Arsenal Finland Supporters Club

Viikonloppu se on allekirjoittaneellakin, vapaa viikonloppu. Kiitos Villelle, itse olen enemmän ja vähemmän ‘tien päällä’ ja käytännössä täysin pois tietokoneen ääreltä mutta koska hyvin tiedämme mikä ottelu tänään pelataan, syytä avata läppäri lyhyeksi hetkeksi.

Chelsea - Arsenal ja vilkaisu sarjataulukkoon, paljon suuremmasta ja tärkeämmästä ottelusta voidaan tuskin puhua. Tuntuu että lähes kaikki mahdollinen illasta on jo viikon mittaan tullut sanottua, ollako vai eikö olla pohdiskeli Hamlet William Shakespearen näytelmässä, kaiketi samaa pohdiskelemme mekin tänään.

Olemmeko illan kamppailun jälkeen täysillä mukana taistelussa Valioliigan mestaruudesta vai karkaako kärki auttamattomasti liikaa mahdollisen tappion myötä, jolloin saamme keskittyä varjelemaan paikkaamme kärkitriossa ja suunnata katseet siihen yhteen jäljellä olevaan pokaaliin, Mestareiden liigaan. Mahdollinen tasapeli? Hassua itse asiassa, en ole oikeastaan edes miettinyt mitä se tarkoittaisi, olen jotenkin laput silmillä nähnyt vain ääripäät.

Niin.. usko, toivo ja rakkaus. Pelaajien pitää tänään uskoa, me voimme toivoa ja miten vain, me rakastamme, vai puhuttaisiinko tappion myötä jostain viha- rakkaussuhteesta. Kuten hyvin muistatte, olin viikko sitten täynnä uskoa ja itseluottamusta ManU ottelun alla ja kovin nopeasti tilanteet voivat vaihtua, tänään pelkään pahinta, se on valitettavasti päällimmäinen ajatus vaikka kuinka haluaisin taistella tuulimyllyjä vastaan.

Olin sattumalta eilen television ääressä seitsemän aikaan ja ruudussa oli Canal plussan studiotiimi pohdiskelemassa lyhyesti tämän illan kärkiottelua. Edustiko Markus Auteron ‘yhteenveto’ sitten koko kanavan mielipidettä vai oliko se vain henkilökohtainen näkemys, en tiedä, mutta saimme kuitenkin kuulla Markuksen toteavan että ManUhan siirtyi tilapäisesti Valioliigan kärkeen, Chelseahan kohtaa Arsenalin Stamford Bridgellä. Nämä ovat kyllä sellaisia pieniä lipsahduksia joita en soisi kuulevani, vai voidaanko kysyä oliko kyseessä edes lipsahdus? Julistan yhdeksi illan kiinnitä katseesi kohdaksi Canalin studiotiimin.

Ehkäpä me nyt kuitenkin keskitymme itse peliin, eihän siinä että koko maailma on meitä vastaan ole mitään uutta, sehän on Platinin määräys, se on virallista. Voitto ja kavennamme eron nyt kärjessä olevaan ManUun neljään pisteeseen, tappio ja ero takaisin kärkeen siirtyvään Chelseaan venähtäisi peräti yhdeksään. Omalla h*lvetin lyhyelläkin matematiikalla tappio olisi lähes varmuudella viimeinen naula arkkuun sanoi Arsene sitten mitä tahansa. Kierroksia olisi jäljellä 13 ja karkeasti sanottuna Chelsean pitäisi hävitä kolmesti ja meidän vastaavasti voittaa kaikki 13 ottelua, jokainen ymmärtänee jälkimmäisen haasteen mahdottomuuden.

Minulla on pitkästä aikaa aavistuksen kutina ettei edes Arsene Wenger ole täysin luottavainen ottelun kynnyksellä, ikään kuin hän ei olisi täysin varma mitä on lupa pelaajiltaan odottaa. Arsene yrittää nostaa tunnelmaa ja uskoa niin hyvin kuin se puheen keinoin on ylipäätään mahdollista. Näinhän Arsene aina tekee, eikä tämä ilta ole poikkeus.

“I believe we have the unity, the desire, the spirit and I know that before this game there will be a lot of scepticism around us but I believe in my players and in their spirit. We will show that.”

Se että epäilen Arsenen olevan kuitenkin normaalia enemmän varpaillaan, ettei Arsene olisi täysin luottavainen, se tuli mieleen tästä Arsenen kommentista kun toimittaja uteli kehnosta saldosta ManUa ja Chelsea vastaan.

“I believe this team want to do well but because they haven’t won yet they make it harder in their heads than it really is. When we get close to winning we play with the handbrake on.”

Jos ja kun Arsene tiedostaa tämän, siihenkin olisi kaiketi kannattanut reagoida vahvistamalla joukkuetta, nostaa joukkueen itseluottamusta tuomalla mukaan pari tekijämiestä jotka automaattisesti helpottavat kaikkien tekemistä. Arsene on valinnut toisin, hän haluaa viimeiseen asti kääntää tämänkin haasteeksi joukkueelle joka kuten hän itse totesi, ei ole voittanut mitään.

Puhutaanko sitten vain marginaaleista, voiko käsijarru lähteä pois päältä esimerkiksi voitolla tänään? En usko, me voitimme Stamfordilla jo viime kaudella eikä se silloinkaan lopulta johtanut mihinkään, kyllä tämä joukkue tarvitsee pokaalin, niin omituiselta kuin se kuulostaakin että yksi ainoa pokaali voisi olla niin merkityksellinen. Väittäisin kuitenkin ettei pelaajat tunnetasolla eroa juurikaan meistä kannattajista, me muistamme (vaikkakin koko ajan vähemmän tuoreeltaan) miltä tuntuu kun kapteeni nostaa pokaalin ilmaan ja paperisilppua lentää. Se tuntuu uskomattoman hyvältä, se on orgasmi ja valitettavasti meillä kärsitään nyt erektiohäiriöstä. Joku voisi toki lohduttautua sillä että mikäli Arshavinin paljastus alasti tanssivista pelaajista suihkussa pitää paikkansa, ehkä ihan hyvä ettei silloin puhutakaan mistään äärimmäisestä potenssista.

Kokoonpanosta, hmm.. Tällä kertaa en laita ruudulle mitään, me jokainen tiedämme sen kuta kuinkin paria kolmea kysymysmerkkiä lukuun ottamatta. Maalivahti ja puolustuslinja pysyy samana. Kysymysmerkkejä ovat Diabyn pelikunto, eli jatkaako mighty brazilian vai ottaako Diaby hänen paikkansa ja onko Bendtneristä avaukseen vai jatkaako Andrei turhautumistaan hyökkäyksen keskellä. Edelleen näen pienen mahdollisuuden että Arsene laittaisi Theon peräti avaukseen. En voi todeta muuta kuin että pidän itsemurhana mikäli hölkkääjä jatkaa avauksessa, kuin myös Andrei keskellä.

Voisiko Andreilla kuitenkin olla normaalia helpompi päivä kun vastaan asettuu petturi. Englanti tuntuu lähes seonneen John cheat Terryn tapauksesta. Arsene vähätteli perjantaina kohun merkitystä pelaamiseen mutta itse en ole täysin samaa mieltä. Ei sekään että Terry on nyttemmin entinen maajoukkukapteeni, mutta se mitä hän teki, se on kuitenkin temppu jota edes omien joukkuekavereiden on vaikea lähteä millään asteella puolustamaan. Ymmärsitte kaiketi mitä tarkoitin, vaikka joku kanssapelaaja tarjoaisikin myötätuntoa kohun keskellä, se tuskin on kovin aitoa myötätuntoa. Tai yleisö, miten he reagoivat, voivatko he laulaa Terryn nimeen, mitä se kertoisi puolesta laulajan omasta moraalista?

Summa summarum, tekee mieli uskoa ettei Terryn fokus ole täysin sataprosenttinen mutten silti jaksa uskoa etteikö Ancelotti häntä peluuta. Mahdollinen vapaapäivä ja ajatus että annetaan enimmän pölyn laskea, ehkä se sittenkin vain vaikeuttaisi tilannetta pitkittämällä mitään. H*lvetti, aivan kuin minua kiinnostaisi John Terry! Onko se sitten Nicklas joka managerin mukaan on edelleen parin kolmen viikon päässä täydestä iskusta vai Arshavin joka siis ei todellakaan pidä pelaamisesta keskellä, kuka tahansa mutta annettakoon John ‘teddy’ Terrylle kyytiä jota ei saanut edes pettäessään.

Kun nyt moraalista tule puhetta, voisin kirjoittaa kaiketi kahden blogin verran Arsenen päähänpistosta kertoa meille että hän oli hyvin hyvin lähellä vahvistaa joukkuetta, koko maanantai tehtiin vielä töitä sen eteen, ihan viimeiselle minuutille saakka. Kuinka h*lvetin lohduttavaa kuulla. Se että viimeiset kaksi viikkoa Wenger toisteli toistamistaan että tällä hetkellä ei ole ketään, emme ole lähelläkään hankkia ketään, meillä on parhaat pelaajat, parempia ei ole.

Hän meni aiemmin hieman hiljaiseksi ja normaalista poiketen haki vastausta kysymykseen miten hän lohduttaa niitä kannattajia jotka ovat pettyneitä ettei esimerkiksi uutta hyökkääjää hankittu. Sekunnin mietittyään ja nielastuaan hän toisteli kuinka hyvä meidän taloudellinen tilanne on ja kuinka nuori joukkueemme on jne jne. Oliko paljastuksen tarkoitus senkin lohduttaa, en tiedä, mutta metsään meni professorilta jolta ei kyllä tällaisia sammakoita ole ollut tapana suustaan päästää. Shame on you Arsene, en olisi halunnut kuulla tätä. Jos nyt jotain hyvää asiassa näen niin ehkä sen että ehkei meillä sittenkään ole täydellinen materiaali edes managerin papereissa, ehkä sitten kesällä, kun rahoitamme hankintoja ensin myynneillä.

Lopulta manageri onnistui vielä kruunaamaan sammakkonsa ja mykistämään minut lähes totaalisesti kertomalla kuinka Valioliigassa kolmen joukkoon päätyminen on niin hurja temppu että en voinut tulkita sitä oikeastaan muuten kuin että se sitten lienee meidän tavoite, vaikka pokaalinkin voi laskea tärkeäksi, jossain määrin.

“It’s very important that we win something, we’re here to win trophies, but it depends on what you call trophies. Is it the Champions League, the Premier League, the League Cup? If you win the League Cup you cannot say you win trophies for me.”

Hyväksyn että LiigaCupista voi puhua ylimielisesti jos plakkarissa on sanotaan vaikkapa kolme liigamestaruutta putkeen (ja silti kun katsoin ManUn asennetta ja pelaajia heidän lyötyä Cityn välierässä, näytti kelpaavan h*lvetin hyvin), mutta kun manageri oli juuri aiemmin ehtinyt kertoa kuinka pelaamme välillä käsijarru päällä koska tämä joukkue ei ole voittanut mitään.. Onko Arsene tällä kaudella erityisen hukassa sanomisiensa kanssa?

En minä kiistä etteikö top 3 sijoitus ole kova saavutus, tai etteikö vuodesta toiseen paikka Mestareiden liigassa olisi kova saavutus mutta kovasti tuntuu LiigaCupin pokaali kiinnostavan Manchesterissä, kolmesta perättäisestä liigamestaruudestakin huolimatta, voittaminen on h*lvetin mukavaa! Ai niin, yhtä kolmatta sijaa lukuun ottamatta olimme neljänsiä neljänä edellisenä kautena liigassa. No tuomion aika on toukokuussa, toista (vai jo kolmatta?) kevättä peräjälkeen tällä termillä.

Takaisin tähän iltaan ja Vermaelenkin tietää että häntä odottaa kiireinen iltapuhde. Didi Drogba, oh how I hate that tw*t. Inhoan toki koska hän on pirullisen hyvä hyökkääjä ja hänellä on pirullinen tapa onnistua meitä vastaan. On se sitten Drogba, Anelka tai kuka tahansa, toivottavasti pelaajat ovat katsoneet Rooneyn maalin meitä vastaan yhtä useasti kuin minä olen katsonut. Toistin sitä itse asiassa kaiketi kymmenen kertaa ja ihmettelin mitä Denilson kuvittelee tekevänsä.

Pointti, meidän pitää tukea tänään keskikentältä puolustajia ehkä enemmän kuin kertaakaan tällä kaudella. Kyllä minä lähden siitä että me olemme tänään haastajia ja siksi sapluunan tulisi olla enemmän kuin normaalisti puolustuksen kautta lähtemisessä. Se puolustaminen mitä esitimme viikko sitten, se on paitsi haukuttu ex pelaajia myöden täydellisesti, mutta mikä olennaista, sellaiseen ei tänään ole varaa, vielä vähemmän jos mahdollista tänään kuin Grovella ManUa vastaan.

En ole ihan vakuuttunut kuinka hyvä tämän kauden joukkueemme on mitä tulee vastahyökkäämiseen mutta sen tiedän että teimme siitä jossain vaiheessa taidetta. Tiedän senkin että managerina Arsene ymmärtää vastahyökkäämisen salat loistavasti, vaikka sitten puolustamisen suhteen herää kysymys jos toinenkin. Edelleen tiedän sen että Cescin visiolla höystettynä meillä on yksilöitä jotka voivat olla tappavan tehokkaita vastahyökkäyksissä. Olen edelleen enkä koskaan muuksi muutu vain d-luokan sohvamanageri mutta tänään en lähde siitä kuten kovin usein että alusta asti täysi höyry päälle. Tänään näen että kärsivällisyys on avain voittoon, puolustamme nöyrästi koko joukkueella ja odotamme sitä taianomaista hetkeä kun Song katkaisee, pallo kapteenille ja kahdessa sekunnissa Andrei päättää Nickyn yhden kosketuksen siirron, 0-1.

ManU on tämän(kin) viikonlopun voittaja ja heidän kaksi uhkaaja jakaa tänään jaossa olevat kolme pistettä. Meidän tehtävä on olla viikonlopun toinen voittaja, vapaudu vankilasta kortit on käytetty. Tasapelin sattuessa takaportti saattaa jäädä raolleen mutta tappion myötä rautaesirippu laskee. Kuten heti kättelyssä totesin, en voi valehdella olevani luottavainen. Ehdin myös verrata pelaajia jälleen kerran tunnetasolla kannattajiin ja haen siitä tällä kertaa voimaa. Kuka tietää viikko takaperin kuvittelimme kenties liikoja itsestämme ja ehkäpä meille sopii paremmin olla altavastaajia, ainakin meillä on siitä enemmän kokemusta, haha!

Rakkaamme Mike Dean tuomitsee.

Huh, tulihan sitä taas, nyt läppäri off ja jotain ihan muuta. Käväisin eilen peräti Alkossa ostamassa takuulla kalleimman oluen pitkään aikaan, punertavan ja kirsikkaisen. Se hakee nyt täydellistä lämpötilaa ja ennen ottelua pitää vielä selvittää millaisessa lasissa tämän arvovieraan aromit tulevat parhaiten esiin. Tunnen oloni yllättävän rauhalliseksi, joskin se mennee realismin piikkiin. Cesc ja kumppanit, antakaa minulle mahdollisuus riehaantua.

COME ON YOU REEEEEEEEDS!!!