Arsenal Finland Supporters Club

Tiedätte että allekirjoittaneella on työkiireitä ja blogiin panostaminen vaatii ponnisteluita, totta h*lvetissä tiedätte, kerronhan sen lähes joka päivä. Ei, ei tämäkään päivitys tee poikkeusta mutta tällä kertaa kohtasin tilanteen että tarinat alkavat loppua, niin maan alle tuntuu seura piiloutuneen mitä ilmeisimmin haavojaan nuolemaan. Toivottavasti ovat katsoneet kaikki asianomaiset myös peiliin, pitkään ja hartaasti, siihen on aihetta.

Pelaajien on syytä kysyä itseltään annoinko kaikkeni, teinkö 110 prosenttisesti kaiken minkä voin ja osaan. Manageri voi puolestaan kysyä itseltään miksi olemme hävinneet housut kintuissa Chelsealle peräjälkeen kolmesti ja viiden edellisen ManU ottelun saldo on neljä tappiota ja tasapeli? Ja jos Arsene on kysynyt heiltä jotka ovat prosentin kahden päässä dominoinnista antoivatko he kaiken ja vastaus on ollut kyllä, sitten managerin on syytä olla huolestunut, h*lvetin huolestunut.

Epäilemättä jo tässä vaiheessa kaikille kävi selväksi että blogisti on edelleen kovasti kriittisissä tunnelmissa, miksen olisi? Sunnuntai on edelleen tuoreessa muistissa vaikka kuinka haluaisin kääntää katseet tulevaan. Kuulen yhä korvissani sen hämmennyksen äänen mikä lähtee 60000 ihmisestä kun ManU siirtyy kahden maalin johtoon, se oli käsin kosketeltavan epätodellista, kukaan Gooneri ei olisi halunnut todistaa sitä hetkeä, se oli nolo tilanne.

Edelleen voin kysyä miksen olisi kriittisissä tunnelmissa, tottakai minussakin elää toivo, mutta toivo ja todellisuus ovat toistaiseksi kaikkea muuta kuin kohdanneet ja toive toteen käynyt, me emme ole voittaneet Stamfordilla.. H*lvetti, vielä. Älkääkä kukaan epäilkö ettenkö toivo vaikka kriittinen olenkin, en takuulla toivo mitään enempää.. Paitsi niin järjetöntä lottovoittoa tms jotta voisin ostaa muutaman pelaajan jotka voisin vuokrata ruokapalkalla Arsenelle, joka tosin tuskin hankkimiani pelaajia huolisi, sehän ‘tappaisi’.

Minä uskallan nostaa reilusti kissan pöydälle, me olemme jälleen tilanteessa missä en haluaisi meidän olevan. En yleensä yksinkertaisesti ehdi lukea kolleegojen blogeja, valitettavasti, mutta tällä kertaa uutiset olivat todella niin kortilla ja luovuus kateissa että tein pikaisen katsauksen muutamiin. Miten kissan pöydälle nostaminen sitten liittyy tähän? Siten että olen kovasti pahoillani että olemme jälleen tilanteessa missä lähes ykkösuutinen on kuinka Chelsea jäi tasapeliin Hull Cityn vieraana.

Nyt, olen kirjoittanut asiasta lukuisia kertoja, meidän pitäisi olla huolissaan vain ja ainoastaan omasta tekemisestä, ei tuijottaa muiden tuloksia, ei nyt h*lvetti ainakaan tässä vaiheessa kautta kun olemme juuri edenneet helmikuun puolelle. Noin vuosi takaperin fokus oli Aston Villassa, heidän tuloksissa. Kaikki tämä kertoo vain ja ainoastaan siitä ettei asiat omassa leirissä ole mallillaan, piste. Tottakai voimme alkaa miettiä muiden tekemisiä siinä vaiheessa kun kautta on jäljellä kolme kierrosta ja olemme tasapäin taistelussa liigamestaruudesta.

Meillä toisten tekemisten seuraamisesta on kuitenkin tullut ikävällä tapaa arkipäivää joka alkaa jo ennen vuodenvaihdetta. Tälläkin kaudella se käynnistyi todenteolla kaiketi jo marraskuussa löytäessämme itsemme silloinkin housut kintuissa omalta kotipihalta Chelsean nöyryytettyä meitä Grovella. Lohduttiko kaiken kärsimyksen jälkeen sitten seuraavat, ensin Arsene:

“I always felt the games against the rest of the top four would determine the league. But last year Manchester United proved me wrong on that - they won the title after taking just five points from those six games.”

Manuel ‘olenko hyvä?’ Almunia komppasi:

“We are on schedule to do good things this season, we have only a little step to get back to the top of the league. Sometimes it is better to come back from third or fourth to challenge than to be at the top all the time.”

Oh boy, I feel so much better, kyllä tuli heti paljon luottavaisempi olo. Löysin edellisistä tasan yhden hyvän asian, Arsene myönsi olleensa väärässä, siis toistan, Arsene Wenger myönsi julkisesti olleensa väärässä! Laittakaa rasti ruutuun ja päivämäärä talteen. Hyvä on, kriittisyyteni saa nyt ironisia ja sarkastisia piirteitä, se ei ollut tarkoitus, jokin vain johdatti minut tähän tilanteeseen enkä kyennyt laittamaan vastaan, jokin korkeampi voima. Manuel voi taas puolestani keskittyä etsimään kadonnutta itseluottamustaan ja jättämään filosofian muille.

Talous, sekin on uutisten puutteessa ollut esillä allekirjoittaneen toimesta usein, viimeksi eilen kun ihmettelin Jay Emmanuel-Thomasin Mercedes McLarenia. Syytä todeta tähän väliin jos en sitä joka kerta muista mainita, jos sitten taloudesta aina silloin tällöin kirjoitankin, se ei takuulla ole vahva alani, ei ainakaan kun näin suureen korporaation bisneksistä puhutaan, oman tilinauhan plussalla pitämisessä riittää haastetta ihan riittävästi. Haha, käytinkö juuri rakkaasta seurastani puhuttaessa termiä korporaatio, ei kai tilanne sentään niin hälyttävä ole? Pelottavaa!

Kiireinenkin työpäivä sujuu aina nopeammin kun harrastaa pohdiskelua, oman seuran asioita miettien. Siitä en tiedä sujuuko työpäivä sitten välttämättä paremmissa tunnelmissa mutta nopeammin yhtä kaikki. Siis selittelyjen jälkeen sitä taloutta. Pohdiskelin nimittäin tätä meidän kompurointia niitä vastaan joiden kanssa haluamme kilpailla maineesta ja kunniasta ja kuinka kukaan ei hiiskahda asiasta sanallakaan, ja tarkoitan nyt tottakai kun taloudesta puhutaan heitä jotka seuran omistavat.

En minä tästä nyt pitkää ajatusleikkiä saa aikaan toisin kuin kenties joku ekonomisesti lahjakkaampi saisi mutta eikö herätä kysymyksen jos toisen tämä omistajien hiljaisuus. Sormi osoittaa tottakai kaikkia mutta ehkä sittenkin eniten Stan Kroenkea ja Alisher Usmanovia, tai jälkimmäisen Red & White Holdings yhtiötä. En nimittäin voi lyhyellä pohdiskelulla tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin että he ovat tyytyväisiä omistajia, siitäkin huolimatta että takana on pitkä pokaaliton putki ja kovasti synkkä varjo leijuu kuluvankin kauden yllä.

Tiedän.. Tai siis en tiedä, olen antanut itseni ymmärtää, että Kroenke olisi urheilumies henkeen ja vereen. Onko asia näin vai onko hän sittenkin vain liikemies joka nyt vain on äärimmäisen kiinnostunut urheilusta, urheilubisneksestä. Toistaiseksi kaikki on hyvin, paikka Mestareiden liigassa saavutetaan kaudesta toiseen ja edelleen mutta korostaen sanaa toistaiseksi, Emirates täyttyy maailman kalleimmista pääsylipuista ja pokaaleiden puutteesta huolimatta. Jos puhutaan bisneksestä, omistajien toiminta vaikuttaa perin viisaalta mutta kun nyt puhutaan toki liiketointa huomioiden ennen mitään muuta jalkapallojoukkueesta, urheilusta, eikä minun tarvitse taas kerran toistaa mikä on urheilun perimmäinen tarkoitus. Me emme h*lvetti toimi millään Suomen Palloliiton Kaikki Pelaa -säännöillä.

Entäpä sitten Usmanov ja yhtiönsä. Ei taantuma vielä missään tapauksessa ohi ole mutta sitten pahimman aallonpohjan osakekurssit ympäri maailman pörssien ovat nousseet hurjaa tahtia ja uskaltaisinko väittää ettei Usmanov persaukinen ole. No oli miten oli, mutta Kroenken enemmän ja vähemmän varastettua shown, olisin kuvitellut paljon, h*lvetin paljon rajumpaa propagandaa Usmanovin leiristä, etenkin tällaisina hetkinä kun epäusko yrittää vallata alaa kannattajien keskuudessa ManUn ja Chelsean osoittaessa toistuvasti että he painivat edelleen omassa sarjassa (ei, en halua allekirjoittaa tätä mutta ymmärrätte tarkoitusperän).

‘Lyhyellä matematiikalla’ (todella lyhyellä, hah) en voi ajatella muuta kuin että Usmanov on hänkin yhtiöineen ainakin toistaiseksi tyytyväinen omistaja jolla ei ole suurta tarvetta lähteä hämentämään tilannetta. Haistanko että kaiken taustalla on juurikin maailman talouden toipuminen, ainakin usko siihen ja he jotka meidät omistavat, he näkevät miljoonien ja taas miljoonien tuotot mm Highbury Squaren tiimoilta ja edelleen erittäin tuottoisan bisneksen jahka stadion on velkojilta lunastettu.

Näitä asioita odotellessa urheilullinen puoli pysyy toissijaisena siinä määrin että riittää kunhan pysymme ‘globaalilla kartalla’ olemalla mukana Mestareiden liigassa, mikä tarkoittaa samalla että meidän hardcore fanienkin toivo ja usko säilyy loppuun asti sillä olemalla neljän joukossa, kärki harvoin niin kauas karkaa etteikö aina olisi olemassa se pienen pieni mahdollisuus jopa liigamestaruuteen. Niin, uskoa meillä on myös nyt, voitto Stamfordilla ja.. Kyllä, olemme Mestareiden liigassa ja vahvasti matkalla kisaan myös ensi kaudeksi.. Miksi omistajien olisi syytä puuttua mihinkään tai kommentoida viime sunnuntain kyykytetyksi tulemista?

Allekirjoitaneella on kovin ristiriitaiset mielipiteet nyttemmin jälleen kannattajien keskuudessa puheisiin mukaan tulleesta David Deinistä. Olen joka tapauksessa takuulla kirjoittanut aiemminkin että se - sallinette sanankäytön -  ‘myyräntyö’ mitä Dein teki seuran johdon, omistajien ja managerin akselilla oli palkitsevaa ja osoittautui toimivaksi. En uskalla väittää nauttiko Dein tasapuolisesti kaikkien tahojen luottamusta, siis ennen kuin sukset sitten menivät ristiin, mutta sitä tuskin kovin moni kykeni kiistämään etteikö tulokset olisi puhuneet puolestaan.

Minulla, meillä kaikilla oli toiveet korkealla Ivan Gazidisin nimityksen myötä, hänen piti olla se linkki minkä Deinissä menetimme. Muistan kuitenkin ellei peräti ihan ensimmäisen Gazidisin haastattelun ja varsin nopeasti kävi selväksi ettei hänestäkään ole astumaan Arsenen varpaille, ei silloinkaan kun edes pieni kyseenalaistus olisi paikallaan. Edellinen toki vain tuntemus, enhän faktana voi mitään tällaista jaaritella. Arvostan toki Gazidisin avoimuutta kannattajien suuntaan, keskusteluyhteyttä, mutta olisi sittenkin parempi jos hänellä olisi urheilullisesti enemmän munaa olla se joka ‘haastaa’ managerin, että Gazidisin tehtävä olisi edesauttaa parhaansa mukaan meitä voittamaan pokaaleja.

No huh, nyt saa riittää, miten kykeninkin puristamaan alun tyhjästä olosta edellisen? Ai niin, tämä Montenegrolainen toppari, Stefan Savic 19v. Hän pelasi eilen harjoitusottelussa suljettujen ovien takana ja Wenger tehnee päätöksen sopimuksen tarjoamisesta tänään. Tekisi edelleen mieli sanoa ettei voisi vähempää kiinnostaa vaikka julmalta kuulostaakin. Sitä vain mm mietin että onko se jotenkin vähemmän paha asia jos nuoren ‘tappaa’ toinen nuori kuin joku kokenut ja valmis pelaaja? Eihän se voi olla hyvä uutinen Bartleylle tai Nårdtveitille jos Savic sopimuksen saa. Sitä paitsi Arsene, eikö se ole lopulta aavistuksen naiivia (hehe) ylipäätään enää puhua kenenkään nuoren ‘tappamisesta’ sen jälkeen kun olet itse raadellut ja teurastanut Phil Senderos’n kaikkien silmien edessä?

Well done Nick Hornby! Sunnuntaita odotellessa ottakaamme kaiken irti John Terryn ympärillä pyörivästä kohusta, tämänkin. Chelsea Football Club, how posh, written and directed by Aaron Spelling. Huomiseen jos on huominen tullakseen..