Arsenal Finland Supporters Club

Chelsea - ARSENAL  2 - 0  (2-0)

Olo on niin tyhjä etten ihmettele lainkaan että ennen eilistä ottelua pään sisällä vellonut stressi laukesi kuten vuoden isä hämäräpuuhissa h*lvetilliseksi migreeniksi Drogban iskiessä toistamiseen. Kärsin siis tätä kirjoittaessa suunnattomasta päänsärystä, halusta olla kirjoittamatta sanaakaan ja taistelen ehkäpä jossain määrin painokelvottomia ajatuksiani vastaan.

En yksinkertaisesti muista vastaavaa lähivuosilta, Drogban iskiessä toistamiseen olin täysin valmis sulkemaan television ja lähtemään piiiitkälle kävelylle ulos tuiskeeseen. Sen verran hyvin itseni tunnen ja sen verran satoja ja taas satoja näitä pelejä on tullut nähtyä etten tuskin kykene edes täysin ymmärtämään miten vakavasta asiasta puhutaan jos ja kun olen valmis jättämään leikin kesken.

Lopulta tilanne päättyi siihen että olin pukenut ulkoiluvaatteet ylleni ja ensin päätin että okei, odotan josko Arsene tekisi heti puoliajalla vaihtoja, jos ei, sitten lähden. Koskaan en lähtenyt mutta se apatia ja ‘tyhjää’ televisioruutua tuijottaminen hakee vertaistaan. Olo oli täydellisen tyhjä ja jos ja kun se näkyy tänään blogissa, väitän että olen syytön. Jokaisen sanan, jokaisen lauseen kirjoittaminen sattuu kuin pesäpallomailalla migreeniseen ohimooni iskettäisiin.

Ennen kuin tuomitsette allekirjoittaneen päivän otsikosta, tahdon vain puolustautua sanomalla että olen niin korviani myöden täynnä kuulemaan kuinka nuori joukkue meillä on, en varsinkaan kuinka loistava taloudellinen tilanne meillä on jne jne. Kuinka usein olen sen sanonut, jään kenties tänään kohtalokkaasti raitiovaunun yliajamaksi matkalla töihin, minä elän tätä päivää, en ensi kautta enkä varsinkaan kautta 2015/2016.

Tulee pian kuluneeksi viisi vuotta kun juhlimme edellisen kerran pokaalia, silloinkin pokaalia jota managerimme ei arvosta, liigassa kolmeen joukkoon pääseminen kun on suurempi saavutus. Aikaa projektille on ollut riittävästi, kauanko kestää jalkapalloilijan ura terävimmällä huipulla? Sanotaan kymmenen (tuskin sitäkään) vuotta terävimmällä huipulla ja projekti on kestänyt tästä ajasta puolet, eikö olisi korkea aika millä mittarilla tahansa luettuna lupa alkaa saada tulosta aikaiseksi.

Kaksi edellistä peliä ManUa ja Chelsea vastaan ovat osoittaneet karusti kuinka kaukana olemme vaadittavasta tasosta. ManU otteluun viitaten Arsene puhui jostain h*lvetin Mestareiden liigan välierien traumasta, kuinka se näkyi tuloksessa.. Mitä v*ttua? Samassa yhteydessä manageri jutteli viime kauden 4-1 kotitappiosta Chelsealle:

“Losing 4-1 to Chelsea last year at home was an accident because we had just gone out of the Champions League and we had a really bad look because we could have been 3-0 up and suddenly it is 3-0 for them. I don’t think we had a bad performance against Chelsea last year.”

Jos ja kun selitykset alkavat olla tätä luokkaa, en todellakaan tiedä kuinka positiivisesti suhtautua tulevaan, oliko eilinenkin onnettomuss tai jääkö siitäkin traumoja? Paha puhua pelaajien puolesta mutta luen juuri SKYlta managerin tuoreen kommentin eilisestä pelistä:

“It is difficult to swallow a defeat like that when we felt we were the better team.”

Siis kuka tunsi, joukkue vai pelkästään käskijä? Ja silläkään ei ole väliä kuka tunsi, jos tunsi. Nimittäin jos jollekin joukkueessa jäi tunne että olisimme olleet parempia tai että olisimme ansainneet eilen mitään muuta kuin pyöreät nolla pistettä, sitten viimeistään olen valmis uskomaan että meillä leijutaan Valioliigan kolmanneksi korkeimmilla palkoilla jossain sellaisessa taivaassa että jonkun pitää pudottaa meidät sieltä takaisin maan pinnalle ja nopeasti.

Lisää virallisilta sivuilta ilmestyi juuri sopivasti:

“I am completely happy with our performance and the spirit we have shown.”

Minä en enää todellakaan ymmärrä kuka yrittää huijata ketä ja miksi. Onko Arsenen viesti joukkueelle ja meille kannattajille, ehkä olennaisinta, onko Arsenen viesti itselleen kaikkea tätä mitä edellä? Tunsimme olleemme eilen parempia tai että kärsimme vahinkotappioita. Olemme kuulleet vastaavaa propagandaa niin pitkään että olemme pian räjähdysalttiissa tilanteessa. Meillä on valtava määrä kannattajia jotka ovat joutuneet toistamaan vain luottoaan manageriin ilman perusteluita mutta kohtaamme pian lumivyöryn jos jotain radikaalia ei tapahdu.

Toistaiseksi Emirates on täyttynyt mutta kuinka pitkään, sitäkö se todella vaatii että Grovella on 60000 sijasta 50000 katsojaa ennen kuin taloudellisen tuloksen positiivisuuteen vannova seurajohto manageria myöden ymmärtää ettei kyse olekaan pelkästä taloudellisesta menestyksestä. Minä pelkään sitä että jos alamme rakentaa tällaisia h*lvetin traumoja mistä Arsene puhuu, traumoja jotka juontavat v*tun edelliseltä kaudelta, tie takaisin huipulle ja Valioliigan voittoon käy yhä hankalammaksi.

Entäpä sitten tämä project youth? Jokainen katsokoon eilistä kokoonpanoa ja miettiköön moniko eilen pelannut on projektin tuote, moniko ostettu, vaikkakin sitten nuorena. Tottakai allekirjoitan että Cesc on nuori, Song on nuori ja vaikkapa Clichykin edelleen 24 vuotias. Mutta jos esimerkiksi Songilla on jo alla yli sata ottelua, Clichyllä yli 200 ottelua ja Cescillä jo hurjat 259 ottelua meidän paidassa, ei me mistään untuvikoista puhuta, tulosta pitäisi alkaa tulla. Vaihdostakin haimme apua Rosickysta ja Ebouesta, emme jostain tulevaisuuden helmistä.

Minusta on edelleen täysin käsittämätöntä kuinka paljon meillä maksetaan palkkaa rehellisesti sanottuna nobodyille jotka ovat kaikkea muuta kuin palkkansa ansainneet. On järkyttävää lukea uutisia reservipelaajista jotka ajelevat Mercedes McLareneillaan poliisia karkuun aamuyön tunteina ilman v*tun ajokorttia ja me maksamme nämä mersut lipun hinnoissa, järkyttävää!! En voi kirjoittaa tietenkään faktana mutta edelleen yhtä faktana kuin reservimersut.. Kumpi olisi tuottoisampaa, hankkia Edin Dzeko 20+ miljoonaa vai syytää samat rahat Randalleitten, Lansburyien, Simpsonien jne jne palkkoihin. Dzekon suhteen voisin kuvitella senkin että mahdollisuudet saada edes sijoituksensa nollakorolla takaisin olisi parempi, pienestä riskistä puhuttaisiin joka tapauksessa.

Seurajohto haluaa katsoa tulevaisuuteen, tekisivät sitten sen. Sukupolvet vaihtuvat ja uusia kannattajia syntyy siellä ja täällä. Paras keino näiden uusien kannattajien, uusien fanipaitojen ostajien ‘rekrytoimiseen’ on menestyä, vain voittajat muistetaan. Minä en ainakaan saa mitään tyydytystä siitä että joku nuori poika valitsee joukkuekseen ManUn, mikä oli ‘helppo’ valinta ja että samalla minä vannon oman seurani nimeen ja pidän näitä gloryhuntereita jonain luopioina.

En tiedä enää missä harhailen ajatusteni kanssa, en ainakaan eilisessä pelissä. Eikä ehkä ole syytäkään, tulos oli se mitä tarvitsimme ja mitä haimme ja sitä emme saaneet. Meillä on yhtäkkiä uudet haasteet edessämme. Tämä kausi, joka ei ehkä sittenkään tule olemaan lainkaan niin hyvä kuin vielä kolmisen viikkoa sitten jaksoimme uskoa, tämä kausi pitää hoitaa kunnialla loppuun ja ensi kautta silmällä pitäen en h*lvetti ole valmis kuulemaan puheita mistään p*rkeleen traumoista. Minkä viestin Arsene tälläkin antoi vastustajien suuntaan, traumaattinen Arsenal? Minkä viestin se antoi pelaajille?

Tommi lähetti pelin tiimellyksen aikaan tekstiviestin: tämä on niin tätä ja kuinka oikeaan taisikaan lyhyestä virsi kaunis osua. Itse nimittäin sovelsin tämän ajatuksen suoraan viheriölle ja pelaajiin, en voinut välttyä ajatukselta että pelaajat ajattelivat ihan samoin. Mikä vaarallisinta, eniten näin tuntui ajatelleen varmasti Cesc Fabregas joka oli kuin on/off eli hän oli läsnä kun jaksoi mutta hänelläkin lienee iskenyt migreeni ajoittain kun mielen valtasi todellisuus. Cesc jättää meidät jossain vaiheessa, h*lvetti, Arsene päättää jossain vaiheessa rahastaa kapteenilla jos ei muuta ja minä en voi syyttää Cesciä siitä että kenties eilisen jälkeen tuo päivä on jälleen askeleen lähempänä. En haluaisi edes leikitellä ajatuksella mutta jokainen voi yrittää pohtia mitä nuoren kapteenin ajatuksissa on eilen liikkunut kun tämä on päässyt kotiinsa kaupungissa josta ei varsinaisesti edes pidä, seurasta kyllä, sitä ei kenenkään pidä kyseenalaistaa, Cesc rakastaa Arsenalia mutta..

Arsene Wengerin on pakko alkaa ottaa vastuuta menestyksestä kentällä, on pöyristyttävää saada kuulla managerin suusta viiden vuoden kuivan kauden jälkeen kuinka LiigaCup ei ole pokaali, tai top kolme sijoitus liigassa on parempi kuin Englannin Cupin voitto. En enää tiedä missä maailmassa Arsene elää mutta jossain aivan toisessa ulottuvuudessa kuin kannattaja (puhun toki edelleen vain itsestäni kuten aina). Kun Robin van Persie loukkaantui koko kaudeksi, 30+ maalin hyökkääjä, siihen olisi pitänyt reagoida välittömästi.

Meidän olisi pitänyt onnitella itseämme vuodenvaihteessa siitä että olemme täysin mukana taistelussa liigamestaruudesta mutta samalla meillä olisi pitänyt olla sopimus korvaajan hankkimisesta selvänä hyvissä ajoin ja odottaa vain että koittaa tammikuun ensimmäinen ja sopimus on virallisestikin selvä. Tuskin tarvitsee edelliseen edes lisätä sitäkin että menetimme Bendtnerin hänetkin useaksi kuukaudeksi. Arsene teki amatöörimäisen virheen kun kuvitteli että selviämme ilman Robinin maaleja ja se että hän kertoo meille hankinnan olleen v*tun lähellä vielä viimeisenä päivänä, se menee jo komiikan puolelle, vai tragikomedian. Miten voi olla mahdollista että hyökkäyksemme kärjessä pelaa edelleen loistava pelaaja, mutta pelaaja joka sanoo ääneen keltaiselle lehdistölle että pelaaminen siellä on tuskaa ja lähes inhoaa sitä.

Kaikenko sitten kruunasi se ettemme tarvitse uutta hyökkääjää koska Bendtner tekee paluuta? Tekee kyllä mutta ajoitus pahasti pielessä ja se oli ystävät kaikkien tiedossa, eikä se ole pelaajan vika. Arsene tiesi nämä neljä ottelua kalenterissa, hän tiesi ne jo kesällä. Hän tiesi että Nicky on kaukana täydestä iskusta näissä peleissä ja silti hän kehtasi sanoa ettei tarvetta uudelle hyökkääjälle ole vaikka hän samalla myönsi että nämä neljä ottelua tulevat kenties ratkaisemaan jossain määrin koko kauden.

Me sen jo tiesimme, mutta nyt sen tietää koko Suomen kansa. Ivan Gazidis sai kertoa Canal Plussan haastattelussa ajatuksiaan ja niistä kävi selväksi että meillä on manageri joka on vastuussa vain itselleen ja seurajohdossa luetaan vain pankkitilejä, käyvätkö he koskaan edes otteluissa? Tilanne on absurdi, olen varma, haluan olla varma että Arsene jos kuka vihaa häviämistä yli kaiken. Samalla hän on vastuussa vain itselleen ja tuskin vaatisi muuta kuin ilmoituksen että hän haluaa tämän ja tämän pelaajan, ilmoituksen seurajohdolle. Miksi hän ei tätä ilmoitusluontoista asiaa tee, siinä yksi suurimmista mysteereistä mihin olen kannattajaurani aikana törmännyt.

Minusta oli loistavaa, kerrassaan upeaa nähdä meidän vieraskannattajat polttamassa lähinnä Etelä-Euroopan areenoilta tuttuja soihtuja katsomossa, pidin sitä protestina ja aiheellisena sellaisena, olisimpa saanut olla mukana. V*tut sakoista, joskin pelkään että seuraavaksi alkaa lentää kolikot, sytkärit, jopa kännykät. Kannattajamme ovat turhautuneita, ei näitä ihmisiä enää kiinnosta käyttäytyä.. ja me olemme aina käyttäytyneet todella hyvin.. he haluavat protestoida. Kun tästä seuraa sakkoja, seuratkoon, mehän teemme niin hyvää tulosta että kun rahaa ei pelaajiin käytetä, mielummin sitten maksetaan hauskanpidosta sakkoja kuin annetaan voittojen valua omistajille tai h*lvetin reservipelaajien Mersujen osamaksuun.

Olen saavuttanut todellakin pisteen missä en enää kestä yhtäkään otsikkoa ‘Men Against Boys’, kuinka kauan me joudumme vielä traumoinemme odottamaan? Ymmärrän enemmän kuin hyvin että tämän päivän blogi oli kaikkea muuta kuin asiantunteva millään tapaa, ihan sama, ihan yhtä sama kuin ovat kansalliset cup turnaukset managerille.

Seuraavaksi Pool Grovella jo ylihuomenna keskiviikkona. Minä pelkään, pelkään että joukkueen fiilis ja itseluottamus on pohjalukemissa. Pelkään että heillä on h*lvetti traumoja taistelusta neljän joukkoon sijoittumisesta, sen sijaan että olisimme vihdoin tällä kaudella haastaneet ManUn ja Chelsean ykkössijasta. Voitte olla varmoja että niin Pool, Citeh, Villa kuin jopa Sp*rs leireissä meidät on helppo nähdä nyt haavoitettuna eläimenä ja edelleen voitte olla varmoja että sitä he yrittävät käyttää hyväkseen, alkaen Poolista.

Taas joudumme tyytymään taisteluun sijoista kärkiduon takana, tällä kaudella meille tarjottiin todellista mahdollisuutta tehdä toisin. Kohtasimme mm heikoimman ManUn kahteen otteeseen miesmuistiin mutta sen sijaan että olisimme vahvistaneet joukkuettamme tarvittavissa määrin ja voittaneet, marssineet yli heikentyneen ManUn, me juutuimme traumoihimme. En tietenkään kiellä etteikö meillä ole nyt kasassa runko jonka varaan on hyvä rakentaa, ongelma on ettei rakenneta ja suurempi ongelmama, vaara ja uhka on ettei tämän rungon peruspilarit jaksa odottaa palatsin koskaan valmistuvan.

Minä olen hyvin loppu kuulemaan kuinka nuori joukkue meillä on ja kuinka loisteliaasti meillä pyyhkii taloudellisesti, minä olen kyllästynyt selityksiin ja odottamiseen. Ja minä kysyn, jos voitamme ylihuomenna Liverpoolin ja saamme sitä kautta tyydytystä että olemme vahvasti kiinni kolmannessa sijassa, ketä se tyydyttää?! Meidän pitäisi olla tässä vaiheessa projektia todella pahoillamme että edelleen ManU ja Chelsea ratkovat Valioliigan voiton ja meitä ei edes kiinnosta cupit. Samalla pitää todeta että on tasonnoston aika, sillä Poolin pitää todellakin kaatua tai loppukaudesta voi tulla arvaamattomankin vaikea, niin vaikea ettei sitä moni edes ajatellut vielä reilu viikko sitten kun olimme valmiit ManUn kaatoon.

Tämä oli AFSC blogi numero 1012 ja minä olen kyllästynyt kirjoittamaan (ja näen jo silmissäni kuka ehtii ensimmäisenä; ja minä lukemaan, haha).