.

Sen lisäksi että meillä on edelleen varsin nuori joukkue, vaikkei ehkä sittenkään ihan niin nuori kuin yleisesti annetaan ymmärtää, ehkäpä meillä on liian nuori ‘Arsenal’. Ymmärsittekö mitä yritin ajaa takaa, ehkäpä meiltä puuttuu Giggsit, Scholesit, Terryt, Lampardit, Gerrardit ja Carragherit joita nuoret mutta myös valmiit vahvistukset katsovat jossain määrin ylöspäin ja kunnioittavat. Voisiko Campbellin hankinnan taustalla olla jotain tähän viittaavaa ja vaikkei hän nyt mikää todellinen true Gooner olekaan, on hän kuitenkin meidän väreissä voittanut ja saavuttanut paljon, niin, saavutuksia jota meillä ei muuten tällä ryhmällä ole.

Onko Arsene vienyt projektinsa liian pitkälle siinä mielessä että nuori pelaaja kokee palkinnon ja voiton olevan siinä että saa sopimuksen meidän upeaan seuraan. Ajatelkaa nyt h*lvetti tätä eilen kuultua uutista.. Jay-Emmanuel Thomas ajelee ilman korttia aamuyön tunteina ja joutuu poliisin pidättämäksi. No ei siinä mitään jos nuori hölmöilee, ehkäpä se kuuluu asiaan. Mutta Jay ei hölmöillyt vuoden -96 Opel Astralla vaan h*lvetin 100000 punnan Mercedes McLarenilla.

Siis oikeasti näin niin punaista lukiessani uutisen että kalpeaksi veti. Millä v*tun saavutuksilla tämä jätkä kruisailee maailman omistajana 100000 punnan Mersulla kortitta aamuyöllä?! Kaverin pitäisi olla nukkumassa ja miettimässä miten murtautua niin pian kuin mahdollista Arsenalin avaukseen. Eipähän tarvitse enää ihmetellä miksi meidän palkkamenot ovat Valioliigan kolmanneksi korkeimmat.

Odotitteko että olisin kommentoinut tätä Montenegrolaista lupaavaa topparia, Stefan Savicia. Nuorta miestä joka sanoo kirjoittavansa sopimuksen huomenna mutta ehkei sittenkään koska seuransa ymmärsi viime hetkellä että Arsenalia kannattaa rahastaa, menevät halpaan kuitenkin. En h*lvetti kommentoi, ei voisi vähempää kiinnostaa Stefan Savic juuri nyt. Miksi edes otin puheeksi..

Olinko kriittinen, kaiketi. Olinko negatiivinen, liian negatiivinen enkä näe metsää puilta, ehkä. Olinko rehellinen, olin! Miten vain mutta odotan, olen odottanut pitkään. Odotusta ei vähennä se että tätä kirjoittaessa taustalla kirmasivat tasapelin Hull City ja Chelsea. Se nostattaa kuitenkin vain meidän kannattajien odotuksia ja managerin suosikkitermiä lainaten väitän että meidän olisi naiivia ajatella että Chelsean jääminen tasapeliin Hullin vieraana vähentäisi paineita mitä joukkueena kohtaamme kun sunnuntaina sinisen roskasakin haastamme, heidän takapihallaan.

Olisi jo sunnuntai!