Arsenal Finland Supporters Club

ARSENAL - FC Porto 5 - 0

Päivityksestä tämän päivän osalta vastaa varabloggaaja. Millähän aiheella sitä aloittaisi, tapahtuiko eilen mitään mielenkiintoista Arvasitte väärin jos veikkasitte, että menen suoraan meidän maagiseen esitykseen. Aivan ensimmäiseksi täytyy onnitella Henteä blogin kolmevuotisen historian johdosta. Mahtava saavutus ja vielä paremmaksi sen tekee se, kun ottaa huomioon että saamme nauttia joka ikinen aamu uusista teksteistä oli sitten kyseessä pelikausi tai kesäloma. Kiitokset, tsemppiä jatkossakin ja toivottavasti saamme nauttia vielä pitkään loistavista jutuista.

Sitten eiliseen. Alku asetelmat olivat vähintäänkin haasteelliset, tappio tuliaisina ensimmäisestä osasta ja Cesc loukkaantuneena sivussa. Tällä ei kuitenkaan ollut loppujen lopuksi mitään väliä, esitys oli loistava ja 5-0 voitossa ei ollut maaliakaan liikaa. Heti ottelun alusta asti kävi selväksi, että kentällä on vain yksi joukkue joka tulee menemään jatkoon. Tällä kertaa hyvä alku palkittiin myös maalien muodossa, kun viikonloppuna tuhlaajapoikana kunnostautunut Bendtner osui kahdesti.

Tämä oli myös taukotulos. Toisella jaksolla pelin lopullisesti ratkaisi paremmin kuin hyvin kapteenia tuurannut Nasri. Kerrassaan upea maali ja Porto oli lyöty. Neljäs maali toi ainakin itselleni mieleen Henryn, Vieiran ja kumppaneiden ajat. Vastustajan kulmurista salamannopea vastahyökkäys ja taululle lukemat 4-0, syöttäjänä Arshavin ja maalintekijänä viime aikoina erehdyttävästi jalkapalloilijalta alkamaan näyttänyt Eboue. Viides maali tuli kun Eboue kaadettiin rangaistusalueella ja Bendtner sai näin ollen hienon esityksensä kruunuksi hattutempun.

Kerrassaan upea voitto ja paras esitys todella pitkään aikaan monessakin suhteessa, mutta niin kuin nykyään joka pelissä niin negatiivistäkin tapahtui. Kyseessä siis tietenkin loukkaantumiset. Ainakin Nasrin ja Rosickyn kohdalla on pelkona jonkin asteiset loukkaantumiset. Rosicky vaihtoon tullessaan vaihtoi kuulumisia sen verran kauan fysioiden kanssa ja Nasrin jalkaa jouduttiin jo teippaamaan ensimmäisellä jaksolla. Lisäksi Diaby saattaisi olla yksi mahdollinen lisä surullisen kuuluisaan loukkaantumislistaan. Tämä on toki vain arvailua, mutta jonkin asteinen teippaus näytti myös ranskalaisen jalassa olevan. No nämä olivat toki täyttä arvailua eli toivotaan parasta ja pelätään pahinta, mikä yleensä meidän kohdalla kuitenkin tapahtuu.

Seuraavassa muutama linkki Arsenal-Manian kohtuullisen mielenkiintoisiin juttuihin. Ensimmäisessä jotain Gallasin tilanteesta ja tässä toisessa keskitytään asiaan mistä Hentekin on kirjoittanut eli onko meidän pelaajilla tarpeeksi selkeät roolit ja paikat joukkueessa. Löytyy vielä kolmaskin juttu, joka taas koskee enemmän meidän taistelua ja venymiskykyä vaikeissa tilanteissa. Suosittelen ainakin kahden ensimmäisen lukemista ja miksei kolmannenkin jos aikaa riittää.

Tällä kertaa näin melko lyhyesti, mutta loppuun vielä kerran onnittelut ja kiitokset Hentelle kaikkien SuomiGoonereiden puolesta. Toki myös muut saavat onnitella Hente ottaa taas huomenna todennäköisesti ohjat käsiinsä. Nyt hyvää päivän jatkoa kaikille ja miksei se olisi hyvä eilisen esityksen jälkeen.

Pidättäydyn edelleen kutsumasta Villeä hätiin sillä lomani aikana tulee päiviä jolloin en pääse nettiin edes tunniksi kuten nyt. Tästä ruhtinaallisesta tunnista olen nyt käyttänyt puolet sekä Arsenen että Manuelin medialle antamien lausuntojen katselemiseen ja kuuntelemiseen. Hold your horses mates, puolessa tunnissa en kykene normaaliin päivitykseen.

Linkit suosiolla sikseen, epäilemättä olennainen löytyy sopivasti sensuroituna virallisen kanavan artikkeleista. Sikäli hyväntuuliselta manageri vaikutti että tuskin tällä kertaa punakynää tarvitsee edes käyttää, kumpa Valioliigankin osalta keskityttäisiin useammin olennaiseen, ei tuhlaamaan koko noin varttia epäolennaisuuksiin ja skandaalin hakuisten otsikoiden saamiseen.

Kiitos Arsene! Ymmärrän että tänään on tärkeä ottelu mutta ei niin tärkeä että se ajaisi kapteenimme, sydämemme ja sielumme terveyden edelle. Pidän kuitenkin mielessä arviot (jälleen kerran) erittäin lievästä vammasta, kuinka usein kolme päivää onkaan ollut käytännössä kolme viikkoa ja saimmehan kuulla senkin että Cescin pelaamiseen lauantaina on pieni mahdollisuus, Arsenella tuppaa olevan liukuvat määreet loukkaantumisten vaatimalle toipumisajalle. Niin, kaikki on suhteellista.

Itselleni huolta, ja epäilemättä kaikille, aiheutti kuitenkin se että manageri painotti Cescin kohdalla jälleen samaa ja tuttua ongelmaa. Tämä on jälleen yksi uusi sivu liian paksuksi kasvaneessa opuksessa; tuttu ongelma, ratkaisua etsitään. Jos eilen oli puhetta siitä miten Cesc kokee olevansa onnekas vältyttyään vakavilta loukkaantumisilta, viimeinen mitä kaipaan on että Fabregas ajautuu sille ‘harmaalle alueelle’ missä ottelu silloin, toinen tällöin jää väliin selvittämättömän takareisivamman johdosta. Ivan, pitääkö minun jälleen muistuttaa että palkataan sitten vaikka tusina fysioita, lääkäreitä, fyysisen valmennuksen ammattilaisia.. Mitä vain kunhan palkataan ja luodaan projekti jossa me pureudumme viimein selvittämään syyt liian lukuisille ilman varsinaista syytä ilmenneille vastoinkäymisille.

Tolppa sisään, tolppa ulos -kisa, vastassa korkeintaan keskinkertainen FC Porto. Älkää ymmärtäkö väärin, olen vain realisti, me olemme pykälän kaksi parempi joukkue. Hyvä on, kapteeni on poissa ja hapensaanti aivoihin saattaa kärsiä lievistä rytmihäiriöistä mutta tuntuu jopa ihmeelliseltä että kaikkien loukkaantumisten riivaamanakin meillä on laittaa kentälle yksitoista pelimiestä jotka ovat enemmän kuin kyvykkäitä raivaamaan tiemme jatkoon tässä puulaakiturnauksessa. Ja h*lvetti, voimme jättää ihan suosiolla Denilsonin vaihtoon!

Arshavin - Bendtner - Walcott

Diaby - Song - Nasri

Clichy - Vermaelen - Campbell - Sagna

Almunia

Kun kuuntelin Wengeriä, on lähes mahdoton ajatella etteikö se ole Nasri joka astuu Cescin suuriin saappaisiin. Diaby, Song.. en näe mitään syytä mikseivät he olisi avauksessa. Ja kun manageri puhui kierrättämisestä, on helppo olettaa että Rosickyn ja Ebouen rooli on tällä kertaa aloittaa vaihdosta ja Campbellin pelaaminen on itsestään selvää. Ja vaikkei edellinen osuisi kohdalleen, meillä on ilman Cesciäkin juoksuttaa viheriölle kokoonpano joka sisältää kaiken tarvittavan Porton kaatamiseen, kunhan emme pelaa kymmenellä vrt Denilson.

Olen täysin vakuuttunut että puolustuspään virheemme ovat paremmin kuin hyvin jokaisen tiedossa. Olen samalla tyytyväinen että kissa halutaan nostaa pöydälle julkisesti, ei me voida paeta jonnekin Colneyn kentille supattelemaan ongelmasta, se on pakko kohdata ja tunnustaa ääneen. Arsene puhui asiasta omasta puolestaan ja Almunia komppasi:

“I understand people talk about the goals we conceded [at Porto] but I would like not to talk about other team-mates’ mistakes and focus on our performance in general. Of course it will be a problem if we concede a goal but everybody feels good about this game and we have the confidence to get the goals early in the match. But our priority will be to maintain the clean sheet.”

Minä tiedän, te tiedätte, manageri tietää, jokainen tietää että me olemme siunattuja tekemään maaleja, kaiken osuessa kohdalleen vaikka v*tun viisi tänään. Mutta vaikka tilanne vierasmaalin myötä on eri kuin esimerkiksi PSV:tä vastaan taannoin, näen että oman pään puhtaana pitämisestä on viisainta lähteä. Kuten sanoin, meillä on eväät vaikka miten useaan maaliin tänään mutta kaksi saattaa koitua psykologisesti turhan haastavaksi jos Porto on se joka pääsee syystä tai toisesta jonkin typerän virheen seurauksena johtoon. Eikä liene syytä edes kirjoittaa että kaksi tehtyä siinä vaiheessa ei tarkoita jatkopaikkaa.

Kärsivällisyys, maalaisjärki, nöyryys ja sataprosenttinen keskittyminen on tänään avain jatkopaikkaan. Se ei tarkoita ettäkö meidän pitäisi jarrutella mutta meillä ei ole mitään tarvetta ajatella että nopea johtomaali on vaatimus. Tiivis puolustus ja pysyköön sitten vaikka pidempään maalittomana, sen kisan voittajia olemme lopulta me. En nyt tähän hätään löydä tilastoa tekemistämme maaleista viimeisen vartin aikana mutta jos tilanne on maaliton kellon näyttäessä 75 minuuttia, lupaan poksauttaa kuohuvan auki, haha! Puolustamisesta uupunut Porto vastaan meidän hurja rummutus, ei kahta sanaa kuka sen sodan voittaa. Ja tämän jälkeen tilanne ei enää käänny päälaelleen.

LOL! Siinäpä yksi visio iltaan joka tuskin toteutuu mutta pointti tuli kaiketi selväksi, puolustuksen kautta, meillä on 90+ minuuttia aikaa tehdä se tarvittava maali ja samalla eliminoida mahdollisuuksien mukaan tilanne missä meiltä vaadittaisiin useampaa, ei nyt h*lvetissä tehdä asioista vaikempia kuin tarvitsee.

No niin, puolituntinen ylittyi kuten olettaa sopi. Milloin seuraavan kerran netin ääressä, en tiedä mutta teleporttaan vaikka tarvittaessa itseni tänään illalla saunaan ja määränpäähän näkemään ottelun. Missasinko jonkin mehevän Chamakhin tai Silvestren sopimuksen, jos niin pahoittelut siitä. Ai niin, pian tulee kuluneeksi viisi pirullisen pitkää vuotta siitä kun juhlimme pokaalia edellisen kerran. Sitä vastoin tänään tulee kuluneeksi tasan kolme vuotta siitä kun aloitin tämän nyt ‘korpivaelluksi’ muodostuneen pokaalin metsästyksen blogin muodossa. Come on you lads, olenko ansainnut menettää tänään jälleen yhden mahdollisuuden vaikken sitten arvostakaan illan kisaa niin paljon kuin kenties moni muu.

COME ON ARSENAL!!!

Allekirjoittaneen oli tarkoitus hälyttää Ville apuun mutta meni sen verran myöhään että päätin armahtaa oikean käteni. Talvilomani tuli kaiken stressin keskellä niin puun takaa että tunnen olevani puun takana edelleen, erm? No joka tapauksessa olen seuraavat pari vuorokautta tien päällä ja siirtymätaipaleella kohti Pohojammaata. Tavoite on lämmin sauna huomenna tiistai-iltana parisen tuntia ennen Porto peliä, hyvä valmistautuminen, olutta, löylyistä hankeen ja takaisin jne.. Loma!

Seli, seli.. Mutta nyt vasemman käden nimettömällä ja olen tavallaan tyytyväinen että eilinen sunnuntai sujui ‘palautellen’ ja uutisia ei juuri löytänyt hakemallakaan. Cescin tilanteesta en ainakaan löytänyt mitään uutta, pelaaminen huomenna on siten kaiketi yhä mahdollista mutta kuten aiemmin sanoin, mitään riskiä ei kannata ottaa, ei vaikka pelaamme huomenna suurilla panoksilla. Voitaneen sanoa että panokset ovat Porto peliäkin suuremmat jos ja kun puhutaan kapteenin terveydestä.

Katselin eilen Evertonin murhaavan ensi lauantain vastustajamme Hull Cityn. Jos asenteemme on täydet sata, en näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin vierasvoitto oli Cesc mukana tai ei. Niin kapteenin varassa emme voi olla etteikö materiaali riitä Hull Cityä vastaan ilman katalaaniakin. Ensi viikonlopusta sitten kun sen aika on mutta tämä ajatus kun eilistä ottelua seurasin.

Palataan Cesciin ja siihen ettei mitään riskejä voida ottaa.. Meillä on omat kantomme kaskessa kun katsotaan kauden jäljellä olevia liigaotteluita mutta jokainen käyköön katsomassa liigaohjelmaa ja meillä on h*lvetin kaikki avaimet kädessä olla liigan piikkipaikalla viimeistään huhtikuun kolmantena kun olemme kylvettäneet Wolvesin ja aiemmin päivällä ManU ja Chelsea ovat mitelleet keskinäisen ottelunsa. Tämän viikonlopun jälkeen pelaamme Shite Hart Lanella ja pian sen jälkeen ManCity saapuu Grovelle, minä haluan että näissä peleissä Cesc on mukana, ei jonkin h*lvetin Porto pelin mahdollisena uhrina sivussa pitkään, näistäkin?

Tottakai meillä on omat paineemme kun emme ole juhlineet v*tun mitään pokaalia vuosiin mutta olemme sittenkin haastajia ManUlle ja Chelsealle. Kaksikon on kaikissa ennakoissa odotettu ratkovan mestaruuden keskenään mutta jo kaksi kertaa heidän kompuroituaan me olemme tulleet kuin takiainen takaisin hämmentämään soppaa. Hetkinen, soppaa hämmentävä takiainen? Olkoon.. Mutta nyt meidän tehtävä on ottaa kiinni tarjotusta mahdollisuudesta, jos nyt mokaamme, pelkään jäävämme junasta lopullisesti.

Mitä huomiseen tulee, haluan todella edetä Mestareiden liigassa. Minä sanon että p*skapuhetta kaikki se että voisimme keskittyä liigaan mikäli meille kävisi ohraisesti Portoa vastaan. Miten h*lvetissä se voisi heikentää mitään jos raivaamme Porton tieltämme ja olemme mukana taistelussa kahdella rintamalla. Kyllä tiedän fyysisen rasituksen mutta nämä ovat h*lvetin huippuunsa trimmattuja urheilijoita jotka tekevät sitä mitä rakastavat kevättä rinnassa, joten en niele mitään selityksiä tämän suhteen. Tiedä sitten kenen tai keiden mutta peiliin katsomisen paikka jos nämä huippu-urheilijat eivät kestä rasitusta, tätä varten kaikki harjoittelu on tehty ja ajoitettu, nyt pitää jaksaa.

Theo, hahmo numero yksi lauantaina ja vihdoin hän sivuutti haastattelussa (video) maajoukkueen juuri niin kuin hänen olisi pitänyt ymmärtää sivuuttaa jo pitkän aikaa.

“For me, I just want to concentrate on playing for Arsenal, and with the performances, England will come. Now I will focus on Tuesday’s match and see if I can put in a similar performance.”

Walcottin ilmeistä ja eleistä näki miten helpottavaa hänelle oli onnistua. Englanti tulee jos on tullakseen, pidä se asenne! Nyt keskittyminen Porto matsiin ja edelleen ilman ylimääräistä uhoa, katsotaan josko lauantain hyvä esitys kantaa hedelmää. Nyt Theon puheissa kuultaa nöyryys, tiedän että meillä on tarjolla psykologin palvelu seurassa, olisiko Theo käväissyt vastaanotolla? Toisaalta olen aina sanonut että tämän päivän jalkapalloilijat ovat nuoria miehiä siinä missä kuka tahansa, he lukevat internetin blogeja ja foorumeita, ainakin kuulevat mitä siellä kirjoitetaan. Ja jos olemme olleet kriittisiä kannattajia, olemme vain yrittäneet takoa Theolle että jalat maassa nöyrästi eteenpäin ja keskity olennaiseen, keskity Arsenaliin. Kuka tietää, voimmeko ottaa osamme lauantain hyvästä pelistä?

William Gallas’n kesällä umpeutuva kontrahti nousi viikonloppuna esiin Claudio Ranierin antaessa omat lausuntonsa pelaajasta jonka aikanaan hankki Stamford Bridgelle. Minä jaksan uskoa siihen että mitään ei ole vielä päätetty, toisin sanoen että Billy olisi päättänyt ajan olevan kypsä vaihtaa maisemia. Haistan tilanteessa toki palaneen käryä mutta voisiko kortti minkä Gallas haluaa nähdä olla se mikä on Arsenen visio tulevan kauden projektistaan. Tiedämme miten kiven alla laadukkaat topparit ovat ja kysyn miksei pelaaja itse näkisi paikkaansa avauksessa ensi kaudella, tuskin Johan Djourou marssii automaattisesti avaukseen?

Billy on 32 vuotias hyvänen aika, miksei hän haluaisi pelata maailman kovimpana pidetyssä sarjassa mikäli seura tarjoaa kaikki eväät voittaa. Tässä olisi helppo olla jopa vainoharhainen ja alkaa spekuloida sillä mitä joukkueen sisällä ajatellaan tulevaisuudesta, onko Cesc edelleen täysin sitoutunut dynastian rakentamisessa jne. Silvestrellä on jo nyt yhtä monta peliä liikaa kuin on pelannut ja jouduimme turvautumaan 35 vuotiaaseen hätäapuun Campbellin muodossa, meillä ei ole varaa menettää Billyä. Tunnen tyrmistystä kun olemme nähneet artikkeleita missä pidetään oletettavana vaihtoehtona että Silvestrelle tarjotaan vuoden jatkoa! Jos Billy meidät jättää, Arsenella on parempi olla suunnitelma sen varalle tiedossa. Kaksikko Vermaelen - Djourou apunaan Silvestre kuulostaa kovin epävarmalta. Ehkä me hankimme Jamie Carragherin?

Fabregas sanoi ääneen sen mitä itsekin olen ihmetellyt. Jos ajatellaan sitä pallonhallintaa mikä meillä usein on ja kuinka kaiken moottorina Cesc on, voimme pitää itseämme kaiketi onnekkaina että kapteeni on säästynyt pahemmilta kolhuilta. Äkkiseltään voisi ajatella että vähintään puolet vastustajistamme lähtee pysäyttämään meitä fyysisyydellä ja lähes poikkeuksetta nimenomaa Cescin pysäyttäminen on lähtökohta. Tämä on varmasti juuri se kun pelaajat peräänkuuluttavat tuomarilta ’suojelua’, kuinka monta ottelua olemme nähneet missä kapteeniamme suorastaan jahdataan ja jos ja kun näin, kriteerien varoituksen antamiseen tulisi perustaa ei välttämättä itse taklaukseen vaan tarkoitukseen.

Ei Cescillä ole mitään kovaa peliä vastaan mutta jos tilanne niin kovin usein on se ettei vastustajalla ole aikomustakaan pelata palloa vaan nimenomaa pysäyttää pelaaja, se on asia mikä tuomnareiden pitää kyetä erottamaan ja varoittaa siitä. Jos joku pitää edellistä ajattelua itkemisenä tai haluna kitkeä fyysisyys pois Valioliigasta, tämän kanssa asialla ei ole mitään tekemistä. Miesten peli, kyllä, muttei pelaajien jotka yrittävät esittää miestä pelaamalla tarkoituksellisesti väärin. Median osalta tullaan jälleen siihen tekopyhyyteen että kun voitamme 6-0 omilla aseillamme, peliämme ihastellaan ja ylistetään vuolaasti mutta jos tätä halutaan estää lähes rikollisin keinoin ja kyseenalaistamme sen, meidät leimataan valittajiksi jotka eivät ole valmiita kovaan peliin.

Unohdin eilen mainita erään asian jonka olin kirjannut papereihini. Onko Eduardo hidastunut vai onko hän oikeasti ollut niin hidas aina? Katselin lauantain ottelun lopun vielä toistamiseen ja ihmettelin ettei Dudu meinaa ehtiä oikein mihinkään ja jopa Burnleyn puolustajat ehättävät palloihin ennen kroaattiamme. Eduardo lienee omimmillaan ‘kettuna laatikossa’ missä hyvä ajoitus korvaa nopeutta mutta nyt kun hän pelaa kolmen hyökkääjän taktiikalla vasemmalla, en voi sille mitään mutta vaikuttaa kaikkea muuta kuin sähäkältä ja nopealta. Oliko Burnley peli sitten poikkeus normaalia huonompaan, mitä voisi tukea se etten ole aiemmin asiaan niin paljon huomiota kiinnittänyt että kirjaan sen ylös.

Itse asiassa jos ja kun olen rehellinen, mietin tässä yhteydessä jo kenties sitten julmastikin onko Dudu ylipäätään niin hyvä hyökkääjä kuin kenties oletamme, tai kuka olettaa, kuka ei. Muistan muutaman huikean maalin mutta muistan kyllä valitettavasti useamman ei niin huikean esityksen kroaatilta. Dudun tilanne on sikäli hankala arvioida että ennen tuota vakavaa loukkaantumistaan, hän edelleen otti jossain määrin teki vasta tulemistaan Englannin kentillä ja koen hankalaksi arvioida missä suhteessa loukkaantuminen muutti jotain vai muuttiko lainkaan. En kait silti mene ainakaan kovin pahasti metsään jos sanon ehkä sitten ikävästikin ettei noin kymmenen miljoonan punnan sijoituksena kaikki ole mennyt niin kuin ehkä sitten olisi pitänyt? Ammun toki jossain määrin yli jos nostan esiin nimet Rooney tai Drogba mutta hyökkääjän tulee olla pelaaja joka on ’se ero’, you know, the difference. Dudu on nyt ollut vahvuudessamme - terveenäkin - hyvän tovin ja onko hän ollut riittävästi ’se ero’? Miten vain, yritän muistaa tämän pohdiskeluni seuraavan kerran kun kroaatti jälleen nurmella kirmaa.

Nyt saa riittää tai jään itse kyydistä ja myöhästyn seuraavalta erikoiskokeelta ja ralli loppuu siihen. Luvassa takuulla mielenkiintoinen maanantai kun Arsene pitää lehdistötilaisuutensa ja kuulemme lisää kapteenin tilanteesta. Ihan kauniiksi lopuksi on pakko lähettää terveiset ennen kaikkea Isselle, miksei muillekin. Olin eilen katsomassa HIFK:n ja Porin Narukerän ratkaisevaa jääpallon välieräottelua ja en tiedä mikä on se taika jääpallossa ja kenties sitten legendaarisessa Bragussa mutta viihdyin loistavasti täydellisen upeassa talvisäässä. Niin, finaalit HIFK - OLS alkavat keskiviikkona ja mahdollisesti löydän itseni Pakkalan kentän laidalta Oulussa ylihuomenna, sillä todennäköisesti en ole Stadissa kun Bragulla pelataan sitten lauantaina. Isse, otappa ja käy haistelemassa tunnelmaa.

ARSENAL - Burnley  3 - 1  (1-0)

Saattoi olla että juttelin aavistuksen ympäripyöreitä Theosta toissapäivänä mutta halusin kannustaa Walcottia ottamaan ihan iisisti, unohtamaan jokin pakkomielle maajoukkuetta kohtaan ja ymmärtämään että aikaa on. Toisaalta epäilin nuoren miehen harteille kasaantuvia paineita ja mm keskiviikkoisen maaottelun jälkilöylyt olivat sitä luokkaa että pelkäsin välttämättömän onnistumisen kasvattavan paineita entisestään, pahentamaan tilannetta entisestään.

Kannattajien silmissä blogeissa ja foorumeilla Theo on saanut osakseen voimakasta arvostelua ja mm nettoamalleen palkalle on lähinnä naureskeltu. Kirjoitin edelleen uskostani Walcottin sisällä asuvaan spesialiteettiin, lahjakkuuteen ja kykyihin jotka ovat tuoneet nuorelle miehelle elämässään jo paljon enemmän kuin olisi pitänyt alkaen Sven-Göran Erikssonin valinnasta vuosia sitten.

Meidän on pakko ottaa huomioon joukkue jonka me ja Theo eilen kohtasimme. Burnley on kriisijoukkue managerin vaihdon jälkeen, päästettyjä maaleja 60 ja maaliero pakkasella yli kolmenkymmenen maalin verran, molemmat Valioliigan heikoimmat tilastot. Siitäkään huolimatta ei mitään pois Walcottin esityksestä, ehkä sitten vain muistutus jokaiselle ettei tämä vielä riitä, parempaan on kyettävä kun vastus kovenee. Theolle itselleen onnistuminen tuskin olisi kuitenkaan parempaan paikkaan voinut tulla. Kaiken viikolla niskaansa saaman loan jälkeen MOM lauantain liigakierroksella ja viime yönä uni tuli takuulla helpommin silmään ja oli parempi nukkua. Nyt jalat tukevasti maassa, Theo ja me kannattajat, tästä on h*lvetin paljon parempi jatkaa mutta paljon ei vielä ole todistettu. Myönnän rehellisesti olleeni positiivisesti yllättynyt Theon vastauskesta kritiikkiin mutta positiiviset yllätykset ovat mukavia.

Voi Nicklas Bendtner, miten saatoit tehdä tämän minulle? Voitko todella olla niin julma että jätät minut täysin yksin, tiedät palavasta rakkaudestani sinuun ja siitä lähes loputtomasta uskosta ja luotosta mistä olen lukijoilleni jaksanut kirjoittaa. Odotin koko illan soittoasi tai edes sähköpostia jotta olisit saanut itse selvittää sotkusi, minusta ei nimittäin ole siivoamaan jälkiäsi. Hyvä on, olen samalla iloinen ja vihainen kun seurasin hymyileviä kasvojasi tultuasi vaihtoon. Olen iloinen sillä jaksan uskoa etteivät lukuisat tuhlaamasi avopaikat vaikuttaneet jopa poikamaisen kovaan itseluottamukseesi ja uskoosi omista kyvyistä lainkaan. Mutta olin myös vihainen, ei tuollaisille suorituksille pitäisi naureskella, ei nyt ainakaan pelaajan itse.

Se että juutti sai kotiyleisöltä hienot ablodit kaikkien tuhlattujen tilanteiden jälkeen lämmitti mieltäni suunnattomasti. On kuitenkin h*lvetin tärkeä muistaa että Bendtner pääsi eilen kuin se kuuluisa koira veräjästä. Voitto takasi sen ettei kukaan jää liikoja murehtimaan tanskalaisen tehottomuutta mutta herran itse kannattaa miettiä mitä tuli tehtyä lopputuloksesta piittaamatta. Voin tuskin kuvitella otsikoita ja kannattajien hyökkäyksiä jos olisimme menettäneet eilen kaksi pistettä. Tämä on hyvä esimerkki siitä miten allekirjoittanutkin on jaksanut puolustaa Manuel Almuniaa maalissa, kuinka kovin usein ‘epätasapainoisesti’ me kannattajat jaamme tuomioita, kuinka maalivahdin ja hyökkääjän arviointeihin pitäisi kyetä suhtautumaan tasapuolisemmin. Nicklas, älä tee tätä minulle toiste. Niin, ongelma olisi vieläkin suurempi jos Nicklas ei olisi päässyt edes paikkoihin, ehkä sitten pyrin sulkemaan osin silmäni ja taivun näkemään asian näin, osin. Ok, ainakin B52 oli eilen kiitettävän usein siellä missä keskushyökkääjän tuleekin olla, tähän on takuulla puututtu harjoitukissa.

Theon ja Nicklasin jälkeen epäilemättä vakavimpaan asiaan, Cesc Fabregas ja takareisivamma. Välittömästi ottelun jälkeen tätä kirjoittaessani minulla ei ole tietoa vamman vakavuudesta mutta kyseessä lienee sama vamma kuin aiemmin kaudella ja tuolloin kapteeni joutui huilaamaan kolmisen viikkoa mikäli oikein muistan. Cescin pitkä huili olisi kohtalokasta, näin valitettavasti asia on pakko nähdä. Katalaani oli jälleen maalinteossa eilen ja sivuaa Robert Pires’n ennätystä keskikentältä ja kun mukaan lasketaan syötöt, oli vastassa mitä tahansa joukkueita, me tarvitsemme kapteenia, ei kahta sanaa.

FC Porto kotona, Hull City vieraissa ja West Ham kotona, siinä seuraavat ottelumme ja täysin selvää että tämä tulevan tiistain ottelu tulee aiheuttamaan harmaita hiuksia (lisää) managerille. Tiistain panos on huikea mutta niin on panos huikea kun puhutaan Rooneyn ohella Valioliigan parhaan pelaajan terveydestä ja riskistä mikä Cescin mahdolliseen pelaamiseen tiistaini epäilemättä sisältyisi. Minun mielipiteen tiedätte takuulla, ei missään tapauksessa kokoonpanoon jos asiaan sisältyy minimaalinenkaan riski. Allekirjoittaneen papereissa Eurooppa on aina ja edelleen bonusta, Valioliiga on itselleni kaikki kaikessa.

Jos oli Theo eilen MOM, väitän että kunnianosoitus olisi mennyt jälleen kerran eilenkin kapteenille jos tämä olisi pelannut normaalisti ottelun loppuun. Ehdin kirjata muistiinpanoihini jo liudan plussia Cescin nimen perään vajaassa 40 minuutissa ja maali minkä Fabregas eilen Nasrin kanssa värkkäsi oli uskomattoman hieno. Jokainen katsokoon yhä uudestaan Cescin ensin syöttävän Nasrille, pian spurtti kuin hauki rannasta boxiin ja niin ahtaasta välistä nokatusten maalivahdin kanssa että hämmentää edelleen ja kyse on sekunnin murto-osista mutta siitä huolimatta viimeistely näyttää niin kylmän viileältä ja helpolta. Klassikko ja takuulla yksi kauden upeimmista maaleista.

Nyt tekisi mieli yhdistää kaksi asiaa mutta koska en tiedä miten vakava Cescin vamma lopulta on, lyhyesti. Denilson, en minä pahaa pahuuttani halua nähdä brassin olevan turha mutta vaikka miten eilenkin yritin sohvalla venkoilla, Denilson on turha. Olen kirjoittanut lukuisia kertoja siitä miten Alex Song roolistaan huolimatta pelaa hienosti ylöspäin ja osallistuu pelintekoon. Olen tainnut joskus miettiä tehotilastoja jos niissä näkyisi maalien toinen syöttäjä, mielenkiintoista, voisiko joku alkaa kirjata niitä?

Eli varsinkin heikompia vastustajia vastaan kuten Burnley, peleissä missä me hallitsemme palloa ylivertaisesti, Song ottaa isoa roolia pallon ylöstuonnissa, pelin rakentamisessa ja osallistuu peliin aktiivisesti koska yksinkertaisesti rooli puolustavana pelaajana ei ole niin agendalla. Mutta Denilson, en vain kykene näkemään hänen antavan meille yhtään mitään, en yhtään mitään.. Paitsi pelonsekaisin tuntein seurattavan riskin milloin hän tekee jonkin virheen minkä seurauksena kaveri pääsee ylivoimahyökkäykseen, se ei ole paljon annettu omalle joukkueelle se panos. Kertokaa te jotka näette Denilsonin arvon joukkueellemme mikä se on, minä en siihen kykene. Näen meidän pelaavan sen sijaan alivoimalla, ehkä jopa pahempaa sikäli että nyt kun Denilsonin punainen paita jossain kentällä on, muut haluavat luottaa siihen että hyvä tulee mutta pallon osuessa sitten kohdalle, meidän hyökkäys joko katkeaa tai vielä pahempaa, kaveri pääsee kontraamaan.

Se kahden asian yhdistäminen, en halua nähdä Denilsonia tulevissa peleissä sellaisena keskikentän kiertolaisena jolla yritetään paikata milloin mitäkin roolia. Song on onneksi mukana tiistaina, tosin pelikiellossa edelleen Hull Cityä vastaan ja tuolloin haluaisin nähdä Eastmondin saavan näyttöpaikan. Portoa vastaan Song ja Diaby rooleissaan ja Rosicky täyttämään kapteenin saappaita niin hyvin kuin se on mahdollista. Anteeksi, siitä toki lähdetään että Cescin ‘kireys’ katoaa levolla täysin parissa päivässä.

Mainitsen pelaajista vielä Mikael Silvestren, haha, en olisi uskonut syksyllä että vannon niin vahvasti Sol Campbellin nimeen kuin nyt. Tämä siitä olettamuksesta että William Gallas ei edelleenkään ole tiistaina kuntoutunut. Silvestre on jollain tapaa vähän kuin Denilson, löytää itsensä kentän pinnalta persuuksillaan ja vaara valo vilkkuu ja hälyttää. Burnleyn maalista en voi lähteä osoittamaan sormella yksin ranskalaistopparia mutta lienee kuitenkin aiheellista spekuloida Silvestren roolilla kokonaisuudessa siinäkin. Toisaalta voimme unohtaa maalin yhteydessä Silvestren ja nähdä isomman sikäli että Burnleyn maali on jälleen yksi merkintä surullisten päästettyjen maalien sarakkeeseen ja h*lvetti siinä sarakkeessa on aivan h*lvetin paljon liikaa merkintöjä.

Meidän on pakko päästä eroon tavastamme lahjoittaa maaleja kaverille, tiistaina yksi lahjoitettu maali voi hyvin tarkoittaa kiitos ja näkemiin Mestareiden liiga. Burnleyn maali tuli niin puun takaa etten muutamista hidastuksista kyennyt analysoimaan tilannetta käytännössä lainkaan, olisi mukava nähdä se jostain laajasta päätykameran kuvasta. Oliko se vain toppareiden huonon kommunikoinnin seuraus, löytyykö syyllinen keskikentän pohjalta mistä syöttö lähti vai meneekö maali jopa Almuniankin piikkiin? Miten vain mutta näistä on h*lvetti päästävä eroon, nämähän alkavat jo ruokkia itse itseään kun joudumme kohtaamaan näitä niin usein. Aina voi käydä vahinko ja sen voi unohtaa mutta jos ja kun tahti on tämä, sitä alkaa pelaajat epäilemään tekemistään.

Näin, otteluraportteja internetin ihmeellinen maailma on pullollaan ja kuten kovin usein, itse yritän mennä edes aavistuksen pinnan alle. Haha, ymmärrän kyllä ettei oma näkemykseni sallisi tällaista taivaalle kurottamista mutta haluan yrittää. Näen että jos kirjoittaisin mitä tapahtui 52. minuutilla, pallo siltä tälle ja lopulta yli.. ei, ei. Eilinen oli yksi askel isossa kuvassa, suuressa missiossa. Me olemme edelleen takaa-ajajia ja teemaksi otettu yksi ottelu ja yksi voitto kerrallaan jatkuu. Tehtävä suoritettu tältä osin kunnialla eilen ja iloitkaamme siitä. Olen ylpeä siitä mitä näin sikäli että Burnley ei ehkä sittenkään ole se joka sytyttää joka solun pelaajissa mutta olen näkevinäni hyviä merkkejä siitä että teema on joukkueessa sisäistetty, ei ole yhtään h*lvetin helppoa peliä ja jokainen h*lvetin minuutti kentällä on annettava kaikkensa pisteiden ja voittojen eteen.

Cesc on kasvamassa kapteenin rooliin kiihtyvällä vauhdilla, hänen, joukkueen sydämen ja supertähden tekemisiä kolleegat vieressä seuraavat. Katalaanin fokus oli eilen missiossa voittaa oli vastassa kuka tahansa, ilme maalin jälkeen kertoi siitä että tänään(kin) pelissä on h*lvetin paljon, pelataan yhtä tärkeää ottelua kuin mikä tahansa ottelu kun tavoitteena on haistattaa p*skat kaikille yhteisille vihollisille muista joukkueista mediaan. Tästäkin visiosta ensi lauantain Hull peli herättää tunteita ja ajatuksia, mistä inspiraatio. Minäpä kerron sen välittömästi, siis mikäli Cesc huilaa.. Meillä on eilen paluun tehnyt Arshavin, maalin tehnyt venäläinen. Andrei on supertähti ja superammattilainen ja hänen tekemisiään seurataan joukkueessa. Olisiko Andrein aika? Olisiko taannoisten EM-kisojen tähden ja Anfieldillä neljästi osuneen pelaajan aika laittaa suurin vaihde silmään?

Otetaan mukaan pelaajia joita syystä tai toisesta profiloidaan isoon rooliin. Tomas Rosicky on tähti ja vaikken sitten uskonut viime keväänä, pelejä alkaa tulla nyt mukavaa tahtia, joko voimme alkaa puhua pelaajasta, ei loukkaantuneesta pelaajasta. Ja eilisen valossa Theo, ei se kenellekään, ei edes joukkuekavereille ole salaisuus että Theo on pelaaja josta kirjoitetaan ja joka on keskipisteessä, hänen tekemisiään seurataan väkisinkin, kentällä ja sen ulkopuolella. Sol tai Billy alakertaan ja jokainen edellä spekuloitu pelaaja liekeissä ja väitän että meillä on mistä ammentaa näin kollektiivisen hyvä suoritus. Sanomattakin selvää että Arsenen pitää kyetä näkemään kenestä milloinkin on kentälle, alisuorittajille siellä ei ole tilaa, aliasennesuorittajille.

Mirror jatkaa raportointiaan meidän ja Marouane Chamakhin välisestä sopimuksesta ja myönnettävä se lienee että mahdoton kuvitella etteikö asiassa ole perää. Kun Liverpool irtisanoutui kisasta, vaikea nähdä että marokkolaisen uusi osoite olisi muu kuin Grove. Suurin tuki asialle on tottakai se että Wenger nyt mitä ilmeisimmin näkee Marouanen Arsenalin rosterissa, olkoonkin että Arsenen tottakai laskiessa van Persien varaan, meillä on managerin papereissa takuulla kuka tietää liikaa vaihtoehtoja. Jos jokin sopimus sitten olisi olemassa, en välttämättä pidä siitä miten Chamakh julkisuudessa esiintyy, jos lähdetään siitä että on sovittu olla hiljaa. Tämä luokin sen kysymysmerkin itselleni edelleen että jos sopimus olisi, miksi pelaaja sitten antaisi tällaisia epämääräisiä lausuntoja medialle sen sijaan että keskittyisi tähän hetkeen.

As a Gooner, I’m f*ckin’ thrilled, let the season continue..

Huikeaa lauantaita huikean lyhyesti. Kuten eilen uumoilin, allekirjoittanut ei onneksi löydä itseään kotoa elämän mahtavan valon, Arsenalin, kimpussa bloggaamassa. Kuin puun takaa blogisti löytää itsensä lomalta, kutsuttakoon sitä sitten stressilomaksi tai miten vain mutta olen lomani h*lvetti ansainnut.

Näin eilisen lehdistötilaisuuden ja se ei ansaitse kommentointia. Well done Arsene, itse olisin haistattanut v*tut toimittajille ja todennut kiitos ja näkemiin. Viesti mitä Wenger haluaa sanoa ei mene perille ja totta puhuen, odottiko joku että menisi. Arsene joutui syystäkin tuohtuneena todeta että kokee olonsa kuin syytetyksi oikeudessa, ilman puolustusasianajajaa kymmeniä syyttäjiä vastaan.. Oh f*ck the media, miksi edes tuhlata aikaa median haukkumiseen, eivät ole ansainneet sitä.. aikaa edes haukkumiseen.

Kuinka en ole yllättynyt ettei eilisen iso aiheeni ottanut lainkaan tuulta purjeisiin, Leon leg breaking c*nt Cort. Sen sijaan olin aavistuksen yllättynyt ettei kolleegat blogeissaan nostaneet aihetta esiin käytännössä lainkaan.. Erm, vai olenko se minä joka en ole ajan tasalla, voiko olla että asia oli niin itsestään selvää ettei kukaan nähnyt aihetta nostaa kissaa pöydälle?! Väitän edelleen että se mitä Cort sanoi, jo siitä pitäisi antaa pelikieltoa. Miksei kukaan toimittaja kysynyt Arsenelta miten hän tulkitsee Cortin puheet lukuisista myöhästyneistä taklauksista, miksei kukaan h*lvetin ‘asiantuntija’ pohtinut asiaa?!

V*ttu.. Se että jäin lomalle saa mieleni valoisaksi, se etten nyhjää kotona väsyneenä nörttinä bloggaamassa saa minut iloitsemaan muustakin elämästä.. Mutta se että rakas seuramme on tänään tulessa saa minut hyppimään tasajalkaa, v*ttuun timanttiporaajat! Nokkelimmat lienevät jo aavistaneet ettei allekirjoittanut käy tässä vaiheessa enää pelkällä vedellä ja kahvilla, haha!

Tuntuu hurjalta että vastassa ‘vain’ Burnley ja asetelma miten vain asiaa katsookin saa ihon kananlihalle. Terveiset Eerolle pääkallopaikalle, kuka olisi uskonut sanotaan pari kuukautta takaperin millainen on oleva ennakkoasetelma Burnley otteluun? Tunnustan reilusti etten edelleenkään jaksa uskoa loppujen liigapelien voittoputkeen mutta toisaalta kuten Arsene on jaksanut korostaa, tällä kaudella ollaan nähty ja tullaan näkemään yllättäviä tuloksia enemmän kuin miesmuistiin.

Siihen luotan, eli vaikken usko meidän voittavan kaikkia jäljellä olevia otteluita, en usko että siihen kykenee ManU tai Chelseakaan, hehän toki pelaavat jo keskinäisenkin ottelun mutta tämän lisäksi. On kuitenkin päivän selvää että tänään voitto on ehdoton ja toivon vain ettei oma harvinaisen luottavainen olo ole hiipinyt pelaajien puseroon. Minä saan odottaa ja olettaa ilmaisia lounaita mutta Denilson ei.

Minä toivon että Ramseyn kohtalo antaa lisäpotkua mutta samalla meidän on oltava realisteja, niin kylmältä kuin se kuulostaakiin, elämä jatkuu, ilman Ramseyä toistaiseksi. Voitetaan tänään Ramseylle tai Robin van Persielle, muistatteko hollantilaisen.. Miten vain kunhan voitetaan sillä haluan v*ttu tarttua tarjottuun mahdollisuuteen. Haluan myös v*ttu tukehduttaa Collymoret, Hansenit ja Cascarinot omaan oksennukseensa. Jos ja KUN voitamme mestaruuden, lupaan yrittää kerätä herrojen kolumneista ‘herkullisimmat’ palat ja lähettää koosteen niistä allekirjoittaneille.

COME ON YOU REEEEEEDS!!!

Näin se menee, me tuemme Aaron Ramseyä, muut Ryan Shawcrossia. Stoken leirissä ihastellaan kuinka kaikki ovat olleet poloisen Ryanin tukena ja kuinka ilahduttavaa kuulla Tony Pulisin voivan todeta vain että unohtakaamme koko asia ja eteenpäin kohti uusia haasteita. Rangaistusjärjestelmä tuntuu kohtuuttomalta mutta valitettavasti me emme voi asialle mitään, vai voimmeko, siitä kohta.

Omasta leiristämme Ramseylle sataa tukea ja hyvä niin, sitä hän tarvitsee ja tulee tarvitsemaan pitkään. Kuinka pitkään, sitä on liian aikaista sanoa. Tottakai toivomme ja uskomme Ramseyn nopeaan toipumiseen mutta siinä missä tiedämme Shawcrossin pelaavan jälleen parin viikon kuluttua, kuka voi taata varmuudella pelaako Ramsey enää koskaan. Kuten manageri sanoi - rehellisesti - Walesiläinen on masentunut ja miksei olisi, totta h*lvetissä on.

Matkan on joka tapauksessa jatkuttava ja meidän kohdalla se jatkuu huomenna Burnleyä vastaan Grovella. Nyt, me tiesimme sen, me olemme siitä puhuneet, olemme puhuneet siitä nyt viikon enemmän kuin mistään muusta. Muut eivät ole kuunnelleet, eivät välittäneet, vähiten FA. Shawcross on hyvä jätkä joka tarvitsee kaiken tuen, saa sen ja Arsene puhuu vain tunnekuohussa.

Herrat liitossa, ‘arvoisat’ managerit Englannissa, te h*lvetin median edustajat ja kaiken maailman ‘asiantuntijat’.. Olette (liitto) pysyneet asiassa vaiti tai olette puolustaneet hellyyttävällä tavalla Shawcrossia ja tuominneet Arsenen. Olemme saaneet lukea toistuvasti kuinka meidän, myös Wengerin, on vain kyettävä hyväksymään että neljässä vuodessa kolmeen otteeseen katkeilleet jalat ovat vain erityisen huonoa onnea, sattumaa.

Minä en ole lopulta edes tyrmistynyt Burnley puolustaja Leon Cortin lausunnosta, tai ajatuksesta sen takana. Olen kuitenkin tyrmistynyt että Cort puhuu siitä julkisesti ja puhuu siitä h*lvetti juuri nyt, vain vajaa viikko Ramseyn loukkaantumisen jälkeen. Yhtä kaikki, hyvä että puhuu sillä se mitä hän sanoo on järkyttävää luettavaa.

“I don’t believe anyone goes there to kick them. People know that when they play against Arsenal they have to get in their faces and stop them from playing.. Quite a lot of his players are small and move the ball a lot quicker so THERE ARE GOING TO BE A LOT OF MIS-TIMED TACKLES.”

Ja kun edelleen haukon ‘henkeä’ kuin kala kuivalla maalla, manageri Brian Laws:

“I don’t believe any team targets Arsenal.. People talk about ‘getting in their faces’ and if that is what it takes then that is what we will have to do.”

Sanoinko järkyttävää luettavaa, sanoin väärin. Tätä me ja tätä Wenger on yrittänyt saada ymmärretyksi, turhaan. Olen h*lvetin tyytyväinen että Cort sanoi asian julkisesti ääneen, nyt sen tietää jokainen, myös Richard Scudamore, Ian Watmore ja Lord Triesman, tuomarit!, kaikki. Enää on turha puhua sattumista tai vahingoista, me TIEDÄMME että tulemme näkemään lisää ‘huonosti ajoitettuja’ taklauksia, lukuisia. Näin voimme olettaa että tulemme näkemään lisää katkenneita jalkoja mutta enää ne eivät ole sattumaa, ne ovat tarkoituksenmukaisia, piste.

Asialle on tehtävä jotain NYT ja asia on tunnustettava. Te Arsenen kolleegat, te h*lvetin asiantuntijat ja te median edustajat, menkää ja katsokaa peiliin ja miettikää tarkkaan mitä Leon Cort sanoi, siinä teille vahinko ja siinä teille pohdittavaa kun seuraavan kerran julistatte Wengerin valittavan aiheetta. Tomas Rosicky vaatii täysin aiheesta ’suojelua’ tuomareilta eikä toiveella ole mitään tekemistä sen kanssa ettäkö pelkäisimme kovaa peliä, me kenties pelkäämme täysin aiheesta että luiden katkominen on sallittua.

Vaikuttaako tämä meidän pelaajiin, en osaa sanoa. Kirjoitin aiemmin jo pariinkiin otteeseen mahdollisesta alitajuisesta pelosta ja voidaanko nyt puhua jo konkreettisesti aiheesta pelkoon? Siihen ei pitäisi voida olla mitään aihetta, ei h*lvetin ensimmäistäkään mutta jos herrat liitossa jatkavat hiljaiseloa asiassa, voidaanko olettaa ettei mikään muutu ja voidaanko ennen kaikkea ajatella että tämä mitä Cort, Burnley ja h*lvetin monet muut edustavat on täysin sallittua ja me jatkamme yksinäistä taisteluamme tuulimyllyjä vastaan?

Voisin jatkaa aiheesta loputtomiin mutta epäilemättä me olemme Arsenalin puolesta tehneet voitavamme, nyt on muiden tahojen aika toimia ja kaikkien ymmärtää mitä olemme halunneet sanoa. Tiedättekö, rikoksen suunnittelustakin voidaan tuomita, minä väitän että Leon Cortin pitäisi saada tuomio, pelikielto siitä mitä hän sanoi. Ja koska hän on vain tekijä, ‘palkkamurhaaja’, hänen lisäkseen pitäisi saattaa tuomiolle ‘rikollisjärjestö’, Burnley, taho joka on palkannut Cortin. Sanoin etten ole järkyttynyt, saati yllättynyt mutta ehkä Cortin puheet useista myöhästyneistä taklauksista tulivat sittenkin puun takaa jossain määrin. Mutta kuten sanoin, hyvä että tuli. Odotan mielenkiinnolla median reaktioita, alku ei lupaa hyvää, ettei vain mietitä mten lakaista asia maton alle, miten tehdä meistä lampaita tämänkin jälkeen.

Eli Burnley Butchers huomenna ja kohtaamisesta ei puutu mitään, ei ainakaan enää Cortin ja Lawsin kommenttien jälkeen. En tullut edes ajatelleeksi että neljän maalin voitto ja olemme ainakin tovin liigan kärkipaikalla, uskomatonta. Hyvä on, ehkä meidän pitää lähteä vain voitosta joskin kuka tietää vaikka Valioliigan mestari ratkeaa lopulta maalierolla, ei lainkaan mahdoton ajatus sekään. Mutta maalit ovat tullakseen jos ovat ja sen suhteen ei kannata luoda turhia paineita.

Ei siksi että olen nimittäin pohdiskellut josko olemme alkaneet puhua hieman liikaa, viimeistään nyt tapaus Ramseyn jälkeen. Sagna, Clichy, Vermaelen, Eddie Eboue.. ketä muita nyt äkkiseltään tulee mieleen jotka ovat puhuneet kovin avoimesti meidän henkisestä vahvuudesta, kuinka olemme valmiit voittamaan jokaisen kauden ottelun. Sol Campbell on tullut avuksi niin kentällä kuin sen ulkopuolella ja hän tietää kaiken siitä mitä voittaminen vaatii ja hän on kertonut sen kaikille. Ja nyt sitten vielä Ramsey, voitetaan mestaruus hänelle.

Älkää ymmärtäkö väärin, hyvässä itseluottamuksessa ei tietenkään ole mitään pahaa mutta joukkue, projekti joka hakee sitä ensimmäistä pokaalia, ehkä kannattaisi keskittyä nöyrästi työn tekemiseen, ei puhua liian suureen ääneen. Jos ja kun joukkueessa vallitsee hyvä usko, pidettäköön se pukuhuoneessa noin isoilta viivoiltaan, oletan että ymmärrätte jälleen kerran mitä yritän sanoa. Ei luoda turhia paineita vielä lisää, niitä takuulla on riittämiin. Haluan uskoa että joukkue on valmis vastaamaan itselleen asettamaan haasteeseen mutta kun siellä taustalla kummittelee se ensimmäisen pokaalin metsästys, nyt jalat maassa jos koskaan.

Nigel Winterburn tietää että huominen on meille h*lvetin tärkeä ottelu, se on mahdollisuus asettaa paineita puolestaan Chelsealle ja ManUlle joka pelaa meidän jälkeen huomisen iltaottelussa. Paineet ovat aina takaa-ajajalla, heidän on jo matemaattisestikin pakko voittaa ja Burnley kotona, meidän on pakko päästä asettamaan kaverille paineita. Sir Whiskeynose on tiedostanut tämän ja hän jos kuka tietää miten suuressa arvossa tämän kauden joka ikinen jäljellä oleva ottelu on. Ferguson aloitti oman psyykkauksen juttelemalla meidän ylivoimaisen helposta loppuohjelmasta joka tekee meistä suosikin siinä missä omansa tai Chelsean.

Kas millä kokoonpanolla lähdemme sitten tavoittelemaan voittoa, miksei peräti liigan kärkipaikkaa. En muista mainitsinko viime viikonlopun yhteydessä Denilsonin poissaolosta, se oli jotenkin hupaisaa. Tiedän että olen jo julma brassia kohtaan mutta en voinut olla hymyilemättä kun Arsene arpoi hetken muistellessaan miksi Denilson puuttui kokoonpanosta tyystin viikko sitten, ai niin, calf injury, yep, that’s why. Mutta ei huolta, nyt kun Ramseyn ura on telakalla pitkään ja Alex Song pelikiellossa, Denilson on jälleen täydessä iskussa.

No olkoon, me tiedämme että Denilson on avauksessa, se on väistämätöntä ja kannustetaan poikaa. Diaby on 50:50 ja epäilen ettemme ranskalaista näe, tiistain Porto ottelu lienee managerilla jo mielessä. Arshavin, ehkä vaihdosta sisään ja samat sanat, tiistain Mestareiden liiga. Gallas’n hetki tuli sitten tähän vaiheeseen kautta, perinteinen yksi pidempi poissaolojakso ja voimme vain odottaa kuinka pitkäksi tauko venyy. Entäpä sitten Campbell ja edelleen tuleva tiistai? Toki voin olla väärässä mutten usko Solin olevan lauantai - tiistai kunnossa ja epäilen Silvestren astuvan mukaan kuvaan. Sitä en epäile etteikö Campbell ole selkeästi Arsenen papereissa ranskalaisen edellä ja kysymys kuuluu kumpi on managerin papereissa pienempi riski, Burnley vai Porto, epäilen että tiedämme vastauksen ja oletan Silvestren olevan avauksessa huomenna. Yhtä turhaa kuin aina mutta tuntuisi tältä:

Nasri - Bendtner - Walcott

Rosicky - Denilson - Cesc

Clichy - Vermaelen - Silvestre - Eboue

Almunia

Miksikö sitten pohdiskelin näinkin paljon jo huomista, siksi että tänään on perjantai ja stressi mistä olette enemmän kuin tietoisia, se ei valitettavasti ole mikään leikin asia. Vapautan itseni päättämään illan tekemisistäni niin etten ota mitään paineita mistään mikä ei oikeasti pakottavaa kuin timanttiporaus.

Otetaan vielä Walcott jonka esitys toissapäivänä Englannin paidassa taisi sitten olla kaikkea muuta kuin vakuuttava ja nuoren miehen paikka kisakoneeseen lienee hyvin kyseenalainen. Jos puhuin kollektiivisesti paineista mitä pelkään meidän kasaavan turhaan harteillemme, pelkään että Theo on lisäksi jossain määrin neuroottinen mitä tulee paikkaan maajoukkueessa. Tiedämme että pelaajamme turvautuvat silloin tällöin oli asia sitten mikä tahansa psykologin apuun Theon saattaisi olla aiheellista poiketa juttutuokiolle.

En tietenkään puhu mistään liian vakavasta, päinvastoin. Kaikesta kuitenkin näkee että nuorella miehellä kenkä puristaa nyt liikaa ja ehkäpä sitten hänen omat henkilökohtaiset odotukset ovat liian kaukana todellisuudesta ja tätä Theo ei yksinkertaisesti kykene ymmärtämään, vaikkei sitten tiedostakaan.. Spooky, mennään taas jonnekin ihmismielen alitajuntaan mutta tuhannennen kerran uskon että tiedätte mitä ajan takaa. Voisin kuvitella että jos tavoitteet asetettaisiin täysin uusiksi niin harteilta katoaisi suuri painolasti ja kenties mediakin lähtisi peliin mukaan rauhoittamalla tilanteen omalta osaltaan.

H*mmetti, Theo on parikymppinen nuori poika jolla on elämä ja ura vasta edessä, mikä h*lvetin pakkomielle ensi kesän MM-turnaus voi olla, ei sen pitäisi, korkeintaan kaiken nyt nähdyn jälkeen mukava bonus jos kaikki yhtäkkiä menisikin sitten nopeasti parempaan suuntaan. Luin itsekin hieman ristiriitaisin tuntein v*tun Sp*rs miehen tylyjä kommentteja ‘aivottomasta’ jalkapalloilijasta mutta kohdatkaamme totuus, ei Waddle periaatteessa kovin metsään arvioissaan mennyt vaikkakin Sp*rs miehenä halusi käyttää tarpeettoman tylyä kieltä. Julkinen nöyryytys ei takuulla palvele Theoa ja edelleen tällainen on omiaan vain ruokkimaan pakonomaista tarvetta ‘näyttää kaikille mistä kana pissii’, tarvetta mistä Theo mielestäni kärsii. Relax Theo boy, you’ve got all the time in the world son, take it easy step by step.

Me näimme Theon Liverpoolia vastaan Mestareiden liigassa taannoin, minä h*lvetti haluan uskoa että hänessä asuu jotain spesiaalia. Muistan elävästi myös erään nuorten maaottelun ehkä kolmen vuoden takaa, en ole varma. Muistan siksi että olin lomalla Mallorcalla ja katselin ottelua mojiton kera televisiosta jossain rantakuppilassa. Walcott tuli vaihdosta sisään ja ratkaisi täydellisen identtisellä ‘Thierry Henrylla’ voiton Englannille ja hän vaikutti olevan täysin omassa sarjassaan tuossa ottelussa. Kyllä Theo, minusta et ole 60000 punnan viikkopalkkaasi ansainnut ja ymmärrän että paineet todistaa sekä itsellesi, joukkuekavereille, että h*lvetti koko Englannille ovat hurjat, liian hurjat. Mutta henkilö joka parhaiten voi helpottaa taakkaa on Theo itse, tsemppiä!

FinnGooners, have a stunning weekend, I’ll do my best! Mr. Top, Mr. Top OfTheLeague, we’re coming..

Olisiko hengähdystauko paikallaan, myös meillä kannattajilla. Kuten hyvin tiedätte, kirjoitan tätä tuttuun tapaan edellisenä iltana, joten en ole tietoinen mahdollisista vastoinkäymisistä maaotteluissa. Eli mikäli siltä rintamalta kuuluu kummia, siitä huomenna.

Hengähdystauolla peilaan tapaukseen Ramsey, tunnen oloni voimattomaksi median edessä sikäli kuin Shawcross on edelleen Englannin oma poika ja me olemme tulkinneet koko asian aivan liian jyrkästi, vahinko mikä vahinko. On hienoa, joskin luonnollista että omasta leiristämme tulee tukea laajalla rintamalla Aaronille mutta median roolia ei voi kuin hämmästellä. Tuntuu epäinhimilliseltä että pääviesti mitä kansalle halutaan kertoa on Shawcrossin syyttömyys, ymmärrys uhria kohtaan nousee esiin lähinnä sivulauseissa.

Onko tämä sitten jälleen vain yksi osoitus ihmismielen julmuudesta, eikös yhteiskunnassamme keskustella yleisestikin rikoksen uhrien heikosta asemasta. Ramseylle voi vain toivoa voimia, on mahdoton kuvitella itsensä Walesiläisen housuihin, mitä mahtaa nuoren miehen mielessä liikkua kun mediassa ‘murhaajasta’ halutaan keinoja kaihtamatta tehdä syytön ja viaton, ellei peräti uhri hänestäkin. Naurettavaa.

Eikö ole hupaisaa että se suurin piru löytyy sittenkin meidän leiristä, meidän manageri, Arsene Wenger. Näin siis mikäli mediaa on uskominen, ja median uhreja. Olen antanut itseni ymmärtää että juuri Arsenen lehdistötilaisuudet ovat mediassa halutuinta tavaraa, kuinka perin ristiriitaista. En osaa sanoa milloin tai miten Wenger on asemansa saavuttanut. Hän on samalla suosituin haastateltava, mutta samalla epäsuosituin henkilö positiivisessa valossa kirjoitettavaksi.

Välillä tuntuu että sanoo ranskalaismanagerimme mitä vain, lähtökohta mediassa on raportoida aiheesta niin negatiivisessa valossa kuin se vain voi olla mahdollista. Edelleen tuntuu että media etsii peräti rajoja miten kirjoittaa mahdollisimman ‘epätotuutta’ kuitenkaan ‘valehtematta’, jos ja kun ymmärrätte mitä ajan takaa. Arsene on itse asiassa ollut suurenmoisen lojaali lehdistöä kohtaan. Hän on edelleen yleensä poikkeuksetta hyvän tuulinen lehdistötilaisuuksissa, jaksaa hymyillä ja vastaa kysymyksiin usein pilke silmäkulmassa.

Hyvä on, tällä kaudella on saattanut olla normaalia useammin aistittavissa pientä kireyttä mutta epäilisin sen johtuvan puhtaasti managerin itse itselleen rakentamista paineista mitä tulee projektiinsa, selitysten aika alkaa vääjäämättä olla ohi ja takarajojen takarajatkin pian käsillä. Pointtini on joka tapauksessa että ihmeellisen kohteliaasti Arsene edelleen lehdistön suuntaan suhtautuu. Ehkäpä Wengerin kannattaisi vaihtaa taktiikkaa ja alkaa ‘tuppisuuksi’ jolta pitää kaivamalla kaivaa jotain oleellista sanottavaa, että Arsene alkaisi jonnin joutavia yleispäteviä vastauksia jakelevaksi nobodyksi jonka jargon ei kiinnosta ketään ja mikä olennaista, ei myy!

Se Wengeristä ja mediasta. Ehkä edellinen valaisi sitä kuinka heikoilla jäillä yritän edetä kohti maalia, kohti sitä että koen kirjoittaneeni tarpeeksi ja saan todeta että huomiseen. Sellainen meinasi unohtua Ramseystä, tai paremminkin Gazidisista.. Katselin ja kuuntelin aavistuksen vaivaantuneena Ivanin ‘korulauseita’. Nyt, ei asiassa itsessään mitään vikaa mutta niin ‘vieraantuneeksi’ itse lajista Gazidis on onnistunut itsensä tekemään että tunnustan rehellisesti kysyneeni itseltäni ‘mikä sinä olet asiaa kommentoimaan’. Hienoa, vaikkette jakaisikaan tunnetta, ymmärsitte mistä yskä. Niin piiloon kulisseihin joksikin kirstunvartijaksi Gazidis on itsensä onnistunut leimaamaan että hän tuntuu kovin vieraalta puhumaan konkreettisesti jalkapallosta, siis siitä pelistä mitä nurmella pelataan.

Minulla on kanttia myöntää että olen ollut jossain määrin pettynyt Gazidisiin ja nyt unohdetaan ja ei unohdeta talous. Muistan kohtuullisen elävästi kun ikuisuudelta tuntunut prosessi viran täyttämisestä sai sinettinsä ja Ivan pestinsä. Minulle ainakin syntyi tuolloin mielikuva että olemme saaneet perheeseen todellisen jalkapallomiehen joka on ollut tekemisissä pelaajien kanssa enemmän kuin Dein konsanaan, näin liioitellusti ilmaistuna. Minulle jäi kuva että Ivania markkinoitiin meille kannattajille urheilumiehenä, miehenä joka vastasi jokaisesta pelaajasiirrosta MSL:ssä ja jonka piti oleman parempi ja nuorempi painos Deinistä ja joka tulisi suoraan Arsenen oikeaksi kädeksi ja avuksi mitä tulee vahvistusten rekrytoimiseen.

Ymmärrän toki nyt että vaikka mitä mielikuvia sitten halusinkin rakentaa, joukkueen vahvistaminen on vain ja ainoastaan Wengerin tehtävä eikä siihen puutu kukaan, ei edes mielipidevaikuttajana, kannustajana, pienenä kritiikin äänenä tms. Odotin joka tapauksessa enemmän jalkapallomiestä, siksi tuntui vieraalta kuunnella Ivanin juttelevan Ramseyn loukkaantumisesta ja sen mahdollisista vaikutuksista konkretiaan. En vain voi sille mitään että omissa papereissani Gazidis on profiloitunut korporaation toimitusjohtajaksi jonka vastuualueita ovat Highbury Squaret, Queensland Roadit ja alati vahvistuvan markkinakoneiston tms. vahvistaminen ja bisnespuolen henkilökunnan rekrytoiminen.

Minä halusin uskoa että Gazidis olisi oleva Arsenen oikea käsi mutta sekä Wengerin oma aloitteellisuus pitää yhä selvä ero ‘kerrosta ylempänä’ majaansa pitäviin ja CEO:n nykymuotoinen rooli, olen pettynyt. Olisi itse asiassa h*lvetin mielenkiintoista tietää miten iso rooli tässä kaikessa on maan alla pommisuojassa majaansa pitävällä Stan Kroenkella. Olisi h*lvetin mielenkiintoista tietää miten sekä Kroenke että Gazidis lopulta löytävät itsensä tänä päivänä niin sidoksissa rakkaaseen seuraamme. Meillä on kyllä kaiken kaikkiaan kummallinen ‘rakenne’, olkoonkin että meitä pidetään yhtenä viimeisistä miljardöörien tarjoamaa hyvää ja kaunista vastustavana seurana.

Meillä on Kroenke, meillä on Hill-Wood, meillä on Wenger, on Usmanov ja on Gazidis. On Lady Nina ja on Danny Fiszman.. Meillä on itse asiassa todella sekalainen seurakunta ihmisiä joita kuitenkin yhdistänee tyytyväisyys taloudelliseen tilanteeseemme mitä voitaneen pitää vain hyvänä asiana. Jokainen voi pohtia miksei Usmanovin leiri ole pitänyt suurempaa mekkalaa pokaalittomista kausista ja muistatteko kun Bracewell-Smith sai lähteä seuran hallituksesta, siitä nousi iso haloo ja tuntui että on vain ajan kysymys milloin Lady Nina myy osuutensa Usmanoville - kostoksi.

Haha, blogistilla karkaa mopo käsistä ja ajatukset siirtyivät jo kovasti alueelle mistä en oikeasti tiedä tuon taivaallista. Sen voin sanoa vaikka kipeää tekeekin että jos minulle tarjottaisiin mahdollisuutta mennä seuraamaan Grovelle ottelua tai vaihtoehtoisesti kärpäsenä katossa juuri samaan aikaan järjestettävää hallituksen kokousta, valitsisin jälkimmäisen. Miksikö sitten kiusaan itseäni olemalla niin h*lvetin kiinnostunut tai utelias siitä mitä kulisseissa tapahtuu? Vastaus on yksinkertainen, sillä mitä kulisseissa tapahtuu, se mistä emme tiedä, sillä perustellaan edelleen liikaa asioita joista tiedämme, siitä mitä näemme kentällä. Minä haluan h*lvetti tietää miksi Arsene on sanonut julkisesti että meidän pitää myydä voidaksemme ostaa, samalla kun teemme voittoa ja lyhennämme velkaamme paljon enemmän kuin meidän tarvitsisi. Voisiko asian kiteyttää niin että haluaisin tietää onko Wengerin projekti enemmän hänen pakkomielle vai onko se hänelle pakon sanelema tie.

Huh, nyt päästän teidät pahasta. Kyllä näin Arsenen kommentit Felipe Melosta mutta tarvitseeko niitä kommentoida, tuskin, ei ainakaan tässä vaiheessa. Kyllä, Tony Cascarino on edelleen.. Cascarino, heh, googlatkaa itse jos kiinnostaa, tuskin. Mutta tämä kannattaa ottaa tosissaan, kuten olen yrittänyt täälläkin hehkuttaa, Sczchscznniiii will be! Kristallipalloni (joka on tosin niin rakennuspölyssä että..) kertoo, suorastaan huutaa että nuorempi puolalaisveskarimme on meidän itse oikeutettu kakkonen ensi kaudella ja yhden kauden pelaava Schwarzer tekee tilaa hänelle ykkösenä kaudelle 2011/2012.

Näin, päivän blogin funktio? Haha! Tässä vaiheessa tiedän maaotteluista sen että Theo aloitti ja pelasi vajaan tunnin, mitä voidaan pitää sikäli hyvänä asiana että mikä tahansa itseluottamusta edesauttava asia kelpaa minulle (te joilla 4Sport Pro ja näitte, kommenttia?). Cesc pelasi Ranskaa vastaan ensimmäisen puolikkaan, Sagna koko ottelun (Eboue avauksessa oikeana pakkina lauantaina vaikka pelasi hänkin täydet minuutit mutta Loftus Radilla). Bendtnerille tunti ja maali Itävaltaa vastaan, Rosickylle Hampden Parkilla 66 minuuttia, Burnleyä vastaan pelikieltoinen Song 57 minuuttia, Belgian ja Kroatian ottelusta ei detaljeja allekirjoittaneen tiedossa.

Come on Ivan! Laita vähän ’syrjään’ Arsenen tuhlattavaksi ja kehota kohteliaasti tuhlaamaan. Jos olisimme ‘tappaneet’ pari pelaajaa viime kesänä, me olisimme kuuden pisteen karkumatkalla liigassa, olisimme jo juhlineet Liigacupin voittoa ja vain odottelisimme Englannin Cupin ja Mestareiden liigan finaaleita. Ei sillä ettäkö nyt katseet tähän kauteen ja pikkuhiljaa lauantaihin.

En edelleenkään voi vaatia mutta sen sijaan toivoa ymmärrystä.. Päivän kysymys: Tiedättekö mitä seuraa kun halkaisijaltaan 110mm reikää seinään tekevän timanttiporan vesijäähdytteinen terä iskeytyy lopulta 60 sentin taipaleen jälkeen sisälle asuntoon ja vastassa ollut imuri pettää? Jos seurausten kuvitteleminen tuottaa liian suurta päänvaivaa, en siltikään kehoittaisi tilaamaan timanttiporaajaa kotiin ja kokeilemaan vaan kestäisin kysymyksen aiheuttaman päänvaivan suosiolla.

Sen voin joka tapauksessa paljastaa että jos näin kuitenkin pääsee syystä tai toisesta tapahtumaan, leppoisaan internetissä surfailuun ei takuulla jää liikaa aikaa, ei ainakaan jos käytössä ei ole apuvoimia, kuten allekirjoittaneella ei ollut. Ja mikäli joku koki edellisen hauskaksi tarinaksi blogistin arjesta, suon kernaasti sen oikeuden, ehkäpä sen oli kaikessa ironisuudessaan tarkoituskin olla hauska tarina, teille, vain teille, valitettavasti.

Eli mikäli joku ei nyt löytänyt johdannosta punaista lankaa, en ole ehtinyt edes vilkaista eilisen Punavalkoisia tai v*tun mitään muitakaan uutisia. Kas, YLEn uutiset tietävät kertoa AKT:n lakosta. Pahoillani AKT:läiset, vaikken toki tunne yksityiskohtia, turha odottaa ymmärrystä tai sympatiaa. Sovittelu jatkuu. Ja urheilijoita palailee Vancouverista..

No niin, kaikki arjen kiireet ja tapaus Ramsey, en ole ehtinyt edes tuskailla järjettömään rakoon mahdutettuja maaotteluita ja h*lvetti niitä riittää tänään. Ranska - Espanja lienee meidän suurimman mielenkiinnon kohde mutta yhtälailla tulessa Belgia, Kamerun, Tsekki, Venäjä, Tanska, Kroatia, Englanti.. Peilaten ensi lauantain Burnley ottelua, pelaajia on taas sivussa huomattava määrä vaikkei Arsene ole vielä tuoretta tilannetta päivittänytkään ja tämä ilta tarjoaa runsaasti lisää ‘potentiaalia’.

On oikeastaan ihmeellistä miten olemme onnistuneet parsimaan kasaan kauden mittaan niinkin kilpailukykyisiä kokoonpanoja jatkuvista loukkaantumisista huolimatta että löydämme itsemme vain kolmen - kolmen! - pisteen päästä sarjakärjestä. Niin tavallaan julmalta kuin se kuulostaakin, joukkue tuntuu päättäneen tehdä kaikkensa jotta Ramseyn kohtalo kyetään kääntämään voimavaraksi ja olisi jo kohtuutonta mikäli tämä ilta toisi mukanaan jotain epäonnisia uutisia.

Yksi on tottakai ylitse muiden, Cesc Fabregas, kapteenin täytyy pysyä pelikuntoisena kauden loppuun. Kovin kaukana perässä eivät seuraa Vermaelen, Song, Arshavin (onko Venäjän mukana?) ja miksei Rosicky ja Bendtnerkin mitä tulee heidän merkitykselleen ja panokselleen meidän loppukauden voittoputken tavoittelussa. Hyvä on, olisin voinut mainita samantien jokaisen vielä terveiden kirjoissa olevan Eddie Murphystä Eduardoon, niin ahtaalla loukkaantumisten kanssa olemme.

Kirjoitin eilen mahdollisesta alitajuisesta pelosta, mahdollisesta arkuudesta mennä tilanteisiin täysillä kun koimme neljän vuoden sisään kolmannen vakavan loukkaantumisen. Väitän että olemme saaneet konkreettisesti todistaa mihin pienikin arkuus johtaa vrt Eduardo ja Theo. On luonnollista että varsinkin Kroaatti joka koki koko uraa uhanneen loukkaantumisen käy läpi jossain sisimmässään tapahtunutta ja onko aiheellista epäillä Ramseyn tapauksen nostaneen tuota itsesuojeluvaistoa entisestään pinnalle.

Mutta pidän oikeasti alitajuisen pelon vaikutusta laajemminkin konkreettisena uhkana, on täysin selvää ettei tällä tasolla voi arkailla millin vertaa viheriöllä. Pidän loistavana sitä että saamme pelata tapaus Ramseyn jälkeen seuraavan ottelumme kotipihallamme, emme jossain Lancashiressä. Mutta sama missä pelaamme, Rosicky puhuu asiaa ja osuu naulan kantaan. Itse asiassa tuntuu että olemme jollain tapaa pitäneet asiasta liian vähän meteliä, siitäkin huolimatta että ehkä sitten koemme ettei asiasta puhuminen johda mihinkään. No takuulla mitään ei tapahdu jos siitä ei puhuta.

Kuinka h*lvetin monta ottelua olemme nähneet missä lähtökohta on ollut tuttuakin tutumpi, me emme pidä fyysisestä pelistä, vastustaja saa tulla sukille useita kertoja sääntöjen rajamailla ja vaatii Tomasin mainitsemat viisi, kuusi rikettä ennen kuin asiasta konkreettisesti varoitetaan keltaisella kortilla. Ja edelleen kuten Mozart sanoo, säännöt ja rajat tuntuvat olevan ristiriidassa kahden joukkueen välillä. Kuinka monta kertaa olemme kohdanneet Boltonin, Blackburnin, Hull Cityn.. vastakkain joukkue joka pyrkii pelaamaan ja joukkue joka pyrkii fyysisyydellä estämään pelaamisen ja kun lopussa ynnätään keltaiset, ne menevät tasan, pahimmassa tapauksessa täysin päinvastoin kuin lähtökohdista voisi päätellä.

Joku teistä taisi mainita kommentissaan että on ihme ettei Cesc ole loukannut itseään kauden liigapeleissä ja allekirjoitan täysin. Ei ole lainkaan poikkeuksellista että kapteeni saa ottaa vastaan kuudesta seitsemään arveluttavaa, myöhästynyttä, tahallista vain fyysisyyden nimissä tehtyä taklausta missä pallon pelaaminen on täysin toissijaista. On hemmetin päivänselvää että joudumme antamaan tässä suhteessa tasoitusta ManUlle, Chelsealle ja Poolille vain koska me olemme ylivoimaisesti ulkomaalaisin joukkue ja siksi enemmän vihollisia. H*lvetti, vieläpä erityisen ranskalaisia. Rooney, Gerrard, Lampard, Terry.. heidät koetaan omassa maassaan pyhiksi ja itse asiassa niin pyhiksi että heidän siivellään Torresit, Drogbat ja kumppanit saavat hekin olla rauhassa, no enemmän rauhassa joka tapauksessa.

Tätä keskustelua voisi jatkaa loputtomiin mutta lopulta sormi osoittaa kahteen kohteeseen, mediaan ja Englannin jalkapalloliittoon. On kovin vaikea uskoa että patrioottinen englantilaismedia muuttuisi, ei takuulla ilman liiton ‘tukea’. Vaikka sitten saattaakin kuulostaa peräti vääryydeltä kun jalkapallosta puhutaan, ehkä meidän on jossain määrin myös hyväksyttävä nationalismi ja siksi suhtautua mediaa kriittisemmin juurikin liittoon missä on valta päivittää tai olla päivittämättä pelisääntöjä.

Suuren yleisön silmissä tilannetta tuskin on mahdollista muuttaa tuosta vain sormia napsauttamalla mutta jos tuomareille tehdään paremmin selväksi mikä on sallittua ja mikä ei ja tiettyjä normeja halutaan muuttaa viheriöillä, väitän pelaajien sopeutuvan hyvinkin pian tilanteeseen. Minun olisi helppo sanoa että kannatan vilpittömästi ajatusta tuoda ulkomaiset tuomarit Valioliigaan mutta sittenkin tuntuisi hankalalta ajatukselta että se ratkaisisi nopeasti mitään, jos ollenkaan. Kyllä muutoksen pitää lähteä liiton päättävien elinten intresseistä, millaista jalkapalloa Valioliigassa halutaan pelattavan. Halutaanko liitossa vielä lisää uhreja vai onko aika korjata jotain. Halutaanko liitossa että Cesc pelaa jatkossakin Valioliigaa ja että liiga houkuttelee lisää Cescejä. Sanokaa minun sanoneen Ronaldon ainoa syy jättää Englanti ei ollut raha.

Ivan Gazidis.. Ultimate, critical objective.. Hyvä, parempi, paras.. Tärkeä, tärkeämpi, tärkein.. Valitse nyt! Stan Kroenkesta, jos kaveri on niin erityinen, miksemme vieläkään tiedä hänestä mitään, miksei meille kerrota mitään?! Urheilumies jolla sattuu olemaan rahaa, ei kyllä vakuuta perustelut. Jos kaikki olisi näin ‘viatonta’ fanittamista, olisimme takuulla kuulleet siitä ilman välikäsiä. Valitettavasti haistan edelleen korporaation ennen jalkapalloa isossa kuvassa, montako otteluamme Mr. Supporter on ollut seuraamassa?

Tommi, tunteikas uutinen indeed.

Fingers crossed for tonight.

Kiitos Ville, odotettavissa epäilemättä lisää tuurauspyyntöjä lähiaikoina. Viime lauantai järkyttävine tapahtumineen, seurannut sunnuntai Marcus Grönholmina töissä teknisten ongelmien kimpussa, tänään aamulla tavaroiden siirtelyä sekä suojaamista timanttiporaajaa silmällä pitäen, huomenna aamulla työmaakokousta…

Yritä tässä yhdistää tähän yhtälöön edes jossain määrin normaali elämä, blogin kirjoittaminen.. Huumorintajuni on koetuksella ja mikä täällä tuoksuu epämääräiselle, ai se olikin vain paita päälläni, vaiko sittenkin mies sen alla, hmm. Mietin aina silloin tällöin miltä mahtaisi tuntua elää parisuhteessa pitkästä aikaa, saman katon alla, haha! No niin, riittäköön se jo liki pakolliseksi muodostuneista yksityiselämän kuulumisista. Kyllä minä tiedän että teitä kiinnostaa, alkaisitte udella jos jättäisin kertomatta, LOL!

Jos lopulta asiaan ja sanomattakin selvää että olen tyrmistynyt, eniten luonnollisesti Aaron Ramseyn kohtalon johdosta. Kuinka ironista että Bacary Sagna käytti juurikin termiä kohtalo Stoke ottelun alla puhuessaan mestaruusmahdollisuuksistamme ja vieläkin ironisempaa mikäli näin todella tapahtuisi lauantaihin ja Ramboon peilaten sikäli kun tätä julmaa loukkaantumista pyritään kääntämään voimavaraksi.

En ole nyt täysin vakuuttunut kannattaako minun enää työntää omaa lusikkaani soppaan kovin voimakkaasti, tuntuu että niin paljon on jo sanottu ja kirjoitettu. Jos olen tyrmistynyt Ramseyn kohtalosta, olen yhtä lailla tyrmistynyt välittömistä reaktioista tapahtuneen tiimoilta ja nimenomaa välittömien. Ryan Shawcrossin pillahdus itkuun tuntui purreen paremmin ja olleen koskettavampaa kuin meidän 19 vuotias suurlupaus nurmella kyljellään jalka nahan varassa roikkuen. Järkyttävää!

Kuuroille korville kaikuivat managerin toiveet säästää meidät otsikoilta kuinka Ryan Butcher on ‘mallioppilas’ ja valmistunut huippuarvosanoin herrasmiespelaajien akatemiasta jne. Tunsin pahaa oloa, vihaa, tyrmistystä.. kun ihmettelin artikkeleita missä jos ei suoraan niin rivien välistä annettiin ymmärtää että me pelaamme vain niin nopeaa peliä että se johtaa vääjäämättä tällaisiin loukkaantumisiin. Siis mitä v*ttua?! En minä yllättynyt ollut, päinvastoin, kun otsikoissa Shawcross tituleerattiin Äiti Teresaksi jonka kyyneleet herkistivät median.

En ole edes varma lohduttaako nyttemmin pölyn hieman laskettua löytää jo muutamia meidän puolesta puhujia ja ymmärtäjiä sillä tunnen että oli meidän Goonereiden tehtävä pyrkiä perustelemaan Shawcrossin teon vääryys. Meidän Goonereiden tehtäväksi jäi kaivella historiaa ja löytää sieltä todisteita Äiti Teresasta polttamassa tupakkaa ja juomassa alkoholia. Tapaukset Francis Jeffers ja Adebayor, miksei valtamedia nostanut kissaa pöydälle, miksei se ole tehnyt sitä vieläkään vaikka me Goonerit tarjoamme perusteluineen pohjaa aiheelliselle keskustelulle ja pohdinnalle. Miksei kukaan FA:sta reagoi, miksei kukaan liitosta uskalla ottaa vastuuta tulemalla rohkeasti esiin ja esittämällä kysymyksiä jotka pitää esittää?!

Tämä Arsenen kommentti viikonlopulta on kaiken a ja o, tätä kommenttia herrojen liitossa sekä arvon valtamedioiden edustajien on syytä kelata mielessään pitkään ja hartaasti.

“I don’t believe it when you are hit as many times as we are. I just believe in what I see and when you see a player getting injured like that it’s not acceptable. Commitment is right, but that is not right. All the questions I get in press conferences about we don’t fancy the physical side of it, that’s the result.”

Miksi h*lvetissä minun pitää etsimällä etsiä artikkeleita missä joku ymmärtää mainita ettei näin vakavia loukkaantumisia edes tapahtuisi jos Äiti Teresat ymmärtäisivät pitää koipensa edes nurmen pinnassa, ei 20 senttiä ilmassa?! Miten h*lvetissä The Mirror voi päästää Stan C*llymoren julkisesti solvaamaan taklauksen kohteeksi joutunutta nuorta pelaajaa, sillä sitähän C*llymore haluan uskoa tahtomattaan tarkoittaa. Sitä en epäile että Stan ei oikeasti ymmärrä leikkivänsä omalla turvallisuudellaan kertoessaan vitsejään (Stan h*ora ei ole linkin arvoinen). Miksi v*tussa joku Steven Saunders on olemassa?

‘Careful analysis of the challenge between him and Ramsey – not a job for the squeamish – shows that the Arsenal man’s foot is planted in the ground as he arrives on a loose ball a fraction of a second before Shawcross’s swinging boot. And it should be stressed that the swinging boot is intended for the ball, not for Ramsey’s shin.

The sheer pace of the challenge, combined with the fact that Ramsey’s leg is firmly planted, leads to the injury. Not thuggery. This season will have brought hundreds more vicious challenges than Shawcross’s – but none will provoke more vicious reactions.’

Pitäkää edellinen mielessänne juniorit, shit happens. Tai..

‘Stoke and Shawcross can perhaps learn from this regrettable incident and so, too, can Arsenal and Wenger. Integrity can come in many guises, and Arsenal do not have a right to always occupy the moral high ground, even if it is Arsenal players who are, ultimately, the victims. What he said was understandable but harmful, even if not intentionally so. A bit like the tackle itself then, really.’

Really?!! F*ck off!

On surullista että ilmeisesti tarvitaan todellakin Waynen Rooneyn jalan katkeaminen ennen kuin tähän asiaan halutaan oikeasti reagoida, edes Walesin suurin lupaus ei riitä. En tiedä, jos ja kun liitto on näin hampaaton, ehkä jonkun olisi aiheellista kysyä josko tapaus täyttää peräti törkeän pahoinpitelyn kriteerit, vaikkakin sitten urheilun varjolla. Periaatteessa en yllättyisi lainkaan jos joku Gooneri lähestyisi valtiovaltaa asiassa, mikä tosin tekisi meistä yhä suuremman vihollisen numero yksi, vain koska haluamme kyseenalaistaa missä raja kulkee. Kuvittelisin aiheen olevan kaikkien intresseissä, paitsi Tony Pulisin, Sam Allardycen, Phil Brownin, Steve Brucen..

Niin, vihollinen numero yksi, me vastaan muut jne. Jos tästä haluaa yrittää löytää jotain positiivista, en taas hetkeen muista milloin Tykkimiehet globaalisti olisivat puhaltamassa yhteen hiileen niin vahvasti kuin nyt. Kannattajat, pelaajat, managerikin, kukaan ei epäröi sanoa ääneen että tilannetta voi ja pitää hyödyntää inspiraationa, niin kiusalliselta kuin se samalla kuulostaakin. Ja jos asia kuulostaa jossain määrin peräti julmalta, sikäli kuin ymmärrätte mitä tarkoitan, ehkä se on ainoa oikea tapa nähdä asia ja paras mahdollinen keino tukea Aaron Ramseyä.

Itse liputan kaikesta huolimatta sen puolesta että tämä herättäisi liiton ja koko jalkapalloilevan yhteisön pohtimaan syitä ja seurauksia, väreihin katsomatta. Rangaistukset pitää saattaa ajantasalle, pidän tätä aivan olennaisena. On naurettavaa että tällaisten tapausten annetaan kylvää tervettä pelkoa pelaajissa ja samalla ‘rikollisen’ luonteen omaavien sankareiden annetaan jatkaa ehdonalaistaan vailla mitään ajatustakaan siitä että heidät laitettaisiin arvioimaan omaa moraaliaan kovempien sanktioiden uhalla.

Liika on liikaa - Cesc. Niin kuin haluankin teroittaa omaakin kirvestä aavistuksen verenmaku suussa ja uskoa että joukkueen sisällä tämä halutaan hyödyntää motivaattorina, olen myös huolestunut. Meillä on nuori joukkue, kokematon joukkue, pienikokoinenkin sikäli jos sillä nyt on mitään merkitystä. Mutta millä aidosti pelkään olevan merkitystä on jo aiemmin mainitsemani terve jos ei pelko niin vähintään varovaisuus, olkoon sitten ylivarovaisuus termi tässä yhteydessä. Kun seuraavan kerran matkaamme Boltonin, Blackburnin, Hullin.. vieraaksi, eikö olisi täysin luonnollista mikäli alitajunnassa pelaajat tuntisivat terveen itsesuojeluvaiston? Ei sitä kukaan tietenkään ääneen sano tai myönnä mutta kolme katkennutta jalkaa neljässä vuodessa..

Allardyce, media, FA.. job well done, mission accomplished! On täysin nurinkurista että kun meidän peli sujuu niin kuin se vain parhaana päivänä voi sujua, siitä on ylpeä koko h*lvetin kansakunta v*tun C*llymoreineen ja samalla tämän kansakunnan valtamediat haluavat sahata oksaa altamme puolustamalla rikollisia jotka laittavat kapuloita rattaisiimme rikollisin keinoin ja päättäjät ihmettelevät sormi suussa kenen on vastuu, tai siis eivät ihmettele, vastuuhan on meidän liian nopeaälyisten pelaajien ja managerin joka on pelitapaa luonut.

Itse kirjoitin vahvasti Vieiran paluun puolesta ja sikäli kun mikään ei muutu, joudun puhumaan edelleen. En toki tässä yhteydessä enää konkreettisesti Paddystä mutta jos politiikka vaatii poliisin, sellainen hankittakoon. Kuulostaa niin typerältä edes spekuloida tällaisella että ehkä liiton pitäisi pohtia uudelleen jakaako palkinto sittenkin FairPlay taulukon viimeiselle, ei siitä ainakaan haluta rangaista. ‘Onnettomuudet’, niitäkin tapahtuu, valitettavasti. Tiedä sitten voiko jalkapalloa peilata tieliikenteeseen, tai ylipäätään johonkin vastaavaan mutta yleensä seuraamuksilla on roolinsa. Ja vaikka joskus kävisikin niin että seuraamus olisi kohtuuton, pyrkimys ja hyvä tarkoitus on minimoida vakavat ja kohtalokkaat seuraamukset ennalta, viestittää mitä saa tehdä ja missä kulkee rajat.

Pahoittelut, olen pakotettu lopettamaan tämän ajanpuutteen johdosta tähän ja useampi ranskalainen viiva jää sekä tämän aiheen että muiden otsikoiden osalta kommentoimatta. Se tuliko edellä omalta osaltani oleellinen, ehkä tulikin ja toisaalta muut uutiset..? Taitaa ollakin parempi jättää ne. Walesin valmentaja John Toshack piristi aavistuksen tunnelmaa kertoessaan juttutuokiostaan Ramseyn kanssa ja kuvittelisin että Arsenal.com pitää meidät lähipäivät hyvin ajan tasalla Rambon kuulumisista.

We love you Aaron, may the force be with you, WE ARE!

Pahoittelut myös omasta puolestani eilisen päivityksen osalta, mutta näin tämä vain joskus menee. Varabloggaaja siis asialla tänään. Eilisen Arseblog puki ainakin omat ajatukseni lähes täydellisesti sanoiksi. Kannattaa todella lukea jos ei tätä vielä ole tehnyt.

Harvoin on erittäin tärkeän voiton jälkeen ollut näin tyhjä olo. Toki pisteet lämmittävät ja olisikin lähes mahdoton kuvitella mikä olo olisi ollut jos Stoke olisi saanut tasurin tyyliin Birmingham kaksi vuotta takaperin. Kuitenkin jo KOLMAS järkyttävä jalankatkaisu taklaus tai pikemminkin hyökkäys neljään vuoteen meidän pelaajiin kohdistuen. Tuskin edes kovin monet taistelufutiksen nimeen vannovat muiden joukkueiden kannattajat voivat väittää kyseisten tapahtumien enää olevan pelkkää huonoa tuuria tai sattumaa. Toki näitäkin tyyppejä löytyy, mutta nämä mielipiteet kannattaa jättää omaan arvoonsa, sillä kyseisillä henkilöillä tuskin liikkuu pään sisällä yhtään enempää kuin Taylorin ja Shawcrossin kaltaisilla idiooteilla.

Yksinkertainen fakta on, että lähtiessä eilisen kaltaiseen “taklaukseen” pelaajaa ottaa tietoisen riskin vaarantaa vastustajapelaajan terveyden. Tämän kaltaisella pelaamisella ei ole mitään tekemistä kovan ja fyysisen pelin kanssa, vaikka perinteiset ääliö selostajat, kommentaattorit ja toimittajat näin totta kai Brittein saarilla väittävät. Hauskaa olisikin tai ei tietenkään hauskaa, mutta vertailuksi ainakin itse haluaisin nähdä tilanteen, jossa Rooneyn, Gerrardin tai Terryn jalka taklattaisiin pillunpäreiksi vastaavalla tavalla ja tekijänä olisi vaikkapa joku Arsenalin pelaaja. Veikkaan, että otsikot eivät olisi tyyliin vahinko tai että ei kyseinen pelaaja tarkoittanut sitä. Varmaa olisi, että tuomio olisi jotain ikuisen pelikiellon ja lynkkauksen välimaastossa.

Nyt kuitenkin tekijä oli taas rehti lädi, kuten yllätys yllätys kahdella aikaisemmallakin kerralla. Kaikki faktat teon suhteen lakaistaan maton alle ja FA totta kai jatkaa perinteisellä linjalla eli kolme peliä on sopiva rangaistus. Jep onhan se reilua, että jostain pienestä tönäisystä saa saman kolmen pelin pannan kuin ehkä uran lopettavasta murhayrityksestä. Eilisen osalta homman kruunaa, se että Song saa täysin naurettavan kortin ja huilaa sen takia kaksi ottelu, kun Shawcross tulee saamaan vain pelin enemmän huilia. Nyt saattaisi olla paikka esim. FIFA:lla ja UEFA:lla puuttua peliin, mutta haluaako joku lyödä vetoa sen puolesta, että näin tulee tapahtumaan. Toki oli huomattavasti tärkeämpää, että Eduardon sukelluksesta nostettiin järjettömän suuri kohu pelissä joka oli jo kauan aikaa sitten ratkennut. Olihan se sukellus kaikille huomattavasti pahempi kuin yksi täysin hajalle taklattu jalka. Tämä summaa täysin sen mikä on vialla Blatterin ja Platinin vetämissä järjestöissä.

Entä sitten median osuus, täysin Arsebloggeria lainaten on täyttä jeesustelua jättää näyttämättä tilanteen uusinnat. Ensin Sky:n ja muiden medioiden “asiantuntijat” jauhavat viikosta ja vuodesta toiseen kuinka Arsenal pitää pysäyttää potkimalla ja sikailemalla. Sitten kun tapahtuu se mitä he haluavat ja hakevat niin yllättäen koko tilanne onkin liian brutaali näytettäväksi tv:ssä. Ei v*ttu riitä sanat kuvaamaan tuota tekopyhyyden määrää.

Mikään tuskin tulee muuttamaan tämänkään teloituksen johdosta, koska uhri oli taas kerran vain Arsenal ja sen pelaaja. Tosin itse ainakin tämän jälkeen on huomattavasti helpompi ymmärtää Wengerin ns. itkut Boltonin, Stoken ja Blackburnien kaltaisten joukkueiden “pelityylistä”. Tosin itkut on täysin väärä sana, sillä ei varmasti ole millään muotoa enää pelkkää epäonnea, että viimeisten vuosien aikaan ainoastaan Arsenalin pelaajat ovat joutuneet Valioliigassa näiden telomisien kohteeksi ja vieläpä kolmesti. Korjatkaa toki jos muistan väärin ja jonkun muun joukkueen pelaaja on viime vuosina joutunut vastaavan taklauksen uhriksi.

Pelillisesti myös Ramseyn loukkaantuminen tuli todella pahaan paikkaan. Pelikiellossa seuraavat kaksi peliä on Song ja Diaby on edelleen loukkaantunut. Tämä jättää keskikentälle kapteenin rinnalle Denilsonin ja todennäköisesti toisen kaksikosta Rosicky tai Nasri. Pitää todella toivoa, että Arshavin ainakin kuntoutuu jolloin toisen edellä mainitusta kaksikosta saattaisi todella pystyä tiputtamaan keskikentälle. En jaksa aloittaa edes loukkaantumistilanteesta, koska nykyään oletusarvo on että noin puolet optimi avauksesta on vähintään lasaretissa. Täytyy vain toivoa, että tällä kertaa tämä karmea loukkaantuminen ei sekoita joukkuetta niin kuin kaksi vuotta sitten Eduardon kohdalla kävi. Nyt ennusmerkit ovat paremmat väkisin otetun kolmen pisteen ansiosta, mutta tätä menoa pelaajat loppuvat kesken ennen kauden loppua.

No jos ei muuta niin ainakin allekirjoittaneen olo parani hiukan, kun sai purkaa oloaan kirjoittamalla asiasta. Kiitokset tästä päivästä ja hyvää alkavaa viikkoa. Hente tekee huomenna paluun jos vain töiltään ehtii.